Tässä kirjoituksessa pohdin opettajan eettistä osaamista suhteessa erääseen kokemaani ristiriitaiseen tilanteeseen opintojeni aikana. Pidän tällaista pohdintaa tärkeänä, sillä kun kohtaan työssäni tilanteita, joissa minun tulee miettiä oppilaideni parasta täytyy minun miettiä luokanopettajan työhön kuuluvaa ammatin eettistä perustaa (Tirri & Kuusisto, 2019). Ajattelenkin, että tällaista konkreettista tapahtumaa pohtiessani, saan myös syvemmän käsityksen omasta tavastani ajatella luokanopettajan työhön liittyvästä etiikasta. Pohdinnassa hyödynnän myös Juujärven (2016) artikkelia huolenpidon etiikasta pystyäkseni tarkastelemaan myös omaa moraalista kehittymistäni suhteessa tapaukseen. 

Artikkelin (Juujärvi, 2016) mukaan ihmisen moraalikehityksen ajatellaan jatkuvan läpi elämän. Siihen kuitenkin nähdään liittyvän erilaisia kehitysvaiheita esimerkiksi Kohlberg,in (1978) mukaisesti. Näillä jokaisella vaiheella on sitten oma sosiaalinen perspektiivinsä, joka toimii moraaliongelmien tulkitseminen perustana. Artikkelin mukaan moraaliajattelu kehittyy ristiriitojen ratkaisemisen avulla, mutta sen kehittyessä voidaan yhä käyttää aiempien vaiheiden aikana kerättyä ajattelua (Juujärvi, 2016). Kehitysvaiheet voidaan nähdä myös skeemoina, jotka sisältävät tietoja ilmiöiden ja asioiden suhteista. Pohdin, että koen kehittyneeni kehittyneen pom-opintojen aikana moraaliajattelussa ja oppineeni huomaamaan enemmän opettajan arjessa etiikkaan ja moraaliin liittyviä dilemmoja. Opettajan ammattitaitoon liittyykin kyky tehdä oppilan kasvun tukemiseen liittyviä ratkaisuja (Tirri & Kuusisto, 2019). 

Tapaus sattui, kun olin erään 4lkn opettajan sijaisuudessa. Olin juuri lopettanut oppitunnin ja muistuttanut merkitsemään tunnilla tehdystä tehtävästä loput kotiin, jos se jäi kesken. Muut oppilaat lähtivät välitunnille, mutta eräs oppilas jäi luokkaan ja yritti sitkeästi jatkaa tehtävää eteenpäin. Näin, että tehtävä oli vasta puolessa välissä, eikä vain viimeisessä kohdassa, joten pyysin oppilasta lähtemään välitunnille ja tekemään tehtävän loppuun kotona. Oppilas vastusti tätä ja sanoi tekevänsä tehtävän nyt. Kerroin, ettei mielestäni ole reilua antaa muille tehtävä läksyksi kotiin, jos se ei tule kaikille ja pyysin oppilasta toistamiseen merkitsemään läksyn ja lähtemään välitunnille. Tämän jälkeen oppilas suuttui, heitti kirjan lattialle ja rupesi itkemään. Huomasin, että oppilas oli melko väsyneen ja turhautuneen oloinen. Oppilas kertoi itkien ettei kerkeä tekemään tehtävää kotona, koska on joka päivä eri harrastuksessa ja he ovat saaneet paljon muitakin läksyjä. Tilanteessa koin tuntevani suurta myötätuntuntoa oppilasta kohtaan. Keskustelimme kodin tilanteesta, ja ymmärsin asian todella olevan näin. Oppilas rauhoittui ja sovimme yhteisen sopimuksen, että tämä tekee tehtävän loppuun kuluvan viikon aikana, eikä sen tarvitse olla valmis heti seuraavaksi tunniksi.

Eettinen ristiriita koski siis mielestäni erilaisen mahdollisuuden tarjoamista yhdelle oppilaalle kuin muille, koska se tuki mielestäni oppilaan hyvinvointia. Juujärven (2016) artikkelin näkökulmasta pohdin eettistä dilemmaa suhteessa omiin skeemoihini, eli moraalisen ajattelun tasoihin. Tiedostin, että koulussa, jossa sijaistan tasapuolisuus on merkittävää läksyjen antamisessa, mutta myös sen, että oppilaiden hyvinvoinnista tulee pitää huolta. Pohdin tilannetta myös rationaalisen ongelmanratkaisun näkökulmasta (Juujärvi, 2016), kun pohdin läksyihin liittyvää oikeudenmukaisuutta ja sääntöjä. Toisaalta toimintaani ohjasi myös huolenpidon etiikka (Juujärvi 2016), sillä ymmärsin oppilaan olevan väsynyt ja turhautunut koulun ja kodin aikaa vievien vaatimusten keskellä ja halusin yleisiä läksyjä koskevia sääntöjä vastoin antaa oppilaalle mahdollisuuden tehdä läksy myöhemmin, pitääkseni huolta tämän hyvinvointiin ja jaksamiseen liittyvistä tarpeista. 

Pohdin, että tilanteen perusteella opin, että itselleni luokanopettajan työssä on tärkeää toisaalta kyetä pitämään kiinni tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta omassa työssä, esimerkiksi oppilaille asetettuihin vaatimuksiin liittyen. Kuitenkin pidän myös yhtä tärkeänä huolenpitoon liittyvän etiikan ja toisaalta kyvyn tehdä yksilön hyvinvointia tukevia ratkaisuja tarvittaessa. Tilannetta pohdittuani opinkin, että eettisessä osaamisessa on mielestäni kyse myös juurikin Tirrin ja Kuusiston (2019) kyvystä tehdä oppilaan kasvsua tukevia ratkaisuja. Tämän perusteella koenkin, että osasin tarkastella tilannetta eettisesti, kun en ajatellut samantien, että olisi eettisesti oikein vaatia samaa, eli läksyjen tekemistä niille osoitetussa aikatauluusa, kaikilta oppilaita, jos siitä on todella paljon haittaa yksilön hyvinvoinnille. Tarina saikin onnellisen lopun, sillä oppilas teki annetun tehtävän annetussa laveammassa aikataulussa loppuun kotona. 

Lähteet: 

Juujärvi, S. (2016) Oikeudenmukaisuus ja huolenpito aikuisuuden moraaliajattelussa. Teoksessa Kallio, E. (toim.)Ajattelun kehitys aikuisuudessa. Kohti moninäkökulmaisuutta. Suomen kasvatustieteellinen seura. Kasvatusalan tutkimuksia 71. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino. ss. 155-181.

Tirri, K. & Kuusto, E. (2019) Opettajan ammattietiikkaa oppimassa. Gaudeamus Oy.