Koontiseminaarin kuvaukset opettajan ydinosaamisalueisiin
Koonti: kehittämistarpeet
Minun tulisi kehittää työelämässä opettajana vielä TVT-taitojani, monialaista yhteistyötä sekä syventää tietämystäni yhteistyöstä valmistavan opetuksen kanssa, kun valmistun pian opiskelijana.TVT-taidot ovat tärkeitä nykyaikaisessa opetustyössä. Vaikka asiaa on käsitelty opinnoissa ja käytännön tasollakin ja olen itse hyödyntänyt tvt-osaamistani opinnoissa, koen että minun tulee silti hankkia lisää osaamista niiden hyödyntämisestä opettajan työn hallinnollisella puolella ja opetuksen toteutuksen näkökulmasta. Minun tulisi hankkia lisää osaamista digitaalisten työkalujen, ohjelmistojen ja sovellusten käytössä opetuksessa. Tämä voi sisältää esimerkiksi oppimisalustojen käyttöä, verkkopohjaista oppimista, oppimispelien ja simulaatioiden hyödyntämistä, sekä digitaalista arviointia ja palautteenantoa. TVT-taitojeni kehittäminen auttaa minua vastaamaan nykypäivän opetuksen haasteisiin ja valmistamaan oppilaita digitaaliseen maailmaan.
Monialainen yhteistyö on tärkeä taito opettajalle, koska opetustyö on usein moniammatillista ja monialaista yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa. Minun tulisi harjoitella tiimityötä ja vuorovaikutusta muiden opettajien, oppilaiden, vanhempien, koulun johtajien, asiantuntijoiden ja muiden kumppaneiden kanssa. Vaikka asiaa on opinnoissa käyty läpi ja harjoitteluissa myös, luulen, että käytännän työ opettaa näitä asioita lopula. Toivonkin, että työelämä sisältämään esimerkiksi yhteisten projektitöiden suunnittelua, pedagogista sparrausta kollegoiden kanssa, sekä verkostojen ja yhteistyöverkostojen hyödyntämistä. Monialaisen yhteistyön kehittäminen auttaa minua rakentamaan vahvoja suhteita eri toimijoiden välillä ja edistämään oppilaiden oppimista monipuolisilla tavoilla.
Lisäksi minun tulee syventää tietämystäni yhteistyöstä valmistavan opetuksen kanssa. Valmistava opetus tarkoittaa opetusta, joka tukee maahanmuuttajataustaisia oppilaita integroitumaan suomalaiseen koulujärjestelmään ja yhteiskuntaan. Minun tulisi kehittää tietämystäni valmistavan opetuksen pedagogiikasta, opetusmateriaaleista, kulttuurisensitiivisestä opetuksesta ja tukitoimista maahanmuuttajataustaisille oppilaille. Tämä auttaa minua paremmin kohtaamaan valmistavan opetuksen tarpeita ja tukemaan oppilaita monikulttuurisessa oppimisympäristössä sekä ymmärtämään valmistavasta opetuksesta yleisopetukseen siirtyviä oppilaita.
Yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen: opettaja yhteiskunnallisena vaikuttajana
Tässä tekstissä pohdin, minkälaisena yhteiskunnallisena vaikuttajana näen itseni opettajana, näin luokanopettaja opintojen lopussa. Opettajana koen olevani yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka pyrkii edistämään maailmasta paremman paikan tekemistä, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja osallisuutta. Koen, että tavoitteenani on varmistaa, että oppilaani voivat oppivat ja ymmärtävät näitä arvoja ja niiden merkitystä yhteiskunnassa. Pohdin, että opettajana tehtäväni opetuksessa ei ole pelkästään tarjota tiedollista sisältöä, vaan myös keskittyä kasvatustehtävään. Eli yhteiskunnallisesti näkökulmasta haluaisin omalla toiminnallani pyrkiä kasvattamaan oppilaista aktiivisia kansalaisia, jotka ovat valveutuneita ja toimivat yhteiskunnallisesti vastuullisella tavalla.
Opetustyyliäni voisin kuvailla näin opintojen loppupuolella, esimerkiksi harjoittelujen ja opetuskokeilujen näkökulmasta vuorovaikutteiseksi ja osallistavaksi. Koen, että pyrin toiminnassa kannustamaanoppilaita ilmaisemaan omia ajatuksiaan ja näkökulmiaan sekä pyrin kuuntelemaan heitä avoimesti. Huolehdin myös yleensä siitä, että oppilaiden äänet ja kokemukset tulevat kuulluiksi ja kunnioitetuiksi luokkahuoneessa. Koenkin tärkeäksi opettajan yhteiskunnalliseksi tehtäväksi avoimuuden ja moniarvoisuuden arvostamisan kehittämisen luokkahuoneessa. Pyrinkin rohkaisemaan oppilaita tutkimaan erilaisia näkökulmia ja arvioimaan kriittisesti erilaisia näkemyksiä.
Koska oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja osallisuus ovat minulle tärkeitä, en myöskään siedä syrjintää, epätasa-arvoa tai syrjäytymistä. Opinnoissa koen, että nämä olivat itselleni ne kaikista eniten ajatuksia herättävät seikat eri oppiaineiden tunneilla käydyissä pohdinnoissa. Koenkin, että työelämässä tulen puuttumaan opettajana aktiivisesti näihin ilmiöihin. Pyrinkin opettajana luomaan turvallisen ja inklusiivisen oppimisympäristön, jossa kaikki oppilaat tuntevat olonsa tervetulleiksi ja arvostetuiksi, riippumatta heidän taustastaan, kulttuuristaan, sukupuolestaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai muista eroavaisuuksistaan.
Koen itsessäni opintojen jälkeen myös yhteiskunnallisena vaikuttajana hyväksi asiaksi innostavuuteni ja innostukseni opettajana. Sillä se ohjaa minua pitämään huolta oppilaiden hyvinvoinnista ja kehityksestä kokonaisvaltaisesti. Pyrin olemaan läsnä oppiladen elämässä ja kannustamaan heitä löytämään onnistumisiaan ja vahvuuksiaan. Lisäksi rohkaisen myös oppilaita edistämään yhteiskunnassa merkittäviä taitoja, kuten empatiaa, myötätuntoisuutta ja vastuullista toimintatapaa yhteiskuntaamme kohtaan.
Vuorovaikutusosaaminen ja moninaisuuteen liittyvä osaaminen
Eri oppiaineiden kursseilla on lisäksi pohdittu paljon inklusiivisen oppimisympäristön luomista. Opettajana minulla on mahdollisuus luoda tekemilläni opetukseen liittyvillä valinnoilla inklusiivinen oppimisympäristöm jossa kaikki tuntetavt itsensä hyväksytyksi ja kykenevät osallistumaan toimintaan. Pohdin, että esimerkiksi yhteisetn sääntöjen luomisella voidaan vaikuttaa ilmapiiriin, niin että oppilaat oppivat kunniottamaan ja tuntemaanselkeiden sääntöjen ja odotusten luomista, jotka korostavat kunnioitusta ja empatiaa muita kohtaan, sekä aktiivista toimintaa kiusaamisen ja syrjinnän ehkäisemiseksi.
Oppiaineissa etenkin äidinkielessä podimme monkielisyyttä ja s-2 oppilaiden tukemista oppiaineessa. Opinnoissa opinkin paljon siitä, kuinka opettaja voi omalla toiminnallaan aktiivisesti tukea oppilaiden oppimista pohtimalla opetettavaa asiaa itse oppilaiden näkökulmasta, esimerkiksi tekstin ymmärrettävyyn oppikirjojen käytön kohdalla. Mietin, että opettajan ei tulisikaan tarjoilla opetuksessa asioita kaikille sopivana tai pelkästään ajatella eriyttämisen ratkaisevan oppilaiden eroihin liittyvät seikat, vaan opettajan tulisi oikeasti pysähtyä tarkastelemaan opetuksensa sisältöjä ja tavoitteita ja miettiä, mikä niissä voi aiheuttaa mahdollisia esteitä joidenkin oppilaiden oppimiselle ja pyrkiä sitä kautta suuntamaan omaa työtään näiden ongelmakohtien välttämiseen. Tällaista oppia saimme myös matikan kurssilta, musiikista ja liikunnasta. Opettajalla on todella paljon mahdollisuuksia rakentaa opetusta, siten että se mahdollistaa kaikkien oppilaiden osallistumisen, ilman että kukaan kokee itseään erityiseksi, sillä yhtälailla tarkemmin tai eri näkökulmista mietityt opetukseen liittyvät valinnat voivat palvella muitakin.
Mietin, että opettajana voin vaikuttaa luokan ilmapiiriin myös edistämällä myönteistä vuorovaikutusta. Eri oppiaineiden pom opinnoissa pohdittiin, kuinka esimerkiksi tehtävässä kuin tehtävässä opettajan oma malli on todella merkittävä tekijä sekä myös oppilaiden keskinäisen vuorovaikutuksen tukeminen. Vuorovaikutuksen kehittyminen tapahtuu myös annettujen tilaisuuksien kautta, kun oppilaille tarjotaan mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä ja ryhmätöitä, käydä keskustelua ja vuoropuhelua. Lisäksi oppilaille myönteisen palautteen merkitys omiin onnistumisiin liittyen on todella tärkeää.
Eettinen osaaminen: Millaisia ristiriitaisia tilanteita voin kohdata/olen kohdannut opettajana
Artikkelin (Juujärvi, 2016) mukaan ihmisen moraalikehityksen ajatellaan jatkuvan läpi elämän. Siihen kuitenkin nähdään liittyvän erilaisia kehitysvaiheita esimerkiksi Kohlberg,in (1978) mukaisesti. Näillä jokaisella vaiheella on sitten oma sosiaalinen perspektiivinsä, joka toimii moraaliongelmien tulkitseminen perustana. Artikkelin mukaan moraaliajattelu kehittyy ristiriitojen ratkaisemisen avulla, mutta sen kehittyessä voidaan yhä käyttää aiempien vaiheiden aikana kerättyä ajattelua (Juujärvi, 2016). Kehitysvaiheet voidaan nähdä myös skeemoina, jotka sisältävät tietoja ilmiöiden ja asioiden suhteista. Pohdin, että koen kehittyneeni kehittyneen pom-opintojen aikana moraaliajattelussa ja oppineeni huomaamaan enemmän opettajan arjessa etiikkaan ja moraaliin liittyviä dilemmoja. Opettajan ammattitaitoon liittyykin kyky tehdä oppilan kasvun tukemiseen liittyviä ratkaisuja (Tirri & Kuusisto, 2019).
Tapaus sattui, kun olin erään 4lkn opettajan sijaisuudessa. Olin juuri lopettanut oppitunnin ja muistuttanut merkitsemään tunnilla tehdystä tehtävästä loput kotiin, jos se jäi kesken. Muut oppilaat lähtivät välitunnille, mutta eräs oppilas jäi luokkaan ja yritti sitkeästi jatkaa tehtävää eteenpäin. Näin, että tehtävä oli vasta puolessa välissä, eikä vain viimeisessä kohdassa, joten pyysin oppilasta lähtemään välitunnille ja tekemään tehtävän loppuun kotona. Oppilas vastusti tätä ja sanoi tekevänsä tehtävän nyt. Kerroin, ettei mielestäni ole reilua antaa muille tehtävä läksyksi kotiin, jos se ei tule kaikille ja pyysin oppilasta toistamiseen merkitsemään läksyn ja lähtemään välitunnille. Tämän jälkeen oppilas suuttui, heitti kirjan lattialle ja rupesi itkemään. Huomasin, että oppilas oli melko väsyneen ja turhautuneen oloinen. Oppilas kertoi itkien ettei kerkeä tekemään tehtävää kotona, koska on joka päivä eri harrastuksessa ja he ovat saaneet paljon muitakin läksyjä. Tilanteessa koin tuntevani suurta myötätuntuntoa oppilasta kohtaan. Keskustelimme kodin tilanteesta, ja ymmärsin asian todella olevan näin. Oppilas rauhoittui ja sovimme yhteisen sopimuksen, että tämä tekee tehtävän loppuun kuluvan viikon aikana, eikä sen tarvitse olla valmis heti seuraavaksi tunniksi.Eettinen ristiriita koski siis mielestäni erilaisen mahdollisuuden tarjoamista yhdelle oppilaalle kuin muille, koska se tuki mielestäni oppilaan hyvinvointia. Juujärven (2016) artikkelin näkökulmasta pohdin eettistä dilemmaa suhteessa omiin skeemoihini, eli moraalisen ajattelun tasoihin. Tiedostin, että koulussa, jossa sijaistan tasapuolisuus on merkittävää läksyjen antamisessa, mutta myös sen, että oppilaiden hyvinvoinnista tulee pitää huolta. Pohdin tilannetta myös rationaalisen ongelmanratkaisun näkökulmasta (Juujärvi, 2016), kun pohdin läksyihin liittyvää oikeudenmukaisuutta ja sääntöjä. Toisaalta toimintaani ohjasi myös huolenpidon etiikka (Juujärvi 2016), sillä ymmärsin oppilaan olevan väsynyt ja turhautunut koulun ja kodin aikaa vievien vaatimusten keskellä ja halusin yleisiä läksyjä koskevia sääntöjä vastoin antaa oppilaalle mahdollisuuden tehdä läksy myöhemmin, pitääkseni huolta tämän hyvinvointiin ja jaksamiseen liittyvistä tarpeista.
Pohdin, että tilanteen perusteella opin, että itselleni luokanopettajan työssä on tärkeää toisaalta kyetä pitämään kiinni tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta omassa työssä, esimerkiksi oppilaille asetettuihin vaatimuksiin liittyen. Kuitenkin pidän myös yhtä tärkeänä huolenpitoon liittyvän etiikan ja toisaalta kyvyn tehdä yksilön hyvinvointia tukevia ratkaisuja tarvittaessa. Tilannetta pohdittuani opinkin, että eettisessä osaamisessa on mielestäni kyse myös juurikin Tirrin ja Kuusiston (2019) kyvystä tehdä oppilaan kasvsua tukevia ratkaisuja. Tämän perusteella koenkin, että osasin tarkastella tilannetta eettisesti, kun en ajatellut samantien, että olisi eettisesti oikein vaatia samaa, eli läksyjen tekemistä niille osoitetussa aikatauluusa, kaikilta oppilaita, jos siitä on todella paljon haittaa yksilön hyvinvoinnille. Tarina saikin onnellisen lopun, sillä oppilas teki annetun tehtävän annetussa laveammassa aikataulussa loppuun kotona.
Lähteet:
Juujärvi, S. (2016) Oikeudenmukaisuus ja huolenpito aikuisuuden moraaliajattelussa. Teoksessa Kallio, E. (toim.)Ajattelun kehitys aikuisuudessa. Kohti moninäkökulmaisuutta. Suomen kasvatustieteellinen seura. Kasvatusalan tutkimuksia 71. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino. ss. 155-181.
Tirri, K. & Kuusto, E. (2019) Opettajan ammattietiikkaa oppimassa. Gaudeamus Oy.
Pedagoginen osaaminen: Mikä rooli arvioinnilla on oppimisen ohjaamisessa musiikin oppiaineessa?
Pohdin Perusopetuksen opetussuunnitelman (2014) sekä lähdekirjallisuuden avulla, miten musiikkia ohjataan arvioimaan, mitä se edellyttää ja kuinka erilaiset arvioinnille asetut merkitykset liittyvät oppiaineen arviointiin. Perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) musiikin tavoitteet liittyvät oppilaan osallisuuteen (T1), musisointiin ja luovaan tuottamiseen (T2, T3 & T4), kulttuuriseen ymmärtämiseen ja monilukutaitoon (T5, T6), hyvinvointiin ja turvallisuuteen musiikissa (T7) sekä oppimaan oppimiseen (T8). Musiikin oppiaineen tavoitteissa on kiinnostavaa, että opetussuunnitelmassa jokaiseen tavoitteeseen on liitetty sopivaksi kaikki neljä eri oppiaineen sisältöaluetta. Sisältöalueet käsittävät musiikissa toimimisen, musiikin teorian, musiikin merkityksen yksilölle, yhteisölle ja yhteiskunnalle sekä opetuksen ohjelman eli erilaiset musiikillisen toiminnan muodot. Näin ollen musiikin opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi käytännössä vaikuttavat mahdollisuuksineen hyvin monipuoliselta.
Opetussuunnitelman mukaan (2014) ensimmäisellä ja toisella luokalla musiikin oppiaineen
arvioinnin tehtävä on ohjata ja rohkaista ja oppilasta toimimaan musiikin parissa. Kolmannelta luokalta kuudennelle luokalle arvioinnin tehtäväksi mainitaan arviointipalaute, jonka tehtävä on ohjata oppilaita hahmottamaan musiikkia sen käsitteitä ja ohjaamaan omaa toimintaa ryhmässä ”suhteessa soivaan musiikilliseen kokonaisuuteen”. Soivalla musiikillisella kokonaisuuden ajattelen tarkoittavan yhteistä musisointia. Lisäksi 6.lle vuosiluokalle on määritelty tarkemmat tavoitteet arvosanalle kahdeksan, helpottamaan arvioinnin muodostamista. Arviointi käytänteistä mainitaan etenkin itsearviointi ja ryhmän toiminnan arviointi niin, että ne toimivat välineenä yrittämiseen ja harjoitteluun kannustamiseksi. Opetussuunnitelmassa (OPH, 2014) musiikin tavoitteet on muotoiltu erityisesti koskemaan opettajan toimintaa, esimerkiksi (T1) ”Rohkaista oppilasta yhteismusisointiin…”. Ajattelen tästä syystä olevan tärkeää, että oppituntien sisällöt on mietitty tarkasti tavoitteiden kautta, jolloin tavoitteiden konkretisoiminen myös oppilaille toiminnan ohjaamisessa on helpompaa. Ajattelen arvioitavien tavoitteiden ja kriteerien avaamisen oppilaille olevan erityisen tärkeää musiikin arvioinnille. Kun oppilaat ymmärtävät mitä musiikissa tehdään ja mitä harjoitellaan, on heidän helpompi ohjata toimintaansa kohti oppiaineen tavoitteita. Hyviä keinoja tavoitteiden ja kriteerien avaamiseen voisi olla esimerkiksi yhteisesti sovitut toimintaohjeet ja ryhmässä yhdessä sovitut tavoitteet esimerkiksi eri projektien kohdalla.
Opetussuunnitelman (2014) mukaan arvioinnissa tulisi huomioida sen perustuminen monipuolisiin näyttöihin osaamisesta. Arvioinnin kohteena oppiaineessa onkin erityisesti yhteistyötaidot ja musisointitaidoissa edistyminen. Koska musiikinoppiaineen arvioinnille asetetut tavoitteet liittyvät oppilaiden harjoitteluun kannustamiseen ja toimintaan musiikin parissa arvioinnin sovittaminen opetukseen luonnolliselta siten, että se tapahtuu kiinteästi osana opetusta. Ajattelen etenkin formatiivisen arvioinnin, eli oppimista suuntaavan ja ohjaavan arvioinnin (Luostarinen & Ouvakrim-Soivio, 2019) olevan olennainen osa musiikin oppiainetta, sillä sen tavoitteissa mainitaan oppilaan ohjaaminen ja rohkaisu musiikin parissa toimimiseen ja oppimiseen, omien tavoitteiden asettamiseen sekä oman ja ryhmän toiminnan arviointiin. (OPH, 2014) Formatiivista arviointia voisi esimerkiksi olla musiikin tavoitteisiin liittyvä itsearviointi (Luostarinen & Ouvakrim-Soivio, 2018) tai yhteisesti tehdyissä sävellystehtävissä vertaisarviointi. Lisäksi opettaja voisi sanoittaa luokalle yhteisesti kenenkään osaamista painottamatta mitä tullaan harjoittelemaan, mitä jo osataan ja mitä pitäisi vielä harjoitella (Luostarinen & Ouvakrim-Soivio, 2018).
Kuten toimintaakin, myös arviointia tulee suunnitella (Luostarinen & Ouakrim-Soivio, 2019). Lisäksi arvioinnin käytänteet ja annettava palaute tulisi suunnitella huomioiden oppilaiden ikä ja kehitysvaihe. (OPH, 2014) Opettajan tulisikin ymmärtää millaiset hänen oppilaidensa palautteenlukutaidot ovat ja huomioida näiden kehittäminen myös arvioinnin kannalta keskeisenä tavoitteena. Palautteen lukutaitoon liittyy oppilaiden kyky arvostaa palautetta, kyky arvioida omaa osaamistaan, hallita sen vaikutusta omaan toimintaan,sekä kyky yhdistää näiden avulla saatu palaute omaan toimintaan (Carless & Boud, 2018). Opetussuunnitelmassa rohkaiseva palaute mainitaan keskeisenä arviointikeinona musiikissa. (OPH, 2014) Näin ollen oppilaiden taito hyödyntää palautetta oman toiminnan ohjaamiseen on oppiaineen tavoitteiden saavuttamisen kannalta keskeistä. Ajattelen, että oppilaiden palautteenlukutaidon kehittäminen musiikissa voisi toteutua aloittamalla esimerkiksi itsearvioinnin harjoittelu pienin askelin jo alkuopetuksessa, jolloin sen hyödyntäminen osana arviointia voisi alkaa jo sujua ylemmillä luokilla.
Oppilaat voisivat esimerkiksi näyttää peukalolla oppitunnin jälkeen, miten on mennyt tai harjoitella oman toiminnan arviointia muilla pienillä tehtävillä. Lisäksi esimerkiksi tavoitteisiin pohjautuvista yhteisesti sovituista toimintakäytänteistä olisi hyvä keskustella ja ne olisi hyvä osoittaa aina tarpeen mukaan oppituntien aikana, jolloin oppilaille olisi selkeämpää, mitä oppitunnilla tavoitellaan. Rohkaisevan ja kannustavan arviointipalautteen kannalta olisi myös merkityksellistä, että se edistäisi oppilaan oppimista ja toimintaa kohti tavoitteita. Palautteessa olisikin tärkeää ymmärtää erilaisten arvioinnin tehtävien olevan siinä läsnä, eli palautteen tulisi kertoa oppilaalle mitä tämä osaa, miten on edistynyt, mitä tulisi vielä tehdä ja miten asetetut tavoitteet ovat jo tulleet saavutetuiksi (Luostarinen & Ouvakrim-Soivio, 2019). Oppilaan osallisuus palautteen antoon tulisi myös huomioida esimerkiksi ohjaamalla oppilaan pohdintaa omasta osaamisesta kysymysten avulla. (Luostarinen & Ouakrim-Soivio, 2019). Lisäksi palautteen merkitys oppiaineessa on keskeinen paitsi arvioinnille asetettujen kannalta niin myös oppilaan minäkuvan tukemiseksi sekä opetukseen osallistamiseksi.
Kuudennen luokan arvioinnin on pohjauduttava valtakunnallisesti annettuihin tavoitteisiin. (OPH, 2014). Summatiivinen arviointi, eli osaamisen tarkastelu suhteessa annettuihin tavoitteisiin (Luostarinen & Ouvakrim-Soivio, 2018) onkin osana myös musiikkia. Pohdin, että summatiivista arviointia voisi helpottaa arvosanoille määritellyt kriteerit, jotka sopisivat yhteen tavoitteiden kanssa. Näiden kriteerien ympärille voisi sitten kerätä havaintoja oppilaan osaamisesta oppiaineen tuntien edetessä suhteessa formatiiviseen arviointiin. Lisäksi pohdin, miksei musiikissa voisi hyödyntää myös kokeita arvioinnissa. Musiikin oppiaineessa musiikin arvioinnin tulisi ohjata ja kannustaa oppilasta toimimaan ja harjoittelemaan musiikkiin liittyviä taitoja ja tietoja (OPH, 2014). Keskeistä arvioinnissa on etenkin arviointipalaute, jonka tulisi ohjata ja motivoida tämän toimintaa tämän toimintaa kohti tavoitteita. Ajattelenkin musiikin pom-opintojen jälkeen ja pohtiessani arviointia tässä tekstissä, että musiikissa arviointi edellyttää opettajalta hyvää käsitystä oppiaineen tavoitteista ja sisällöistä sekä toiminnan ja arvioinnin huolellista suunnittelua. Keskeistä on ymmärtää palautteen merkitys oppilaiden oppimiselle ja että palautteen vastaanottaminen ja omaksuminen osaksi omaa toimintaa vaatii oppilailta palautteenlukutaidon harjoittelua (Carless & Boud, 2018).
Lähteet:
Opetushallitus (2014) Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf
Carless, D. & Boud, D. 2018. The development of student feedback literacy: enabling uptake
of feedback. Assessment & Evaluation in Higher Education 43 (8), 1315-1325. DOI:
10.1080/02602938.2018.1463354 https://doi.org/10.1080/02602938.2018.1463354
Luostarinen, A. & Ouakrim-Soivio, N. (2019) Arvioinnin erilaiset tehtävät. Teoksessa Luostarinen, A. & Nieminen, J. Arvioinnin käsikirja. PS-kustannus
Tieteellinen osaaminen: miten hyödynnän teoreettista tietoa käytännön työssäni opettajana
Opettajana voin hyödyntää erilaisia tieteellisiä teorioita oppituntien suunnittelussa ja toteutuksessa. Tieteellinen tieto on ollut, jo koulun historian alussa yksi keskeinen opettajuuteen kuuluva oletus. Opetettavien oppiaineiden on edellytetty pohjautuvan tieteellisen tietoon ja opettajankoulutuksessa on pyritty objektiivisuuteen (Varto, 2005). Tieteelinen tieto auttaakin opettajaa ymmärtämään oppimista paremmin ja hyödyntämään erilaisia opetusmenetelmiä tehokkaasti . Esimerkiksi Vygotskyn (Vygotsky, 1978) sosiaalisen oppimisen teoria voi auttaa minua opettajana ymmärtämään oppilaiden vuorovaikutuksen ja yhteistyön tärkeyttä oppimisessa. Tämän teorian mukaan oppiminen tapahtuu yhteistyön ja vuorovaikutuksen kautta, ja oppilaan oppiminen edistyy, kun hän työskentelee muiden kanssa. Tämän perusteella voin suunnitella oppitunteja, jotka edistävät oppilaiden yhteistyötä ja vuorovaikutusta, esimerkiksi ryhmätyöskentelyä tai paritehtäviä. Esimerkiksi eri pom- opintojen kurssien ja Mok- kurssien aikana kerryttämieni kokemuksien mukaan, kun pyrin yhdistämämään tieteellisiä teorioita oppituntien suunnitteluun ja toteutukseen pystyn luomaan tehokkaita opetusmenetelmiä, jotka edistävät oppilaiden oppimista. Lisäksi voin opettajana hyödyntää esimerkiksi oppiainekohtaisia tieteellisiä tutkimustuloksia oppilaiden oppimistulosten arvioinnissa ja kehittämisessä. Tieteellinen tieto on myös koulussa toella tärkeää, sillä toiminnan perustuessa objektiiviseen tietoon sen jakamiseen ja etsimiseen, on oppijan mahdollista ymmärtää olebansa osa tietoon liittyvää perinnettä, kieltä, käsitteitä ja mahdollisuutta tiedon etsimiseen ja arvioimiseen (Varto, 2006)
Opiskellessani opettajaksi olenkin havainnut, oppituntien tapahtumien yhdistäminen tieteellisiin teorioihin on tärkeää oppilaiden oppimisen kannalta. Kun ymmärrän teoriaa, pystyn suunnittelemaan tehokkaampia oppitunteja ja hyödyntämään eri oppimistapoja paremmin. Esimerkiksi, kun opetan matematiikkaa, voin tarkastella mitä, tiede voi tarjota oppilaiden osaamisen tukemiseen. Lisäksi pyrin käyttämään erilaisia opetusmenetelmiä, kuten ilmiölähtöistä oppimista (2020), joista on tieteellisesti todettu olevan hyötyä. Lisäksi tieteellisten teorioiden ymärtäminen auttaa minua arvioimaan oppilaiden edistymistä ja sopeuttamaan opetustani heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaisesti. Kun tunnen oppilaiden kehitystason, pystyn muokkaamaan oppituntien sisältöä ja käyttämään erilaisia opetusmenetelmiä, jotka vastaavat oppilaiden tarpeisiin.Kaiken kaikkiaan, tieteellisten teorioiden yhdistäminen oppituntien tapahtumiin auttaa minua suunnittelemaan tehokkaampia oppitunteja, hyödyntämään erilaisia opetusmenetelmiä ja arvioimaan oppilaiden edistymistä (Siitomaniemi-San, 2018). Tämä auttaa minua tulemaan paremmaksi opettajaksi ja tukemaan oppilaiden oppimista parhaalla mahdollisella tavalla.
Lähteet:
Sitomaniemi-San, J. 2017. Tutkivan opettajan rakentuminen akateemisessa opettajankoulutuksessa: kohti monimutkaisia keskusteluja. Teoksessa T. Autio, L. Hakala & T. Kujala (toim.)Opetussuunnitelmatutkimus: keskustelunavauksia suomalaiseen kouluun ja opettajankoulutukseen. Tampere University Press, 137 - 159.
Tarnanen, M., Kostiainen, E., (2020). Ilmiölähtöinen oppiminen. Opettajankoulutuslaitos, & Education, D. o. T. Jyväskylän yliopisto.
Varto, J. (2007) Koulun syytä etsimässä. Tiedon ja taidon erilaiset tehtävät kasvatuksessa. Teoksessa Tomperi, T. Vuorikoski, M. & Kiilakoski, T. Kenen kasvatus? Vastapaino.
Esteettiten osaaminen
POM-opintojen aikana olen huomannut Huotilaisen, Rankasen, Grothin ja Seitamaa-Hakkaraisen (2018) mukaisesti, että esteettiset kokemukset, kuten taiteen ja musiikin kuunteleminen ja luominen, ovat tärkeitä oppimisen ja kehityksen kannalta. Ne voivat auttaa kehittämään luovuutta, mielikuvitusta, ilmaisutaitoa ja sosiaalisia taitoja. Lisäksi esteettiset kokemukset voivat lisätä oppilaan motivaatiota, kognitiivisia taitoja ja empatiakykyä. Tämän olen ite huomannut esimerkikis opetusharjoitteluissa ja opinnoissa. Opintojen aikan olen huomannut, että esteettiset kokemukset voivat olla hyvin monimuotoisia ja yksilöllisiä. Toisin sanoen, mikä toimii yhden oppilaan kannalta, ei välttämättä toimi toisen oppilaan kohdalla. Siksi on tärkeää löytää monipuolisia tapoja tuoda taide ja musiikki osaksi oppilaiden oppimiskokemuksia, jotta jokainen oppilas voisi löytää juuri sen, mikä innostaa ja motivoi häntä.
Taiteen ja musiikin kuunteleminen voi auttaa oppilasta keskittymään ja rentoutumaan, mikä edistää oppimista (Vaughn & Winner, 2000). Sen lisäksi, että esteettiset kokemukset voivat lisätä oppilaan tunneälykkyyttä, ne voivat myös auttaa oppilasta kehittämään itseluottamusta ja itsetuntemusta. Taide ja musiikki voivat myös toimia kanavana oppilaan tunteiden ja ajatusten ilmaisemiseen, mikä edistää henkilökohtaista kasvua ja kehitystä (Vaughn & Winner, 2000).
Lisäksi on havaittu, että taiteen ja musiikin opiskelu voi auttaa oppilasta kehittämään kognitiivisia taitoja, kuten muistia, tarkkaavaisuutta ja ongelmanratkaisua. Esimerkiksi musiikin opiskelu on osoitettu parantavan oppilaan matemaattisia taitoja (Vaughn & Winner, 2000). Taiteen opiskelu voi myös auttaa oppilasta ymmärtämään ja arvostamaan eri kulttuureita.Yhteenvetona voidaan todeta, että esteettiset kokemukset ovat tärkeitä oppilaan oppimiselle ja kehitykselle monin tavoin. Ne edistävät luovuutta, ilmaisutaitoa, keskittymistä ja rentoutumista, sosiaalisia taitoja sekä kognitiivisia taitoja (Huotilainen ym. 2018). Lisäksi pohdin, että tärkeää olisi muistaa, etteivät esteettisten kokemusten merkitys oppimiselle ja kehitykselle ei rajoitu vain musiikkiin ja taiteeseen. Esimerkiksi luonnon kauneus ja liikunta voivat myös tarjota esteettisiä kokemuksia, jotka edistävät oppilaan hyvinvointia ja oppimista.
Lopuksi pohdin, että on harmillista, että esteettisten kokemusten tarjoaminen oppilaille voi olla haaste, kun resurssit ovat rajallisia. Esimerkiksi tällä hetkellä koulussa musiikkia on vaihdellen oppilailla 1-2x 45 min. Siksi mietin, että omassa toiminnassani opettajana on tulevaisuudessa tärkeää, että suhtaudun esteettisiin kokemuksiin tärkeänä osana opetusta, jolloin taito -ja taideaineet ovat luontevana osana opetusta, eivätkä sijoitu vain niille osoitetuille oppitunneille.
Vaughn, K., & Winner, E. (2000). SAT scores of students who study the arts: What we can and cannot conclude about the association. Journal of Aesthetic Education, 34(3/4), 77-88. doi:10.2307/3333647
Huotilainen, M., Rankanen, M., Groth, C., Seitamaa-Hakkarainen, P., & Mäkelä, M (2018). Why our brains love arts and crafts implications of creative practices on psychophysical well-being. Saatavilla: www.FormAkademisk.org
Hyvinvointia vahvistava osaaminen
Työhyvinvoinnista on myös uutisoitu. Esimerkiksi Yle on uutisoinut OAJ.n selvityksestä, jonka mukaan 40 prosenttia vastanneista opettajista on harkinnut alanvaihtoa etäopetuksen kuormittavuuden vuoksi. (Mäkynen, 2021) Lisäksi Ylen mukaan nuorten opettajien työuupumus uran alkuvaiheessa on yleistä, kun työelämään siirrytään intoa täynnä suoraan opinnoista. Kun työhön perehdytys tai mentorointi osoittautuukin olemattomaksi se vaikuttaa kykyyn organisoida työtä ja voi johtaa uupumiseen. (Niinistö & Koivunen, 2018) Omalla kohdallani työelämään siirtyminen alkaa olla jo lähellä, jonka vuoksi koen työhvyvinvoinnin pohtimisen merkitykselliseksi POM-opintojen aikana olen oppinut, että itsekin kärsin ajoittain nyky-yhteiskunnan aiheuttamasta paineesta liiaalliseen suorittamiseen ja tehokkuutteen mikä voi vaikeuttaa tulevaisuudessat työstä palautumista. Lazaruksen ja Folkmanin (1984) työstä palautumisen kulmakivien avulla on mahdollista tarkastella erilaisia keinoja työstressin kanssa toimimiseen. Työn ollessa stressaavaa voi siihen suhtautua esimerkiksi ongelmasuuntautuneiden keinojen avulla, jolloin haasteisiin ruvetaan etsimään ratkaisua. Ajattelen, että esimerkiksi työmäärän suhteuttaminen aikaan nähden voi olla vastavalmistuneelle opettajalle haastavaa. Ratkaisu ongelmaan voisi olla esimerksiki työtehtävien priorisointi tulevassa työssä siten, että varmistaa ensin tärkeimpien asioiden tulevan hoidetuksi. Toinen keino voisi olla pitkän aikavälin suunnittelu, jolloin suunniteltavat oppitunnit eivät kasaannu ylitsepääsemättömäksi vuoreksi. Lisäksi perusopetukseen on tarjolla paljon valmista materiaalia eri oppiaineiden opetukseen, joka voi ajoittain helpottaa suurta työmäärää ja tukea opettajan työssä omaa työhyvinvointiani ja työssä palautumista
Tärkeää omasta hyvinvoinnistaan huolehtiminen on myös, koska opettajan hyvinvoinnilla on myös vaikutusta oppilaiden hyvinvointiin (Aulen & Pietikäinen, 2020). Lapsella on oikeus saada omaa kasvuaan ja oppimistaan parhaalla mahdollisella tavalla tukevaa kasvatusta ja koulutusta. Aiemmin pohdin propessani, mitä keinoja itselläni on esimerkiksi työstä palautumiseen. Opintojeni aikana olen tehnyt sijaisuuksia ja ollut opetusharjoittelussa ja käytännössä päässyt kokemaan, sen miten merkittävää omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on jaksamiselle tässä työssä. Ajattelenkin, että hyvinvoiva ja työnimua kokeva opettaja jaksaa toimia myös oppilaidensa hyvinvoinnin edistämiseksi, puuttua ongelmakohtiin ja välittää myös heille omalla esimerkillinä hyvinvointia tukevaa tasapainoista elämäntapaa sekä toisten kunnioittamista, auttamista ja hyviä tapoja. Valmistuessani opettajaksi toivonkin, että muistaisin pyrkiä kohti rauhallisempaa tapaa tehdä työtä ja ajattelisin laadun korvaavan työn määrän ja osaisin löytää työstäni omaa työnhyvinvointiani tukevia asioita osaksi arkea.
Kukila, T-M. & Vihavainen, J. (2018). Luokanopettajien kokemuksia työhyvinvoinnista ja sen edistämisestä : "työhyvinvointi on vähä laajempi käsite, se ei oo yhden päivän tunne tai mieliala" http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201803091700
Lazarus, R., & Folkman, S. (1984). Stress, Appraisal, and Coping. New York: Springer.
Niinistö, M. & Koivunen, L. (Elokuu, 2018). Ensimmäisen vuoden tappotahti pakotti 27-vuotiaan Tiinan vaihtamaan alaa-nuorten naisten sairauspoissaolot lisääntyneet. YLE. Verkkojulkaisu. https://yle.fi/uutiset/3-10346419
Niinistö, M. & Koivunen, L. (Elokuu, 2018). Ensimmäisen vuoden tappotahti pakotti 27-vuotiaan Tiinan vaihtamaan alaa-nuorten naisten sairauspoissaolot lisääntyneet. YLE. Verkkojulkaisu. https://yle.fi/uutiset/3-10346419
Aulen & Pietikäinen. (2020) Turvaope. Opettajan työssä jaksaminen. Saatavilla: https://radiopublic.com/turvaope-6NqrRy/s1!28d0a