4.12.2022

Esteettinen osaaminen

”Kehollisen läsnäolon kautta keholliset tuntemukset on mahdollista nostaa tajunnan piiriin, sen ei-kielelliseksi sisällöksi. Kun ei-kielellinen kokemus tulee tajuntamme sisällöksi, se voi myös muuntua kielelliseen muotoon.” Eeva Anttila 2009

Eeva Anttilan artikkeli Mitä Tanssija tietää? Kehollinen tieto ajattelun ja oppimisen perustana herätteli pohtimaan kehollisten tuntemusten merkityksellisyyttä. Kehollinen läsnäolo ja kehoyhteys puhututtavat minua. On äärimmäisen kiehtovaa, miten vahvasti ihmisen mieli ja keho ovat toisiinsa tiiviisti yhteydessä. Minulle keho viestii asioita, jotka eivät ole vielä saavuttaneet tietoisuuden piiriin. Huonosti nukutut yöt ja viime vuosina krooniseksi muodostunut unettomuus ovat olleet minulle konkreettisia kehon viestejä kertomaan sen hetkisestä stressi-, huoli- ja murhesumasta. Samoin tekevät ruokahaluttomuus, päänsärky, vatsavaivat sekä muuten fyysisesti huono olo. Kun keho aistii vaaran, se viestii siitä. Kun hyrrät pyörivät liian suurilla kierroksilla, voi niitä olla vaikea pysäyttää. Yleensä pysäyttäminen onnistuu ainoastaan konkreettisesti pysähtymällä. Joskus siihen auttaa lempeä liike. Ravintorikkaalla ruoalla kehonsa ravitseminen antaa virtaa, mutta myös levittää kehon hyvän olon sanomaa. Joskus se rupeaa oksettamaan, kun tajuaa, miten koville itsensä on laittanut. On prässännyt itseään menemään niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Kehon viestit yllättävät vahvuudellaan. Ne tuovat tietoisuuteen asioita ainutlaatuisella tavalla; erilaisina asentoina, ilmeinä, eleinä. Itsellemme, mutta myös ympärillämme oleville. Lapsi karttaa aikuista, joka kehollaan viestii, ettei kykene olemaan läsnä. Tämä on tullut todettua omakohtaisesti. Lapset imevät aikuisista, mutta myös toisistaan levottomuutta ja stressiä – pesusienen lailla. Opettajan lisääntynyt vastuu, jatkuva asioiden kehittäminen sekä aktiivisesti käynnissä olevat erilaiset projektit vievät paljon huomiota. Läsnäololle ja kohtaamiselle ei jää tarpeeksi aikaa. Toisaalta olen miettinyt, teemmekö itse kiireen. Kasvatusalalle on ajautunut tunnollisia ja kuuliaisia ihmisiä. Annetut tehtävät hoidetaan, joskus jopa oman terveyen kustannuksella. Vastuut otetaan tosissaan ja tehty työ määrittää paljon. Suorittamisen kulttuuri on vahva.

”Luonto reagoi ihmisen lailla: raivoten, alistumalla, kuolemalla. Vauriot näkyvät käytöshäiriöinä, pahoinvointina, huonokuntoisuutena”. Yrjö Sepänmaa (2018, 16) kirjoittaa edellä pysäyttävällä tavalla vuorovaikutuksesta. On syytä kuulla sitä, kenen äärellä olet. Lapsi puhuu ja kuulee, vastaa ihmisen tekoihin. Vuorovaikutusta voi ja täytyy ajatella laajempana ilmiönä. Se, mitä annamme ympärillemme, tulee takaisin. Olemme sitten suhteessa muihin ihmisiin, ympäristöön, luontoon. Esimerkiksi juuri ilmastokriisin äärellä oleminen tuottaa surua, huolta, murhetta. Olemme laiminlyöneet ympäristöä, tehneet huonoja valintoja. Se, mitä olemme ympäristöllemme antaneet, tulee nyt takaisin. Sen tajuaminen pysäyttää rajulla tavalla. Tilanne konkretisoi tapaamme suhtautua hyvinvointiimme, ympärillämme oleviin ihmisiin, kaikkeen meitä ympäröivään. 

Lähteet:

Anttila, E. (2009). Kehollinen tieto ajattelun ja oppimisen perustana: mitä tanssija tietää? Aikuiskasvatus, 29(2), 84-92. Saatavilla: https://journal.fi/aikuiskasvatus/article/view/94179.

Sepänmaa, Y. (2018). Esteettinen maailmasuhde ja ympäristövastuu. Elore, vol. 25 – 1/2018. Julkaisija: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry. https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/6839/1534937860559647261.pdf?sequence=2&isAllowed=y