Opetusharjoittelussa oli vahvasti läsnä erilaisten tunteiden ja ajatusten myllerrys. "Se oli henkinen taisto", totesin, kun kuvasin ystävilleni opetusharjoittelua. Opetusharjoittelu piti sisällään vahvaa ja aktiivista pohdintaa liittyen tapoihini toimia. Sillä on merkitystä, mitä opettajana sanon ja etenkin sillä, miten päätän reagoida tilanteisiin. Ryhmän ohjaamisen ongelmat on houkuttavaa nähdä ohjattavassa ryhmässä, mutta ne liittyvät kuitenkin myös ohjaajan omiin tapoihin toimia (Nikkola & Löppönen 2013). Tämä on juuri se ydin, mihin olen pyrkinyt sekä työelämässä että harjoitteluissa kiinnittämään huomiota. Sen sijaan, että etsisin haasteiden "syytä" oppilaista, pyrin pohtimaan, olisinko itse voinut toimia toisin. Esimerkiksi juuri suunnitelmallisuus, tilanteiden ennakointi ja mahdollisimman johdonmukainen ohjaaminen voivat jo kovastikin ehkäistä jäsentymättömiä ohjeistuksia ja oppijan turvattomuutta. 

Luokka on luokkayhteisö, jossa erilaiset oppijat tulevat yhteen. Koululuokka on läpileikkaus koko yhteiskunnasta (Nikkola & Löppönen 2013). Työtäni ja toimintaani ohjaa ennen kaikkea totuuden arvo. Kaiken pohjalla toivo tulevasta, toivo elämästä. Opetusharjoittelun aikana konkretisoitui jälleen opettajan eettisen osaamisen vahva läsnäolo. Eettiset pohdinnat ovat alituiseen läsnä - ainakaan itse en päässyt niitä "pakoon". Jokainen oppitunti sisälsi eettisiä pohdintoja. Kuten aiemmin jo mainitsin, ajatusten myllerrys oli vahvasti läsnä ja juuri työn yhteiskunnallinen ulottuvuus avautui minulle. 

Opettajana toimiminen on minulle ennen kaikkea suunnan näyttäjänä toimimista. En halua ohjata liikaa tai kontrolloida - se tuntuu ikään kuin väärältä. Koin, että luokkayhteisössä toimiminen oli parhaimmillaan lähikehityksen vyöhykkeellä toimimista, ja nimenomaan luokkayhteisön jokaiselle jäsenelle. Yhden oppilaan vastaus saattoi johtaa runsaaseen, äärimmäisen oivaltavaan koko luokan yhteiseen keskusteluun. Koen, että jossain määrin opettajan olisi hyvä tehdä itsensä myös tarpeettomaksi. Astua välillä ikään kuin sivuun ja antaa oppilaiden ottaa haltuun toistensa näkemyksiä ja kokemuksia. Toki, hyvä on muistaa, että luontevan keskustelun mahdollistuminen voi olla todennäköisempää vähän vanhempien oppilaiden kanssa, mutta en suinkaan tarkoita sitä, etteikö se alkuopetuksen oppilailla mahdollistuisi. Luokkayhteisöt ovat yksilöllisiä ja opettajan rooli onkin aktiivisesti havainnoida kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen johtavia oivallisia tilanteita ja saattaa niitä tarvittavin keinoin eteenpäin. 

Uskottavan etiikan rakentamisessa olennaista on rehellisyys ja kokemusperäisyys (Martikainen 2005). Toimintaani kannatteleva totuuden arvo on vahvasti sidoksissa myös rehellisyyteen - nämä kaksi kulkevat rinta rinnan. Olen sitä mieltä, että kun opettaja katsoo itseeän rehellisesti, tutkii itseään, tekee vahvaa identiteettityötä, on hänen mahdollista toimia aidossa ja rehellisessä kanssakäymisessä myös oppilaittensa kanssa. Itsensä tunteva opettaja kykenee kohtaamaan muita juuri sillä syvyydellä, jolla hän on itseään kohdannut. 

Baronin (1994) mukaan päättäminen on jonkin toiminnan valitsemista mahdollisten vaihtoehtojen joukosta. Opettaja joutuu jatkuvasti tekemään päätöksiä. Esimerkiksi tunteista käsin toimiminen ei ole välttämättä tilannetta palvelevaa - ainakaan, jos tunnetta ei ole tiedostanut. Päätökset tarvitsevat tietynlaista itsehallintaa (Baron 1994) ja parhaimmillaan päätösten taustalla olevien syiden ja merkitysten tiedostaminen voi viedä kohti haluttua päämäärää. Minulle tuo päämäärä on mahdollisimman avoin ja rehellinen kanssakäyminen sekä totuudenmukainen toiminta. Tämän kokonaisuuden toteuttaminen mahdollistaa kasvun ja kehityksen sekä ennen kaikkea oppimisen tukemisen.

Lähteet:

Baron, J. 1994. Thinking and deciding. Second edition. Cambridge: Cambridge
university. Saatavilla: https://deepblue.lib.umich.edu/bitstream/handle/2027.42/113714/3960030207_ftp.pdf;jsessionid=9D1184340E9436ECED6AC9EFB92A8320?sequence=1 

Martikainen, T. 2005. Inhimillinen tekijä. Opettaja eettisenä ajattelijana ja toimijana. Joensuun yliopisto. Joensuun yliopiston kasvatustietellisiä julkaisuja N:o 102. Saatavilla: https://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_952-458-608-8/urn_isbn_952-458-608-8.pdf

Nikkola, T. & Löppönen, P. 2013. Oivalluksia ryhmästä - Pintaa syvemmälle ryhmäilmiöihin. Saatavilla: https://opinkirjo.fi/wp-content/uploads/2018/12/oivalluksia_ryhmasta.pdf