Tässä ajatuksiani korvaustehtävään.

 

Havainto harjoittelusta:

 

Kiinnitin erityistä huomiota omaan toimintaani, toimintani reflektoimiseen. Sillä on paljon merkitystä, miten reagoin asioihin. Erityisesti sillä, miten päätän reagoida. Huomasin harjoittelussa, että opetustyö herätti jatkuvasti tunnereaktioita. Riittämättömyyden tunne oli eittämättä läsnä, melko helposti tuli myös tunne epäonnistumisesta. Epäonnistumisen tunne saattoi tulla esimerkiksi siitä, että koin kohdanneeni oppilaan kiireellä tai että en syventänyt tarpeeksi opetettavaa asiaa. Myös opetuksen vastavuoroisuuden vajavaisuus mietitytti useassa kohtaa. Välillä tuntui vaikealta tasapainotella sen kanssa, paljonko luokan yhteisiin keskusteluihin käyttää aikaa. Olisin voinut jäädä niihin pidemmäksikin aikaa, välillä paine sisältöjen läpikäymisen tärkeydestä painoi takaraivossa. 

 

Huomasin, että oman tunteen tunnistaminen kussakin tilanteessa on tärkeää. Siksi, että se ei ainakaan vaikuttaisi opetukseen huonolla tavalla. Opettajana minulla on vastuu tunteistani ja toiminnastani - tunne ja toiminta ovat tärkeää erottaa toisistaan. Oppilaan toimintaa ei tule myöskään ottaa liian henkilökohtaisesti. On tärkeää ottaa oppilaan asia tosissaan, mutta nimenomaan omaan asiana. Jos on haasteita, voidaan yhdessä pohtia, mitä sille voitaisiin tehdä. Kuitenkin niin, että opettaja turvallisena aikuisena johdattaa ja kuljettaa tilannetta eteenpäin. 

 

Havaintoja arviointiluennosta:

 

Luento oli mielenkiintoinen. Erityisesti jäi mieleen ajatus siitä, että arviointi on ennen kaikkea jatkuvaa, opetustyön lomassa aktiivisesti tapahtuvaa - ei erillistä toimintaa! Mitä vuorovaikutteisempaa opetus on, sitä enemmän se antaa mahdollisuuksia jatkuvalle arviointi- ja havainnointityölle. Vastavuoroisuus, oppilaiden osallistaminen, antaa oppilaille aineksia kiinnittyä omaan oppimiseensa, omaan oppimisprosessiinsa. Kun palautetta saa välittömästi, eteenpäin vievänä ja kannustavana, oppilas tietää, mihin kiinnittää huomionsa. Tavoitteet tulee olla myös tuotuna oppilaan tietoisuuteen. Henkilökohtaiset tavoitteet on hyvä olla tiedossa. Painottaisin sitä, että nimenomaan henkilökohtaiset tavoitteet, jotta oppilas voi työstää itsenäistä kehittymisen prosessia vapaana muihin vertaamisesta. Toisaalta oppilaan on hyvä tiedostaa, että hän työskentelee osana yhteisöä ja on arvokas jäsen omassa luokkayhteisössään, omalta osaltaan viemässä yhteisön yhteisiä tavoitteita eteenpäin.