Noin 400 miljoonaa vuotta sitten ensimmäiset leviä ja sammaleita muistuttavat kasvit
 alkoivat levitä maalle. Aluksi ne kasvoivat vain aivan vesirajassa ja kosteimmilla rannoilla.
 Vähitellen kilpailu ravinteista ja elintilasta pakotti ne sopeutumaan yhä kuivemmille alueille.

 Maalla kasvavat kasvit tarvitsivat pystyn varren. Kuivuuden takia maakasveille kehittyi varsin
 nopeasti juuret, varsi ja lehdet. Lehdet kiinnittyivät varteen ja sen tukemina kasvit pystyivät
 kasvamaan kohti valoa.
 Maakasveille kehittyi myös siemenkuori, joka suojasi alkiota kuivumiselta. Tämän ansiosta
 kasvit pystyivät levittäytymään kaikkein kuivimmillekin alueille.

 300-350 miljoonaa vuotta sitten, kivihiilikaudella, kaikkia mantereita peitti jo tiheä kasvillisuus.
 Nykyään polttoaineena käytettävä kivihiili syntyi, kun silloiset kasvit hautautuivat maakerrosten alle.

 Samaan aikaan kun kasvit levittäytyivät kuivalle maalle, myös sienet ja eläimet sopeutuivat
 elämään kuivassa ympäristössä. Ensimmäiset maalla elävät eläimet olivat selkärangattomia.
 Kuivuuteen sopeutuminen vaati paksumman nahan. Kiduksilla oli mahdoton hengittää maalla,
 joten selkärangattomille kehittyi ilmaputkistot ja selkärankaisille keuhkot. Osa maaeläimistä jäi
 elämään kosteampiin oloihin. Nämä eläimet pystyvät edelleen hengittämään ihonsa läpi kuten
 esim. kastemadot. 
 Liikkumiskyvyn tehostamiseksi eläimen oli myös kyettävä nostamaan ruumiinsa maasta. Tästä seurasi
 lihasten vahvistuminen. 

 Kuorellisen munan kehittyminen muniminen mahdollisti maaeläinten kehittymisen. Munankuori
 suojelee alkiota kosteudelta. Nisäkkäillä kehitys tapahtui vielä pidemmälle: sikiönkehitys tapahtuu
 naaraiden sisällä kohdussa.