Mediakulttuurin mahdollisuudet

Tulevaisuudessa tässä mediaoituneessa yhteiskunnassa me opettajat tulemme tarvitsemaan yhä enemmän valmiuksia mediaskasvatuksen opettamiseen sekä oppilaiden kriittisten taitojen vahvistamiseen koulussa. Tästä syystä haluan tuoda esille mediakasvatuksen merkitystä pohtimalla erityisesti opettajien roolia mediataitojen välittäjänä.

Mediamaailmalla on nykyään suuri rooli lasten ja nuorten arjessa − media näkyy joka puolella. Lasten ja nuorten voi olla vaikea käsitellä suurta infotulvaa ja median sisältöjä, näin ollen aikuisten rooli mediataitojen tukemisessa on merkittävä. Media kasvattaa ja opettaa lasta yhä enenevässä määrin kodin ja koulun ohella. Pidän erityisen merkittävänä sitä, millä tavoin opettajat välittävät medialukutaitoa oppilaille, minkä vuoksi tarkastelen seuraavassa mediakulttuuria, erityisesti median vaikuttavuutta sekä lasten media- ja ilmaisutaitoja. Perusopetuksessa tuetaan lasten ilmaisutaitojen kehittymistä, jotka ovat välttämättömiä mediasisältöjen ymmärtämisessä ja tulkinnassa. Lapsia ohjataan havaitsemaan median vaikutuksia sekä analysoimaan mediakulttuuria. Digitaalisten verkkoympäristöjen käyttämisen myötä medialukutaidon kehittyminen nousee keskeiseen rooliin. (Mediataitojen oppimispolku perusopetuksessa 2011, 46.)

Mediasta nousee jatkuvasti erilaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä. Huomaammeko ja ymmärrämmekö kiireisen arjen keskellä kuinka kulttuuri muuttuu, pysymmekö median vauhdissa? Kasvattajien on tärkeää välittää lapsille ymmärrystä ja tietoisuutta median välittämän kulttuurin vaikuttamisesta. (Merja Kauppisen ja Tommi Mäkisen luento 24.9.2015.) Lasten mediakasvatuksen erityisenä tarkoituksena on median roolin ja jokapäiväisen vaikuttavuuden ymmärtäminen. Lapsille olisi tärkeää opettaa kriittistä medialukutaitoa, jotta he oppivat suhtautumaan mediaan kyseenalaistaen. Viestintävalmiuksien arvioinnin yhteydessä on havaittu, etteivät oppilaat ole harjaantuneet sähköisten tietolähteiden kriittiseen tarkasteluun (Perusopetus 2020 – Yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako 2010, 113). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014, 161) korostetaan mediataitoja ja tuetaan oppilaiden kasvua mediakriittisyyteen. Mielestäni on hyvä asia, että Perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) korostetaan mediakriittisyyden huomioimista useissa oppiaineissa eikä sen käyttöä ole rajattu pelkästään tiettyihin oppiaineisiin. Mielestäni kaikessa opetuksessa olisi hyvä ottaa viestintäteknologia huomioon ja keskustella tietolähteistä kriittisesti. Kuinka luotettavia esimerkiksi Googlen tai Wikipedian sisällöt ovat? Lähdetiedot pitäisi aina näkyä selkeästi ja oppilailla tulisi olla tiedossa kriteerejä analysoida esimerkiksi Wikipedian luotettavuutta.

Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksen (Perusopetus 2020 – Yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako 2010, 113) mukaan median ja kriittisen lukutaidon osuus tulee esiin vasta ylemmillä vuosiluokilla, vaikka sitä olisi syytä opiskella alemmilta luokilta alkaen. Media ja erityisesti uusmedia tulevat pienessä määrin esille opetussuunnitelmassa. Koulun teksti- ja media-arki on näin ollen erkaantunut oppilaiden koulun ulkopuolisesta media-arjesta. Oppilaiden omaa muualta hankittua viestintätietoa ja -taitoa ei arvosteta eikä hyödynnetä riittävästi. Kokemukseni mukaan kouluissa, joissa käytetään monipuolisesti tieto- ja viestintäteknologiaa, lapset ovat erittäin motivoituneita ja sitoutuneita taitojensa kehittämiseen. Teknologisten oppimisympäristöjen pelit suorastaan luovat lapsiin kilpailuhenkeä sekä visuaalisesti kiinnostavat ja kannustavat pelit innokkuutta. Lehtonen ja Vaarala (2015) tuovat esille digitaalisten oppimisympäristöjen opetusta monipuolistavan vaikutuksen ja korostavat viestintäteknisten taitojen vahvistamisen tärkeyttä.

Perusopetuksen opetussuunnitelman (2014, 106) mukaan oppilaita ohjataan käyttämään erilaisia mediavälineitä sekä hyödyntämään mediaa. Mielestäni on tärkeää, että mediakasvatus kuuluu osaksi arkea ja mediataitoja integroidaan eri oppiaineisiin, koska media on vahvasti läsnä jokapäiväisessä elämässä. Mediavälineet ovat monipuolisesti useissa kouluissa käytössä. Koska lapset ovat hyvin kiinnostuneita mediasta ja teknologian käyttämisestä, niin sitä olisi hyvä hyödyntää opetuksessa. Kokemukseni mukaan mediavälineet motivoivat lapsia oppimaan, kuten esimerkiksi valokuvaaminen digitaalikameralla. Perusopetus 2020 – Yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako -selvityksen (2010, 113) mukaan tieto- ja viestintäteknologian käyttö on äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen työvälineenä vähäistä. Tästä on seurannut, että koulun tekstimaailma on yksimediaista, mikä ei vastaa nyky-yhteiskunnan tekstimaailmaa. Kokemukseni mukaan koulujen välillä on suuria eroja median ja tekstiympäristöjen vaihtelussa. Joissakin kouluissa käytetään monipuolisesti viestintäteknologiaa ja lapset pääsevät harjoittelemaan omia mediataitojaan tietokoneilla sekä älylaitteilla kuten älytaululla. Koulujen tulisi kouluttaa opettajia viestintäteknologian käyttöön ja keskustella teknologian merkityksestä. Kuulemani mukaan osalle opettajista voi olla vaikeaa siirtyä käyttämään teknologiaa, koska heillä ei ole siihen kiinnostusta tai kokemusta. Jakonen (2015) taas esittää teknologian käytön puutteen johtuvan siitä, että opettajat eivät koe teknologian käyttöönoton mullistavan omaa opetustaan. Nykyajan lapset taas ovat syntyneet median täyttämään maailmaan ja ovat riippuvaisia teknologisista laitteista eli he ovat diginatiiveja (Sommers-Piiroinen 2014, 4). Näin ollen lasten on ollut helppoa omaksua mediankäyttö. Joissakin asioissa diginatiivit voivat myös opettaa aikuisia mediankäytön suhteen. Haasteena on kääntyykö tulevaisuudessa opettajuus teknologian käyttämisen suhteen niin, että lapset osaavat lähes itsenäisesti käyttää teknologiaa ja opettaja toimii oppilaiden ohjaajana.

Puhe- ja viestintäkulttuurien opetus vahvistaa lasten viestintätaitoja. Kouluyhteisössä lapset oppivat rohkaisun myötä ilmaisemaan itseään ja uusia ideoita. Maailma, jossa elämme asettaa vaatimuksia viestintätaidoille. (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 104.) Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä on laatinut ehdotuksen opetuksen yleisiksi valtakunnallisiksi tavoitteiksi. Tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän kriittistä ja analyyttista ajattelua, luovaa ja innovatiivista ajattelua, tieto- ja viestintätekniikan taitoja sekä mediataitoja. Työryhmä esittää uudistuksen perusteluksi peruskoulun nykyisen liian tietosisältöpainotteiseksi koetun opetuksen monipuolistaminen. Oppiainekokonaisuuksien ja oppiaineiden tavoitteissa painottuvat muun muassa ajattelun, osallistumisen ja vaikuttamisen taidot. (Perusopetus 2020 – Yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijakosuunnitelma 2010, 13). Kauppisen ja Mäkisen (luento 24.9.2015) mukaan jokaisella oppilaalla tulisi olla mahdollisuus löytää oma tapansa tehdä ja toimia, tehdä sitä missä kokee olevansa hyvä. Oppilas voi pohtia millaista tekstiä haluaa kirjoittaa tai miten ylipäänsä ilmaista ajatuksiaan. Oppilaan oman osaamisen ja strategioiden kehittäminen on tärkeää, jotta omia taitoja voi kehittää jatkossa. Kun lapsilla on kosketuspintaa aiheisiin ja he voivat itse valita mitä tekevät, he motivoituvat siihen. Mielestäni oppilaiden kanssa voisi yhdessä keskustella heidän kokemuksistaan sekä pohtia millainen tekemistapa sopii kullekin. Sen jälkeen voitaisiin miettiä miten oppilas kehittää taitojaan ja toteuttaa itseään.

Tulevaisuudessa teknologialla ja medialla tulee olemaan yhä merkittävämpi rooli lasten elämässä esimerkiksi virtuaalisia oppimisympäristöjä käyttävät luontevasti jo varhaiskasvatusikäiset lapset. Aikuisten rooli lasten median käytön tukemisessa ja mediataitojen opettamisessa korostuu. Kasvattajien tulisi ymmärtää median vaikutus lapsiin ja käsitellä mediasta heränneitä ajatuksia lasten kanssa, koska ymmärryksen luomisessa ja median viestien kyseenalaistamisessa tarvitaan aikuisen elämänkokemusta (Niinistö, Ruhala, Henriksson & Pentikäinen 2006, 25). Opettajien medialukutaidoissa ja mediakäsitteiden tietämyksessä on havaittu esiintyvän puutteita (http://www.e-mel.org/-Aims-.html). Olen samaa mieltä siitä, että opettajien medialukutaitoa pitää vahvistaa ja siihen olisi syytä kiinnittää huomiota jo opettajankoulutuksessa, koska kokoajan tulee uusia digitaalisia oppimisympäristöjä. Näin ollen opettajat pystyvät käyttämään työssään monipuolisempia opetusmenetelmiä. Kansainvälisessä e-Mel -yhteistyöhankkeessa kehitetään opettajien medialukutaitoa, jotta he ymmärtäisivät lasten mediakulttuureja ja saisivat keinoja käyttää erilaisia oppimisympäristöjä. Koulumaailmassa vaaditaan yhä enemmän mediaosaamista, kuten kykyä analysoida sähköisen median sisältöjä. Tämä onnistuu parhaiten ottamalla etäisyyttä tuttuun mediaympäristöön. (Kupiainen 2015.) Krokfors ym. (2015, 2) toteavat, että oppilaiden tulisi harjoitella koulun ulkopuolisisessa elämässä tarvittavia taitoja. Olisi hyvä lähteä liikkeelle siitä, millä tavalla opetuksessa voidaan ottaa huomioon oppilaiden jo omaksumia tietoja ja taitoja sekä miten teknologiavälineitä ja digitaalisia ympäristöjä voidaan integroida opetukseen. Mielestäni mediakasvatusta tulisi käyttää monipuolisesti opetuksessa ja hyödyntää lasten teknologista osaamista. Kokemani mukaan oppilaiden oppimismotivaatioon voidaan vaikuttaa virtuaalisia oppimisympäristöjä hyödyntämällä, koska teknologian käyttö on useimmille lapsille arkipäivää ja media kuuluu lasten käymissä keskusteluissa. Opettajan tehtävä on auttaa oppilasta omaksumaan riittävät taidot, jotta he voivat toteuttaa itseään aktiivisesti ja luovasti sekä rakentaa oman tulevaisuutensa.

LÄHTEET

Jakonen, T. 2015. Oppimisympäristöt muutoksessa: sosiaalisen vuorovaikutuksen näkökulmia digitaalisiin oppimateriaaleihin. Kielikoulutuspolitiikan verkosto. http://www.kieliverkosto.fi/article/oppimisymparistot-muutoksessa-sosiaalisen-vuorovaikutuksen-nakokulmia-digitaalisiin-oppimateriaaleihin/.

Krokfors, L., Kangas, M., Kopisto, K., Rikabi-Sukkari, L., Salo, L. & Vesterinen, O. 2015. Yhdessä. Luovasti. Oppien. Opetuksen ja oppimisen muutos 2016. Opettajankoulutuslaitos. Helsingin yliopisto. http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201510223765.

Kupiainen, R. 2015. Opettajista kriittisiä intellektuelleja Opettaja 24, 22.

Lehtonen,T. & Vaarala, H. 2015. Kielikoulutuspolitiikan verkosto. Kännykkä kädessä ja digilasit päässä. http://www.kieliverkosto.fi/article/kannykka-kadessa-ja-digilasit-paassa/.

Mediataitojen oppimispolku perusopetuksessa. 2011. Kerhokeskus - koulutyön tuki ry. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Helsinki. http://www.opinkirjo.fi/easydata/customers/opinkirjo/files/materiaalit/mediataitojen_oppimispolku_netti.pdf.

Mäkinen, T. & Kauppinen, M. Luento 24.9.2015.

Niinistö, H.,(toim), Ruhala, A., (toim), Henriksson, A. & Pentikäinen, L. 2006. Mediametkaa! Mediakasvattajan käsikirja kaikilla mausteilla. BTJ Kirjastopalvelu Oy, Helsinki.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. 2014. Helsinki: Opetushallitus. http://www.oph.fi/ops2016/perusteet.

Perusopetus 2020 – Yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako. 2010. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:1. www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/okmtr01.pdf?lang=fi.

Sommers-Piiroinen, J. 8.3.2014. Luento Mediakasvatus osana arjen pedagogiikkaa.

Development of media education in Europe by strengthening the skills of teaching professionals. http://www.e-mel.org/-Aims-.html. Luettu 16.11.2015.