Wilma-viestit ja vanhemmat

Haluan tuoda esille Wilma-ohjelman kautta viestinnän vanhempien kanssa, koska se liittyy keskeisesti opettajana toimimisen työkaluna. Wilma-ohjelma on yhteydenpito-ohjelma kodin ja koulun välillä. Huoltaja ja oppilas saavat Wilmaan omat tunnuksensa. Koulun viralliset tiedotuskanavat ovat wilma-viestit.

Wilma-järjestelmä on rakennettu sähköiseksi tiedonvaihdon järjestelmäksi koulun ja kodin välille (Helin 2015). Wilma on Windows Phone -puhelimille tarkoitettu Windows-sovellus, mikä mahdollistaa esimerkiksi pikaviestien, poissaolojen ja lukujärjestyksien selaamisen. Uudet viestit ilmestyvät suoraan laitteen aloitusnäytölle. Palvelun kautta huoltajat voivat seurata opiskelusuorituksia, lukea tiedotteita, selvittää poissaoloja ja viestiä opettajien kanssa. (http://www.hs.fi/kotimaa/a1386748138737) Opettajat voivat kirjata Wilmaan lapsen onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksia oppitunneilla. Näin ollen Wilman on tarkoitus korvata aikaisemmin käytössä olleet reissuvihot ja puhelime kautta viestimisen. (Helin 2015)

Saarelan tutkimuksen (2014) mukaan peruskouluikäisten oppilaiden huoltajien mukaan huoltajien näkemys kodin ja koulun välisestä vuorovaikutuksesta oli myönteinen. Kuulemani mukaan useat vanhemmat kokevat Wilma-viestit hyvin negatiivisesti, koska opettajat usein merkitsevät sinne paljon negatiivissävytteistä palautetta. Saarela (2014) esittää (Dornbusch & Glasgow 1996 mukaan) yhteydenpidon kodin ja koulun välillä keskittyvän usein vain negatiivisten viestien välittämiseen, opettajat viestivät kotiin usein liittyen oppilaan akateemisiin tai käyttäytymisen ongelmiin. Helin (2015) kuvaa ”Wilmasta on tullut lasten reaaliaikainen rikosrekisteri”. Näin oli sanonut eräs kokenut opettaja. Toisaalta Helin (2015) muistuttaa ihmisten muistavan kielteiset asiat moninkertaisesti voimakkaammin kuin myönteiset asiat. Saarelan (2014, 80) mukaan vanhemmat toivoivat rehellistä palautetta niin lapsensa vahvuuksista kuin heikkouksista ja kritisoivat Wilman liian negatiivissävytteistä käyttöä. Huoltajat tiedostivat Wilman sallivan myös positiivisten tuntimerkintöjen antamisen ja toivoivat opettajien käyttävän tätä mahdollisuutta yhtä lailla kuin negatiivisia merkintöjä. Helin (2015) esittää Wilma-järjestelmän antavan mahdollisuuden positiivisen palautteen antamiseen hyvä-merkintöinä. Kuitenkaan hyvä-merkinnän antamiselle ei ole olemassa erityisiä ohjeita, vaan opettaja antaa merkintöjä oman kriteeristönsä mukaan. Itse pidän Wilmaa erittäin tärkeänä opettajana vanhempien välisenä viestinnän välineenä, koska se on viestinnän muoto, mitä käytetään lähes päivittäin. Päiväkodissa työskennellessäni vanhempia näki päivittäin, mutta luokanopettajana vanhempia näkee kasvotusten paljon harvemmin. Pidän erittäin tärkeänä positiivisten viestien välittämistä, koska opettajien antama palaute heijastuu lapsiin vanhempien kautta. Lasten oppimisen ja kehittymisen kannalta on siis tärkeää pohtia miten mitä opettajan viestin kannustavalla tavalla lasten vanhempien kanssa.

Luokanopettajaksi opiskelun aikana olemme yhteisesti opiskelijoiden kanssa pohtineet opettajan puhelimen käyttöä vanhempien kanssa viestimisessä. Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, etten tule antamaan vanhemmille henkilökohtaista puhelinnumeroa, koska haluan pitää yksityisyyden ja vapaa-ajan erillään työstä. Vanhempainillassa on hyvä ottaa asia esille ja kertoa vanhemmille, että on tavoitettavissa klo. 7-18 välisenä aikana. Saarelan tutkimuksessa (2014, 85) tui esille, että vanhempien mielestä opettajille on hankittava puhelin, josta hänet tavoittaa virka-aikaan joko soittamalla tai tekstiviestillä. Yhtenäisen ohjeistuksen luominen opettajille kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön on tärkeää.

Henkilökohtaiset tapaamiset ja keskustelut opettajan kanssa ovat huoltajien mukaan toivotuimpia yhteistyön muotoja (Blomberg 2008; Siniharju 2003.) Henkilökohtainen kontakti edistää luottamuksen rakentamisesta ja tätä kautta yhteistyön onnistumista (Saarela 2014, 86). Myös monet opettajat ovat esittäneet vanhemmille toivomuksen henkilökohtaisesta tapaamisesta Wilma-viestimisen sijaan (http://www.hs.fi/mielipide/a1448077848505). Opetusalan ammattijärjestön kehittämispäällikön (http://www.iltasanomat.fi/haku/?search-term=Nina%20Lahtinen) mukaan kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä käydään jatkuvaa keskustelua jatkuvasti. Joidenkin mielestä Wilma-viestiminen on helpompi tapa, osa taas pitää suoraa vuorovaikutusta parempana. Lahtisen mukaan on tärkeää, että kynnys kodin ja koulun yhteistyöhön on mahdollisimman matalalla ja vanhemmat pystyvät avoimeen vuorovaikutukseen, jotta opettajalle tulee tietoon kaikki, mikä voi vaikuttaa lapsen koulunkäyntiin (http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1448250921547.html). Mielestäni opettajan on tärkeää järjestää aikaa vanhempien kanssa keskusteluun vähintään aina syyslukukauden alussa ja lopussa. On erittäin tärkeää pohtia opettajana omaa asennetta ja tapaa miten tuo asiat esille. Lastentarhanopettaja toimiessani käynyt paljon keskusteluja vanhempien kanssa myös yhteistyössä muun muassa erityisopettajien, puheterapeuttien ja toimintaterapeuttien kanssa. Luokanopettajan työ on kuitenkin erilaista ja uusia haasteita tulee esille lasten ollessa iältään vanhempia. Hyvä ilmapiirin luominen ja hyvä kasvatuskumppanuus-suhde vanhempien kanssa on erittäin tärkeää ja aina opettaja voi kehittyä viestimisen taitojen suhteen.

Lähteenä

Karjalainen, K. 2015

http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1448250921547.html

Helin, S. 4.2.2015. Wilma pilaa kodin ja koulun loputkin välit. http://yle.fi/uutiset/sari_helin_wilma_pilaa_kodin_ja_koulun_loputkin_valit/7780204

Saarela, L. 2014. Kodin ja koulun yhteistyö – huoltajien näkökulma. Pro gradu -tutkielma

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/153014/Liisa_Saarela_progradu_2014.pdf?sequence=2

http://www.hs.fi/mielipide/a1448077848505