Tuntuu, että koulutus on ottanut yhteiskunnassamme yhä suuremman roolin. Koulutusta arvostetaan ja akateemisuus nähdään tavoiteltavana. Toisaalta, koulututtautumisesta on tullut myös normi. Nuoret hakeutuvat mielellään korkeakouluihin ja korkean statuksen ammatit kiehtovat. On otettava kuitenkin huomioon, että mahdollisuudet kouluttautumiseen ovat myös parantuneet. Yhteiskunta on jatkuvassa muutoksessa ja roolit eri sukupolvien välillä sekä sisällä elävät alituiseen. 

Olen pohtinut koulutuksen merkitystä. Mitä olisin, jos en olisi kouluttautunut? Löydän usein itseni pohtimasta syitä uravalintani taustalla. Yksi kimmoke korkeakoulutukseen hakeutumiseen on ollut sosiaalinen elinpiirini. Äitini on korkeakoulutettu, samoin siskoni ja veljeni. Ystäväpiirilläni on mahdollisesti eniten ollut vaikutusta, sillä tunnistan eläväni sellaisissa porukoissa, joissa koulutus nähdään arvokkaana ja tavoiteltavana. Minulle kouluttautuminen ei tarkoita pelkkää statusta, vaan ennen kaikkea itsensä likoon laittamista, halua kehittyä ja mennä elämässä eteenpäin. En tarkoita kuitenkaan, että juuri korkeakoulussa opiskelu olisi eteenpäin menemiseen ainoa reitti. Korkeakoulussa opiskeleminen on paljon muutakin kuin itse sisältöjen haltuun ottamista. Opiskelu - missä tahansa vaiheessa elämää - opettaa vastuun ottamista, sosiaalisia ja yhteisöllisiä taitoja, mukautumiskykyä, itseensä luottamista ja ennen kaikkea näkemään yhteiskuntaa ja maailmaa laajemmin. 

Pohdin aikasemmassa tekstissäni sitä, että miksi koulu on olemassa. Halusin pohtia asiaa myös vastakkaisesta näkökulmasta - miksi koulua ei olisi? Koulu on arvokas instituutio. Koulu on mielestäni yhteiskuntaamme koossa pitävä. Opiskelu tuo ihmiset yhteen ja pitää meidät elossa. Koulu todistaa sen, että olemme riippuvaisia toisistamme. Kouluttautuva ihminen pystyy nöyrtymään sen ja monen muun tosiasian edessä. 

maanantaina 14.8.2023