Olen sitä mieltä, että eettinen osaaminen sekä vuorovaikutusosaaminen nivoutuvat luontevasti, toisaalta myös väistämättä yhteen - ihminen on eettisten pohdintojen äärellä aina ollessaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Kun olen hakeutunut luokanopettajakoulutukseen, olen jo tuolloin valinnut, että olen eettinen toimija. Kun toimimme muiden ihmisten kanssa, tulee eettinen ulottuvuus ikään kuin automaationa mukaan. 

Eettisyys tarkoittaa minulle oikein toimimista - eettinen pohdinta pitää sisällään arvotuksen oikean ja väärän välillä. Kullekin ihmiselle oikea ja väärä voivat tarkoittaa eri asioita samassakin tilanteessa, samaakin asiaa arvotettaessa. Oikean ja väärän voisi asetella ikään kuin oikean ja väärän janalle, jossa nämä kaksi ulottuvuutta asettuvat janan päihin, kumpikin omaansa. Oiken ja väärän välille toki tällöin jää niin sanottu "tyhjä tila". Tämä tyhjä tila voisi olla juuri inhimillisyyden aluetta, joka antaa mahdollisuuden moninäkökulmaiselle pohdinnalle. Olen tunnistanut itseni mustavalkoisena ajattelijana, mutta huomaan, että ehdoton tapa ajatella on saanut rinnalleen rikasta asioiden tarkastelemista. Elämäntilanne määrittelee paljon - joskus sitä vetäytyy ikään kuin suojakuoreen, puolustuskannalle, ja tällöin helposti astuu esiin pelosta käsin toimivana yksilönä. Mitä enemmän huomaan kontrolloivani elämääni sitä vähemmän se antaa tilaa laajakantaiselle eettiselle pohdinnalle.

Eettisyys näkyy vuorovaikutuksessa muut huomioon ottavana, tasa-arvoisena kohtaamisena. Parhaimmillaan opetus rakentuu opettajan ja oppilaiden väliseen dialogien ketjuun, jossa kummankin osapuolen ajatukset ja näkökulmat otetaan tarkastelun, ihmettelyn kohteeksi. Haluaisin ajatella, että opettajan työtä ei kannattaisi ottaa niin vakavasti. Vakavuus vie kauemmaksi inhimillisestä ja rakkaudellisesta kohtaamisesta. Kohtaaminen taas on avain moninäkökulmaiseen eettiseen pohdintaan, turvaan ja näin ollen oppimisen prosesseihin.

Hyvinvoiva opettaja kykenee eettiseen kohtaamiseen. Koen, että hyvinvointi rakentaa pohjan kaikelle inhimilliselle toiminnalle. Kun ihminen voi hyvin, hän kykenee toimimaan hyvästä olosta käsin tehden hyvin valintoja. Kun ihminen pyrkii kohti hyvinvointia, hän pyrkii kohti hyvää.

Hyvinvointi on ollut omassa elämässä monella tapaa esillä erityisesti tämän vuoden aikana. Kun hyvinvointi jotenkin horjuu, se helposti heijastuu elämään kokonaisuudessaan. Minulle hyvinvointi, se että voin hyvin, tarkoittaa sitä, että jaksan ja pystyn tehdä asioita, jotka ovat minulle merkityksellisiä. Kun teen asioita, jotka ovat minulle merkityksellisiä, tunnen olevani elossa. Merkityksellisyyden kokemuksia tuottaa ilo, jota pystyn itsesssäni sekä muissa kannattelemaan. Merkityksellisyyttä tuo kokemus siitä, että kykenen jakamaan hyvää ympärille. 

Hyvinvointi on minulle ennen kaikkea sitä, että pidän itsestäni huolta - harrastan mieleistä liikuntaa, syön kehoni tarpeita kunnioittaen, lepään lepoa kaivatessani ja pidän huolta ympärillä olevistani. Välillä tasapainottelu tuntuu haastavalta ja suuremman kuorman edessä jostain hyvinvoinnin osa-alueesta herkästi karsii. Sen huomaa olossa. On ollut ilahduttavaa huomata, miten viisaaksi keho ja mieli ovat kasvaneet. Ne viestivät vaaran äärellä.

Hyvinvointi tarkoittaa minulle sekä fyysistä että psyykkistä hyvinvointia. Psyykkisen hyvinvoinnin juuret kasvavat kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin panostaessani. Psyykkinen hyvinvointi tarkoittaa minulle kykyä tehdä valintoja, jotka pitävät yllä hyvinvointia. Nämä valinnat edellyttävät taitoa kohdata itseään. Itsensä kohtaava voi ymmärtää sen voimaannuttavan tunteen, joka tulee kohdatuksi tulemisen kautta. 

Opettajan työ on aktiivista kohtaamisten ketjujen rakentamista.