Arviointi oppimisen tukena ja osana oppimista

Käsittelen arviointia omana aiheenaan, koska arviointi on olennainen osa opetusta. Arviointi on mielestäni koulutyöskentelyn arkeen perustuvaa viestintää. Arvioinnin tapoja ja niihin liittyviä perusteluja on hyvä pohtia opettajana työskennellessä.

Opettaja antaa jatkuvasti oppilaille sanallista palautetta toiminnassa, mikä sekin on osa arviointia. Ohjaavan palautteen myötä opettaja auttaa oppilasta huomaamaan omat vahvuutensa. Arvioinnin tulee olla uuden 2016 opetussuunnitelman mukaan monipuolista ja jatkuvaa eli opettajan tulee arvioida oppilaan tekemisen kautta esille tulevaa osaamista, aktiivisuutta sekä taitojen kehittymistä. Opettajan onkin syytä kehittää ja pohtia omia arviointitapojaan. Törmä (2011, 16) käsittelee tutkimuksessaan oppilaan kasvua tukevaa arviointia, mikä tarkoittaa oppilaan minäkäsitystä ja itsetuntoa vahvistavaa arviointia. Opettaja voi arvioinnin avulla tukea oppilaan kasvua ja kokonaisvaltaista oppimista. Arviointi on erittäin tärkeä osa oppilaiden koulunkäyntiä ja kokemukseni mukaan niin arviointi kuin siihen kuuluva kannustaminen voivat vaikuttaa oppilaiden itsetuntoon, käsitykseen itsestään oppijana ja sitä kautta mahdollisesti tulevaisuuteen. Juuri tästä syystä arviointia tulee mielestäni käsitellä oppimista tukevana keinona. Lisäksi mielestäni on tärkeää, että opettaja arvioi omaa opetustaan ja toimintaansa, jotta tietää miten opetusta voi muuttaa. Toimintaa tulee arvioida suhteessa oppituntien tavoitteisiin eli oppivatko oppilaat asioita mitä oli tarkoitus opetella oppitunnilla.

Uusikylän & Atjosen (2002, 162) mukaan arviointi tarkoittaa jonkin suorituksen tai toiminnan sopivuuden tai hyvyyden määrittämistä. Näin opettajalla tulee olla käsitys, mitkä ominaisuudet määrittävät hyvän laadun (Uusikylä & Atjonen 2002, 162 Takala 1997 mukaan). Arvioinnin täytyy perustua monipuoliseen näyttöön ja monenlaisiin oppimistilanteisiin. Arvioinnin tulee kohdistua arvioinnin lopputulokseen ja osaamisen tasoon loppuvaiheessa sekä huomioida oppilaiden oppimisen kehitys oppilaan lähtötasoon nähden, työskentelytaidot ja käyttäytyminen. (Halinen) Tulevana opettajana koen erilaisten arviointimenetelmien käytön haastavana. Kun oppilaiden tuntemus kasvaa, opettajana minun on helpompi arvioida oppilaita ja heidän osaamisen tasoaan. Törmän (2011, 16) mukaan arviointi tapahtuu vuorovaikutuksena oppimisen ohella. Tästä syytä arjen palautteen antamiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Opettajan tulee pohtia etukäteen mihin hän arvioinnin kohdistaa eli mitä hän arvioi. Aikaisempien tutkimusten mukaan opettaja saattaa arvioida oppilaita tietyn temperamenttityypin mukaan. Jos opettaja arvioi oppilaan tehtäväorientaation ja joustavuuden korkeaksi ja reaktiivisuuden matalaksi, oppilaat saivat alhaisempia arvosanoja. Kun taas oppilaat, joiden tehtäväorientaation opettaja koki oleva korkea ja reaktiivisuuden matala, opettaja koki oppilaan hyväksi opetettavaksi ja oppilaat saivat hyviä arvosanoja huolimatta siitä, että oppilaat eivät välttämättä osanneet. (Keltikangas-Järvinen 2014, 105.) Mielestäni nämä tutkimukset ovat hyvin herätteleviä ja saavat pohtimaan arvioinnin antamisen perusteita. Opettajat voisivat pohtia miten ohjata erilaisia oppijoita tukemaan omaa oppimistaan ja edistymistään.

Tärkeää on huomioida myös näkökulma siihen, osallistuvatko oppilaat itsensä arviointiin tai toistensa arviointiin. Arvioinnin merkitystä ja sen vaikutuksia on hyvä pohtia oppilaan kehittymisen ja oppimisen näkökulmasta, jotta opiskelu kannustaa oppilasta etenemään. (Uusikylä & Atjonen 2002, 162.) Hyvän käytännön mukaista on, että opettaja kertoo oppilaille arvioinnin tavat aina kauden alussa. Opettajan on hyvä kertoa myös itsearvioinnin tekemisestä ja kuvailla miten itsearviointia tehdään. Kokemukseni mukaan monissa alakouluissa oppilaita ohjataan arvioimaan itseään ja kehittämään omaa ajatteluaan. Itse olen työssäni esiopetusryhmässä käyttänyt itsearviointia ja herätellyt oppilaiden ajattelua omasta kyvykkyydestään ja vahvuuksistaan. Olemme yhdessä pohtineet oppilaan kanssa hänen heikkoa puolia, missä asioissa hänellä on parantamisen varaa. Itsearvioinnin avulla oppilasta herätellään pohtimaan omaa oppimistaan ja näin sitoutumaan oppimiseen eli huomaamaan oppimisen tärkeys ja se, että jokainen on omasta oppimisesta vastuussa. Mielestäni itsearviointi on tärkeä osa oppilaiden kasvua ja kehittymistä. Itsearvioinnin avulla oppilasta herätellään pohtimaan omaa oppimistaan ja näin sitoutumaan oppimiseen eli huomaamaan oppimisen tärkeys ja se, että jokainen on omasta oppimisesta vastuussa.

Mielestäni opettajan on hyvä pohtia millaista palautetta antaa oppilaille ja miten hän rohkaisee oppilaita. Palautteen antaminen on tärkeää ja sitä korostetaan Opetussuunnitelman perusteissa 2016. (Halinen) Vaikka opettaja tarkoittaisi hyvää oppilaalle ja toimisi parhaaksi katsomallaan tavalla, arviointi saattaa olla ratkaisevasti opettajasta itsestään kiinni (Keltikangas-Järvinen, 2014, 102). Arvioinnissa on hyvä ottaa huomioon, että oppilas voi olla motivoitunut johonkin oppiaineeseen, mutta ei välttämättä halua olla aktiivinen oppitunnilla. Tai sitten voi olla, että oppilas on taitava ja osaava jossakin oppiaineessa, mutta hän ei ole motivoitunut kyseiseen oppiaineeseen. (Keltikangas-Järvinen 2014, 104.) Motivaatiota ei kuitenkaan voi nähdä ulkoapäin, koska varautunut ja negatiiviseen mielialaan taipuvainen oppilas ei tunnu motivoituneelta, kun taas aktiivinen ja sosiaalinen oppilas vaikuttaa aina motivoituneelta (Keltikangas-Järvinen 2014, 159). Arviointi sisältää arkipäättelyn virheet ottaen huomioon yhteiskunnan asettamat odotukset ja arvostukset (Keltikangas-Järvinen 2014, 154). Arvioinnin taustalla vaikuttavat siis yhteiskunnan arvot. (Törmä 2011, 234). Mielestäni opettajien tulisi pohtia omia arvojaan sekä koulun ja laajemmin yhteiskunnallisia arvoja, koska ne saattavat heijastua opettajan omiin arvoihin.

Suomessa opettajalla on vapaus päättää, miten hän toteuttaa opetuksen ja minkälaisia oppimateriaaleja hän käyttää. Opettaja valmistelee itse kokeet, arvioi, antaa pisteet koevastaukselle ja lopulta antaa oppilaalle arvosanan (Keltikangas-Järvinen 2014, 152-153.) Tätä kautta opettajilla on suuri vaikutus siihen, miten oppilaat oppivat ja arvioinnin kautta myös suuri vaikutus oppilaiden tulevaisuuteen. Nykyajan opettajia saattaa ahdistaa, ovatko he arvioinnissa todella tasapuolisia jokaista oppilasta kohtaan ja ottavatko he arvioinnissa huomioon varmasti kaiken tarvittavan (Keltikangas-Järvinen 2014, 162). Itse olen kokenut lastentarhanopettajana työskennellessäni arvioinnin haastavaksi. Mitä enemmän minulle on tullut työvuosia ja mitä enemmän olen arviointia tehnyt, sitä luontevammaksi arvioinnin tekeminen on tullut. Olen oppinut uusia työkaluja arvioinnin tekemiseen, kuten päivittäisen muistiinpanojen sekä havainnoinnin tekemisen merkityksen. Arvioinnin kehittäminen on jatkuva haaste (Törmä 2011, 284). Ilmapiiri ja vuorovaikutus luokassa vaikuttavat oleellisesti oppilaiden kanssa käytävään vuorovaikutukseen ja sitä kautta arviointiin (Törmä 2011, 248).

Lähteet:

Halinen, I. Arviointi. Video. Näkökulmia opetussuunnitelman uudistamiseen ja koulun kehittämiseen.

Nops 2016 - Narratiivinen opetussuunnitelmaprosessi tukee opetussuunnitelmatyöskentelyä koulu-, kunta- ja seutukuntatasolla https://vimeo.com/channels/640190/106071911

Keltikangas-Järvinen, L. 2014. Maailman paras koulu, 102) Wsoy 2014 Werner Söderström Osakeyhtiö Helsinki

Törmä, E. 2011. Tutkivana opettajana arvioinnin olemusta etsimässä. Kertomus oppilaan kasvua tukevan arvioinnin kehittämisestä yksilöllisenä ja yhteistoiminnallisena prosessina. Jyväskylä:Tuope, Journal of teacher researcher 1/2011

Uusikylä, K. & Atjonen, P. 2002. Didaktiikan perusteet. Juva:Ws Bookwell Oy