Noin 3 miljoonaa vuotta sitten tapahtui suuri mullistus maapallon kehityshistoriassa. Joidenkin bakteerien sisälle kehittyi lehtivihreämolekyylejä, jotka kykenivät sitomaan auringon säteilyenergiaa fotosynteesissä. Tästä tulikin miljoonien vuosien kuluessa eliökunnan tärkein tapa sitoa energiaa.

Vähitellen maapallon ilmakehän happipitoisuus alkoi kasvaa. Ultraviolettisäteilyn ollessa voimakasta happimolekyylit reagoivat keskenään. Näin syntyi otsonia, joka estää ultraviolettisäteilyn pääsyn maanpinnalle asti. Hapen myötä soluhengitys tuli mahdolliseksi ja samalla uudenlaiset, toisenvaraiset alkeiseliöt