Hyvinvointi tarkoittaa minulle ennen kaikkea sitä, että voin hyvin. Se pitää sisällään olon toivosta ja mahdollisuudesta elää elämää eteenpäin positiivisten voimavarojen kannattelemana. Kun voin hyvin, sekä mieleni että kehoni toimii niille luontaisilla tavoilla, jaksan liikkua ja se tuntuu mielekkäältä. Kun voin hyvin, olen motivoitunut pitämään minulle tärkeistä rutiineista kiinni; syön ravintorikkaasti ja lepään tarpeeksi. 

Rutiineissa piilee kaiken ydin. Rutiinit ruokkivat hyvinvointia. Hyvinvointi taas näkyy ulospäin, sillä kun voin hyvin, kykenen ottamaan tarpeeni tosissaan. Kun suhtaudun itseäni kohtaan kunnioittavasti, pystyn kohtaamaan muita ihmisiä tuolla samalla kunnioituksella. Sosiaaliset suhteet ovat minulle tärkeitä. Perheen ja ystävien hyvinvointi myös. Kun ihmiset ympärilläni voivat hyvin, myös minä voin hyvin.

Opettajan työ on hyvinvoinnin jakamista. Hyvinvoiva opettaja säiteilee toivoa, tuota kaikkea kannattelevaa voimaa. Hyvinvoiva opettaja vaalii hyvinvointiaan ja juurruttaa sitä aktiivisesti osaksi mieltään ja kehoaan. Niin syvälle, ettei se horju hetkittäisen suuremman kuormituksen edessä. Kun voin hyvin, elän toivosta, en pelosta käsin. 

Välillä on vaikeaa hahmottaa sitä, kuinka paljon voi auttaa muita ihmisiä - niin, ettei se kuormittavalla tavalla heijastuisi omaan hyvinvointiin. Olen pitkään elänyt ajatuksesta käsin - kun voin hyvin, kykenen olemaan muita ihmisiä varten. Haluaisin kuitenkin kanavoida ajatuksen uusille uomille - kun voin hyvin, kykenen ottamaan muut ihmiset huomioon. Kun otan muut ihmiset huomioon, otan huomioon heidän kokemuksensa ja ajatuksensa tasa-arvoisesti, irrallisina omistani. Kun elän muita ihmisiä varten, unohdan itseni. Unohdettu minä pulppuaa väkisinkin jossain kohtaa ulos. Unohdetussa minässä on paljon surua, unohdettua toivoa, unohdettua iloa ja valoa.

lokakuussa 2023