Moduuli 1

Tehtävä 2. Kielen rakenteet ja niiden opetus

Alla on esitetty kielitiedon käsitteitä, joita käytetään suomen kielen ja kirjallisuuden oppimateriaaleissa

1. Pohdi, tunnetko itse käsitteet, ja selvitä itsellesi vieraita käsitteitä. Pohdi, mihin käsitteitä oppimisessa tarvitaan. Hyödynnä lähteitä pohdinnassasi.
2. Valitse jokin alla olevista käsitteistä ja laadi siihen kiinnittyvän kielen ilmiön opetukseen tehtäviä funktionaalisen kielikäsityksen mukaan

 

Funktionaalinen kielikäsitys = kielen käyttäminen – osallistuminen erilaisiin tilanteisiin – on oppimista

Kielioppi kuvaa kieltä

• äänteiden tasolla (fonologia)

Fonologia = funktionaalinen äänneoppi

Äänteet puheen yksikköjä

aakkoset, vokaalit ja konsonantit, diftongi ja pitkä vokaali, kaksoiskonsonantti eli geminaatta, äng-äänne

Diftongi = ”pitkä vokaali” – suppenevat diftongit (ai, ei oi, jne.) ja väljenevät diftongit (ie, yö, uo) Diftongeja yhteensä 18 kpl.

Kaksoiskonsonantti eli geminaatta = antaa merkityseron

 

• sanan tai sananmuodon tasolla (morfologia)

Morfologia = Sanojen sisäisen rakenteen osajärjestelmä: sanojen koostuminen morfeemeista, kielen pienimmistä muotoaineksista, joilla on merkitys

Syntaksi = lauseoppi. Kielioppia, joka tarkastelee sanojen rakentumista lauseiksi ja lausekkeiksi.

sanaluokat

Luokan sanoilla ominaisia merkityspiirteitä, merkityksen ja käyttöehtojen perusteella erottuvia alaryhmiä sekä sitä, millaisia lausekkeita sanat muodostavat. SANALUOKKA = sanaston alaryhmä, jonka jäsenet käyttäytyvät olennaisilta osin keskenään samalla tavalla.

Semantiikka = kieliopillisten merkitysten tutkimista

Mihin käsitteitä oppimisessa tarvitaan?

• Ainakin itse oppimisprosessissa termien erottamiseen – helpottaa oppimista, esimerkiksi kielioppisääntöjä. Tärkeää ymmärtää tietyt käsitteet.

Toki, vielä tärkeämpää on ymmärtää, miksi sanoja taivutetaan tietyllä tavalla – mikä merkitys on sanojen eri muodoilla? Tärkeää ymmärtää, mihin kieltä käytetään. Mutta täytyykö alakoululaisen välttämättä muistaa kaikkia termejä? Esimerkiksi morfologia, fonologia jne.?

 

Harjoituksia diftongeista:

1. Diftongien tunnistaminen puheesta

 Alkuun diftongeihin tutustuminen ja niiden kertaaminen.

Harjoitellaan diftongien erottamista kuuntelemalla. Voidaan tehdä diftongeista laput, joita oppilaat käyttävät tehtävässä.

Alkuun erotellaan diftongipareja uo ja ou toisistaan.

Opettaja sanoo ääneen sanoja, joissa esiintyy edellä mainitut diftongiparit. Oppilas nostaa ylös lapun, jolla ilmaisee kuulemaansa diftongiparia.

Tehtävän voi toteuttaa muillakin diftongipareilla. Kuulemansa diftongin voi myös kirjoittaa vihkoon.

2. Diftongien sanoittaminen sanoiksi

Voidaan pelata myös diftongipeliä:

Opettaja jakaa oppilaat ryhmiin.

Jokaisella ryhmällä on pallo, mikä kiertää oppilaalta oppilaalle.

Oppilas, jolla pallo on sanoo muististaan diftongin esimerkiksi öy ja ojentaa pallon seuraavalle.

Mikäli kirjainyhdistelmä on diftongi, pallon saanut oppilas keksii siitä sanan esimerkiksi löytää.

Mikäli kirjainyhdistelmä ei ole, pallo palaa oppilaalle ja tämä saa kokeilla uudestaan.

Mikäli öy diftongista muodostunut sana on oikein, oppilas sanoo uuden ja leikki jatkuu samaan malliin.

Mikäli oppilas muodostaa vääränlaisen sanan esimerkiksi lyödä tai tavuraja on niin ettei sana muodosta diftongia, pallo palaa oppilaalle ja tämä saa kokeilla uudestaan.

3. Diftongi-sanaparit

Ripustetaan pyykkinarulle diftongeja ou, öy, ei, ai, oi, jne. Piilotetaan luokkahuoneeseen sanoja tai kuvia (paperilla), joissa esiintyy pyykkinarulla roikkuvia diftongeja. Yhdistellään kuva ja narulla roikkuva diftongi. Esimerkiksi "ou" - "soutuvene", "ui" - "uida", "ai - "aita" jne. Voidaan vielä harjoitella tämän jälkeen sitä, että mitä, jos diftongeissa kääntäisi kirjaimet toisin päin ja etsiä näille diftongeille sana-/kuvaparit. "Yö" - "yöpaita" jne.