Viestintä
Viestintä vanhempien kanssa
Wilma-viestit ja vanhemmat
Haluan tuoda esille Wilma-ohjelman kautta viestinnän vanhempien kanssa, koska se liittyy keskeisesti opettajana toimimisen työkaluna. Wilma-ohjelma on yhteydenpito-ohjelma kodin ja koulun välillä. Huoltaja ja oppilas saavat Wilmaan omat tunnuksensa. Koulun viralliset tiedotuskanavat ovat wilma-viestit.
Wilma-järjestelmä on rakennettu sähköiseksi tiedonvaihdon järjestelmäksi koulun ja kodin välille (Helin 2015). Wilma on Windows Phone -puhelimille tarkoitettu Windows-sovellus, mikä mahdollistaa esimerkiksi pikaviestien, poissaolojen ja lukujärjestyksien selaamisen. Uudet viestit ilmestyvät suoraan laitteen aloitusnäytölle. Palvelun kautta huoltajat voivat seurata opiskelusuorituksia, lukea tiedotteita, selvittää poissaoloja ja viestiä opettajien kanssa. (http://www.hs.fi/kotimaa/a1386748138737) Opettajat voivat kirjata Wilmaan lapsen onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksia oppitunneilla. Näin ollen Wilman on tarkoitus korvata aikaisemmin käytössä olleet reissuvihot ja puhelime kautta viestimisen. (Helin 2015)
Saarelan tutkimuksen (2014) mukaan peruskouluikäisten oppilaiden huoltajien mukaan huoltajien näkemys kodin ja koulun välisestä vuorovaikutuksesta oli myönteinen. Kuulemani mukaan useat vanhemmat kokevat Wilma-viestit hyvin negatiivisesti, koska opettajat usein merkitsevät sinne paljon negatiivissävytteistä palautetta. Saarela (2014) esittää (Dornbusch & Glasgow 1996 mukaan) yhteydenpidon kodin ja koulun välillä keskittyvän usein vain negatiivisten viestien välittämiseen, opettajat viestivät kotiin usein liittyen oppilaan akateemisiin tai käyttäytymisen ongelmiin. Helin (2015) kuvaa ”Wilmasta on tullut lasten reaaliaikainen rikosrekisteri”. Näin oli sanonut eräs kokenut opettaja. Toisaalta Helin (2015) muistuttaa ihmisten muistavan kielteiset asiat moninkertaisesti voimakkaammin kuin myönteiset asiat. Saarelan (2014, 80) mukaan vanhemmat toivoivat rehellistä palautetta niin lapsensa vahvuuksista kuin heikkouksista ja kritisoivat Wilman liian negatiivissävytteistä käyttöä. Huoltajat tiedostivat Wilman sallivan myös positiivisten tuntimerkintöjen antamisen ja toivoivat opettajien käyttävän tätä mahdollisuutta yhtä lailla kuin negatiivisia merkintöjä. Helin (2015) esittää Wilma-järjestelmän antavan mahdollisuuden positiivisen palautteen antamiseen hyvä-merkintöinä. Kuitenkaan hyvä-merkinnän antamiselle ei ole olemassa erityisiä ohjeita, vaan opettaja antaa merkintöjä oman kriteeristönsä mukaan. Itse pidän Wilmaa erittäin tärkeänä opettajana vanhempien välisenä viestinnän välineenä, koska se on viestinnän muoto, mitä käytetään lähes päivittäin. Päiväkodissa työskennellessäni vanhempia näki päivittäin, mutta luokanopettajana vanhempia näkee kasvotusten paljon harvemmin. Pidän erittäin tärkeänä positiivisten viestien välittämistä, koska opettajien antama palaute heijastuu lapsiin vanhempien kautta. Lasten oppimisen ja kehittymisen kannalta on siis tärkeää pohtia miten mitä opettajan viestin kannustavalla tavalla lasten vanhempien kanssa.
Luokanopettajaksi opiskelun aikana olemme yhteisesti opiskelijoiden kanssa pohtineet opettajan puhelimen käyttöä vanhempien kanssa viestimisessä. Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, etten tule antamaan vanhemmille henkilökohtaista puhelinnumeroa, koska haluan pitää yksityisyyden ja vapaa-ajan erillään työstä. Vanhempainillassa on hyvä ottaa asia esille ja kertoa vanhemmille, että on tavoitettavissa klo. 7-18 välisenä aikana. Saarelan tutkimuksessa (2014, 85) tui esille, että vanhempien mielestä opettajille on hankittava puhelin, josta hänet tavoittaa virka-aikaan joko soittamalla tai tekstiviestillä. Yhtenäisen ohjeistuksen luominen opettajille kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön on tärkeää.
Henkilökohtaiset tapaamiset ja keskustelut opettajan kanssa ovat huoltajien mukaan toivotuimpia yhteistyön muotoja (Blomberg 2008; Siniharju 2003.) Henkilökohtainen kontakti edistää luottamuksen rakentamisesta ja tätä kautta yhteistyön onnistumista (Saarela 2014, 86). Myös monet opettajat ovat esittäneet vanhemmille toivomuksen henkilökohtaisesta tapaamisesta Wilma-viestimisen sijaan (http://www.hs.fi/mielipide/a1448077848505). Opetusalan ammattijärjestön kehittämispäällikön (http://www.iltasanomat.fi/haku/?search-term=Nina%20Lahtinen) mukaan kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä käydään jatkuvaa keskustelua jatkuvasti. Joidenkin mielestä Wilma-viestiminen on helpompi tapa, osa taas pitää suoraa vuorovaikutusta parempana. Lahtisen mukaan on tärkeää, että kynnys kodin ja koulun yhteistyöhön on mahdollisimman matalalla ja vanhemmat pystyvät avoimeen vuorovaikutukseen, jotta opettajalle tulee tietoon kaikki, mikä voi vaikuttaa lapsen koulunkäyntiin (http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1448250921547.html). Mielestäni opettajan on tärkeää järjestää aikaa vanhempien kanssa keskusteluun vähintään aina syyslukukauden alussa ja lopussa. On erittäin tärkeää pohtia opettajana omaa asennetta ja tapaa miten tuo asiat esille. Lastentarhanopettaja toimiessani käynyt paljon keskusteluja vanhempien kanssa myös yhteistyössä muun muassa erityisopettajien, puheterapeuttien ja toimintaterapeuttien kanssa. Luokanopettajan työ on kuitenkin erilaista ja uusia haasteita tulee esille lasten ollessa iältään vanhempia. Hyvä ilmapiirin luominen ja hyvä kasvatuskumppanuus-suhde vanhempien kanssa on erittäin tärkeää ja aina opettaja voi kehittyä viestimisen taitojen suhteen.
Lähteenä
Karjalainen, K. 2015
http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1448250921547.html
Helin, S. 4.2.2015. Wilma pilaa kodin ja koulun loputkin välit. http://yle.fi/uutiset/sari_helin_wilma_pilaa_kodin_ja_koulun_loputkin_valit/7780204
Saarela, L. 2014. Kodin ja koulun yhteistyö – huoltajien näkökulma. Pro gradu -tutkielma
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/153014/Liisa_Saarela_progradu_2014.pdf?sequence=2
http://www.hs.fi/mielipide/a1448077848505
Äidinkieli ja tieto- ja viestintätekniikka
Äidinkieli (Suomen kieli) ja tieto- ja viestintätekniikka opetussuunnitelman perusteissa
Käsittelen seuraavassa tieto- ja viestintäteknologian (tvt) näkymistä äidinkielen opetuksessa, koska uuden 2016 opetussuunnitelman perusteiden mukaan se näkyy äidinkielen opetuksen sisällöissä ja tvt:n käyttö on ajankohtainen ja tärkeä osa tulevaisuuden opetusta.
Suomen kielen opetuksessa tarkastellaan eri mediakulttuurin ilmiöitä ja keskustellaan median näkymisestä oppilaiden arjessa. Opetuksen tehtävänä on kannustaa oppilasta lisäämään kirjallisuuden tuntemustaan myös mediatekstien osalta sekä harjoitella erilaisten tekstien kuten mediatekstien sujuvaa lukemista. (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 173, 175–176.) Kokemukseni mukaan erilaisten mediatekstien lukeminen kiinnostaa oppilaita. Toki lasten innostamiseen vaikuttaa paljon se, kuinka opettaja asia esittelee ja herättelee lasten kiinnostusta aiheeseen. Olen lukenut oppilaiden kanssa muun muassa sanomalehtiä. Sanomalehtien lukeminen liittyi sanomalehti-teemaviikkoon, jolloin tilasimme oppilaille Aamulehtiä luettavaksi. Oppilaat olivat erittäin kiinnostuneita tutkimaan Aamulehtiä ja luimme lehdistä oppilaita kiinnostavia aiheita. Kun lähdetään liikkeelle oppilaita kiinnostavsta aiheesta, oppilaat motivoituvat tutkimaan ja lukemaan ja näin huomaamatta harjoittelemme erilaisten tekstien lukemista.
Monilukutaidon opetus näkyy siinä, että harjoitellaan muun muassa sanallisten, kuvallisten ja auditiivisten tuotosten tulkintataitoja, tuottamista ja arvioimista. Mediakriittiset taidot näkyvät keskeisesti joka oppiaineessa esimerkiksi keskustellaan visuaalisten vaikuttamiskeinojen tavoista sekä pohditaan kuvitteellisen ja todellisen maailman suhdetta (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 169.) Mielestäni mediataitojen ja kriittisen suhtautumisen harjoitteleminen on erittäin tärkeää tänä päivänä, koska media on lasten arkipäivää ja mediaa tulvii joka puolelta. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) mukaan oppilaita opetetaan näkemään, että teksteillä on erilaisia tavoitteita ja että tavoitteet vaikuttavat siihen, millaisia keinoja teksteissä käytetään. Monilukutaitoa opetetaan tarkastelemalla erilaisia tekstejä tekijän, katsojan sekä käyttöyhteyksien ja -tilanteiden näkökulmista. Oppilaita kannustetaan erilaisille tiedon lähteille esim. suullisten, audiovisuaalisten, painettujen ja sähköisten lähteiden sekä haku- ja kirjastopalveluiden käyttöön. Lisäksi oppilaita ohjataan käyttämään mediavälineitä ja sujuvoittamaan näppäintaitojaan. (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 107–108, 165, 172–175.) Mielestäni on tärkeää, että opettajana monipuolistan oppilaiden taitoja käyttää erilaisia viestintävälineitä. Useilla oppilailla on tänä päivänä käytössä älypuhelin ja kokemukseni mukaan oppilaat käyttävät älypuhelinta musiikin ja muiden viihteen käytössä. Mielestäni oppilaiden kanssa tulisi nimenomaan käsitellä sitä, mikä Internetissä on luotettavaa mediasisältöä ja mikä sisältö on mainostamista tai muuhun viihdekäyttöön tarkoitettua. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) mukaan mediakasvatuksen yksi tärkeimmistä tehtävistä on opettaa oppilaille vastuullista mediankäyttöä. Oppilaille tulee opettaa, miten verkossa toimitaan eettisesti ja tekijänoikeuksia kunnioittaen ottamaan vastuuta viestinnästään (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 110, 169, 171–173). Oppilaat eivät välttämättä tule ajatelleeksi minkälaista tekstiä ja millaisia kuvia he jakavat sosiaalisessa mediassa, jolloin opettajan sekä vanhempien rooli mediakasvatuksessa on erittäin tärkeä.
Oma tvt-osaaminen ja aiheen opettamisen osaaminen
Vahvuuteni ottaa tvt huomioon äidinkielen opetuksessa on motivaationi opettaa oppilaille tietotekniikan opettamista. Tietoteknisten taitojopettaminen on erittäin tärkeä tulevaisuudessa tarvittava osaamisen taito sivistyksen ja laaja-alaisen osaamisen kannalta (Harju 2014, 40). Pidän tärkeänä oppilaiden osallistamista. Oppilaiden osallistamista ajatellen tvt:n opettaminen toimii siinä erittäin hyvin. Nykyaikana keskeisenä opetuksen tavoitteena pidetään juuri lasten osallisuuden ja aktiivisuuden tukemista. tätä kautta lapset oppivat liittämään opittuja asioita käytäntöön. (Harju 2014, 42 Norrena 2013, 22, 30–31 mukaan.) Olen samaa mieltä Ahosen (2015) kanssa siitä, että opettajien tieto- ja viestintäteknologian koulutusta tarvitaan ja jatkuvaa täydennyskoulutusta tvt-taitojen ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Kuitenkin on hyvä edetä pienin askelin digipedagogiikkaan ja yhdistää tvt-tä muuhun opetukseen. Toisaalta kaikkea ei tarvitse vielä opiskeluaikana osata ja tärkeää on vertaistuki eli osaa pyytää apua muilta opettajilta sekä rehtorilta mahdollisuuksia osallistua koulutuksiin. Pyrin jatkuvasti kehittämään itseäni ja näitä asioita aion opiskella luokanopettajaksi opiskelemisen aikana ja viimeistään täydentää osaamistani kun menen alakouluun töihin. Tärkeintä on kokonaisvaltainen osaaminen ja tvt:n näkeminen työkaluna mahdollistamaan erilaisten työtapojen käytön opetuksessa. Tulevaisuudessa tarvitaan laaja-alaista osaamista, erilaisten integroivien työtapojen ohjaamista, projektimuotoista opetusta. (Harju 2014, 47.)
Lähteet
Ahonen. 22/2015 Opettajalehden artikkeli: Digiloikan askelmerkit opetuksessa.
Harju.V 2014. 36-49. Teoksessa Niemi,H. & Multisilta, J. Rajaton luokkahuone (toim,) PS-kustannus Bookwell Oy.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 http://www.oph.fi/ops2016/perusteluonnokset