Minä kieliviestijänä
Minä kieliviestijänä
Minä kieliviestijänä
Pohdin seuraavassa itseäni viestijänä ja opettajana. Itsensä kehittäminen on erittäin tärkeää ja sitä opettajan tulee jatkuvasti tehdä. Tähän tekstiin on siis hyvä palata aika ajoin. Omaa kielellistä ilmaisuaan tulee tarkastella, yksi hyvä keino siihen on itsensä tarkkailu ja joskus voi jopa videoida opetustilanteen. Opettajana toimissani pidän tärkeänä, että kehitän kielellistä ilmaisuani ja pysyn ajantasalla myös jatkuvasti kehittyvien ja muuttuvien uusien sanojen suhteen.
Omasta mielestäni olen opettajana positiivinen ja spontaani. Pyrin tuomaan lapsille iloa heidän arkeensa. Pidän myös tärkeänä lasten kuuntelemista ja osallistamista keskusteluun. Oppilaiden kanssa toimiminen edellyttää opettajalta monenlaisia taitoja. Toivakka ja Maasola (2012, 35) korostavat vuorovaikutuksessa ryhmäkeskeisten taitojen merkitystä. Mielestäni juuri nämä taidot ovat keskeisiä oppilasryhmää kokonaisuutena ajatellen. Näihin taitoihin kuuluu hyvän ilmapiirin luominen ja ylläpitäminen, mitä edesauttaa esimerkiksi kannustaminen ja rohkaiseminen yhdessä tekemiseen. Yhteiset onnistumisen kokemukset ryhmänä tärkeitä, jolloin opettajan tulisi nähdä ohjaaminen ja opettaminen laajemmasta näkökulmasta. Myös uuden opetussuunnitelman mukaan osallistuminen ja tutkiva oppiminen ryhmässä korostuvat. Ryhmäkeskeisiin taitoihin kuuluu myös empatian osoittaminen, konfliktien sekä väärinkäsitysten hallinta ja ratkaisemistaidot. Opettajan tulee siis pystyä mukautumaan erilaisiin tilanteisiin ja ohjata oppilaita selvittämään itse ongelmia ja puuttua ylipäänsä väärinymmärryksiin tai epäoikeudenmukaisuuteen, koska oppilaat tulevat tarvitsemaan näitä taitoja myös tulevaisuudessa. Viimeisenä taitona Toivakka ja Maasola tuovat esille kuuntelemisen taidon sekä myös taidon huomata ja tulkita non-verbaalisia viestejä. Opettajan tulee hallita monia taitoja, mutta keskeisin taito on mielestäni kuuntelemisen taito. Kuuntelemista ei koskaan voi olla liikaa ja olen oppinut huomaamaan lasten kanssa työskennellessäni sen merkityksen. Opettajan tärkein ominaisuus kieliviestijänä ei välttämättä olekaan itse äänessä oleminen, viestintä ja opettaminen, vaan kuuntelun kautta viestiminen. Tätä kautta oppilaille viestii, että on kiinnostunut heidän asioistaan ja oppilaasta itsestään, hänen kehittymisestään. Kuunteleminen on hyvä motivointikeino, koska aidon kuuntelun avulla oppilaat voi saada osallistumaan tekemiseen ja innostumaan asioista. Tämä innostuminen voi kantaa oppilaan opiskelussa ja elämässä pitkälle, kun onnistuu sytyttämään oppimisen kipinän ja tiedon janon.
Tuon seuraavassa esille itse maalaamiani öljyväritauluja. Olen ottanut tauluja mukaan päiväkotiin esiopetusryhmään ja oppilaat ovat saaneet halutessaan osallistua ”taulunäyttelyyni”. Ajatus taulujen viemisestä lähti siitä, kun keskustelimme harrastuksista ja vapaa-ajasta. Oppilaat kysyivät, miksen tuo tauluja näytille, koska he haluaisivat nähdä niitä. Yllätyin erittäin paljon, kun oppilaat kertoivat syvällisiä pohdintoja tauluista ja niissä esittävistä asioista. Vaikka minulle itselleni taulu esitti jotain, oppilaalle se saattoi esittää jotain aivan muuta. Jo seitsemänvuotiaat voivat esittää syvällisiä tulkintoja ja pohdintaa muodoista sekä värien käytöstä. Tuon asian esille siksi, että se kuvaa minua opettajana sekä viestijänä. Haluan kuulla mitä lapsilla on sanottavaa ja rikastaa lasten kokemismaailmaa sekä pohdintaa. Omien tulkintataitojen kehittäminen näkyy myös uudessa 2016 voimaantulevassa opetussuunnitelman perusteissa. Lapsia kannustetaan ajattelemaan ja laajentamaan katsantokantaansa. Tätä kautta pidän tärkeänä opettajan tehtävää opettaa lapsille kuuntelemisen taitoa, myös taitoa antaa toisille puheenvuoro. Lapsena olin itse erittäin vilkas ja malttamaton, ehkä juuri siksi pidän tärkeänä tuoda opettajuudessani esille kuuntelemisen tärkeyttä sekä aktivointia, osallistamista, itse tekemällä oppimista.
Liitteet:
Opettajan merkitys oppilaan oppimisen polulla
Pom1Ysu kurssin äidinkielen ryhmätehtävä
Tuon esille tämän ryhmätehtävän, koska opettajalla on suuri merkitys äidinkielen opetuksessa lasten oppimiseen ja opiskeluun motivoitumiseen. Ilmiölähtöisyys näkyy vahvasti nykyisessä Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa ja se toimii useiden oppilaiden kohdalla myös oppilaita motivoivana tekijänä. Opettajan tulee olla perillä oppilaiden elämismaailmassa ja päästävä lähelle oppilaita, näin kuuntelun merkitys korostuu tässä suhteessa. Oppilaiden käyttämä sosiaalisen median kieli eroaa ja kulkee täysin omia polkujaan verrattuna äidinkielen opetuksessa käytettävään kieleen. Tämä on tärkeä aihe pohdittavaksi myös oppilaiden kanssa.
Koulun tehtävä on tarjota tukea lapsen kokonaisvaltaiselle kehittymiselle, jossa kaikki osa-alueet otetaan opetuksessa huomioon. Monipuolisuus kaikessa, myös äidinkielen opetuksessa on tärkeää, jotta oppilas oppii näkemään ja saa tutustua erilaisiin asioihin. Koulu pyrkii opetussuunnitelman ohjaamana auttamaan oppilasta pohtimaan ja ymmärtämään omien valintojen vaikutusta. Koulu ohjaa kaunokirjallisuuden lukemiseen sekä sujuviin lukustrategioihin. Oppilaille taas on tärkeää pysyä nykyajan hermoilla ja siellä missä kaverit on. Opetussuunnitelman perusteiden mukaan äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen tehtävänä on saada oppilaat kiinnostumaan kielestä ja kirjallisuudesta. Keskeisiä motivaatiotekijöitä ovat juuri opetettavien asioiden merkityksellisyys oppilaille ja osallisuuden kokemukset. Oppilaiden arkipäivään ominaiset tekijät tulisi ottaa opetuksessa huomioon eheyttäen ja yhdistää ne äidinkielen taitojen oppimiseen. Perusopetuksen opetussuunnitelmauudistuksessa otetaan huomioon myös muuttava maailma. Sen myötä opettaja tarvitsee avoimuutta ja avarakatseisuutta muutokseen opettaessa. Oppilaan on vaikea olla motivoitunut, jos ei sitä ole opettajakaan. Opettajan roolilla on suuri vaikutus oppilaan motivaation osalta. Viimeaikainen tutkimus on osoittanut, että opettajan lämminhenkisyys lisää oppilaan oppimismotivaatiota, opettajan ja oppilaan vuorovaikutuksella on enemmän vaikutusta oppimistuloksiin kuin esimerkiksi opetuksen rakenteellisilla tekijöillä, kuten oppimateriaaleilla tai luokkakoolla. Opettajan rohkeus lähteä hakemaan tartuntapintaa opetukselle oppilaan omasta kokemusmaailmasta saattaa kantaa pitkälle oppilaan elämässä ja saada hänet kiinnostumaan lukemaan ja kirjoittamaan myös vapaa-ajalla.
Koulussa oppilaan kielimaailma laajenee, kielellinen identiteetti vahvistuu ja oppilas oppii erottelemaan eri tiedonalojen tapaa käyttää kieltä. Näiden myötä oppilaan on helpompi ja mielekkäämpi lähteä itse etsimään itselleen mielekästä luettavaa ja tapaa kirjoittaa. Monet oppilaat varmasti ovat kokeneet ja kokevat, että koulussa opitaan paljon turhaa ilman kosketuspintaa omaan elämään. Liian moni lapsi tai nuori käy koulua koulun käymisen vuoksi, ei välttämättä oppimisen vuoksi. Monilukutaito ja ilmiölähtöisyys ovat tulleet ratkaisuksi tähän pulmaan. Ilmiölähtöisyyden avulla lasten mielenkiinto kohdistetaan oikeisiin ja todellisiin, lapsia kiinnostaviin asioihin todellisessa maailmassa. Monilukutaidon oppiminen ja hyvä osaaminen auttavat ilmiölähtöisessä opiskelussa.
Median käyttö on arkipäivää oppilaille, mutta oppilaat eivät välttämättä ole pohtineet sen vaikuttavuutta ja miten itse tuottavat mediatekstiä. Lapsille on tärkeä kuulua somemaailmaan, koska siellä on kaikki kaverit ja sitä kautta sovitaan usein esimerkiksi tapaamisia. Pystyäkseen osallistumaan keskusteluihin lasten on osattava myös somekieli esimerkiksi erilaiset lyhenteet ja slangisanat, mitä siellä käytetään. Nykymaailman hetkisyys ja somemaailma aiheuttaa sen, että tekstiä täytyy tuottaa nopeasti. Tuotettu teksti on usein puhekielen muodossa eikä oikeinkirjoitukseen kiinnitetä huomiota. Tällainen vapaa-ajan tapa viestiä ei kuitenkaan sovellu työmaailmaan. Koulussa oppilaat pääsevät tutustumaan erilaisiin tekstilajeihin. He oppivat yleiskielistä ilmaisua ja eri oppiaineille tyypilliset kielet. Jokainen opettaja on äidinkielen opettaja ja kielitaitoinen opettaja on myös tietoinen siitä, että eri tiedonaloilla on erilaisia tapoja käyttää kieltä sekä esittää ja rakentaa todellisuutta. Mutta kulkeeko oppilas kaksi eri matkaa? Kyllä oppilas kulkee niin sanotusti kaksi matkaa, jos ajatellaan esimerkiksi äidinkieltä. Opettaja ohjaa oppilasta oikeisiin tapoihin käyttää, kirjoittaa ja oppia omaa äidinkieltään. Koulu vaatii oppilaalta oikeanlaista kirjoitus-asua, tekstin virheettömyyttä, selkeyttä ja monipuolisuutta. Oppilas ''somemaailmassa'' käyttää aivan erilaista kieltä, jota ei koulussa hyväksyttäisi ollenkaan. Some-kielessä välittyy enemmän oppilaan oma persoonallisuus, kun eri murteet ja kirjoitus-asu on vapaamuotoisempaa. Some-kielen pohjalla on kuitenkin koulun antamat opit muun muassa lauseenjärjestyksestä ja yhdyssanoista. Eli tiivistetysti oppilas kulkee äidinkielessä virallisen ja pohjaa antavan matkan sekä vapaamuotoisen matkan.
Opettajuus ja opettajuuden sekä oppimisen haasteet
Opettajana toimiminen
Tuon esille tärkeitä aiheita, mihin opettajana toimiessa tulee jatkuvasti palata. Mielestäni oppilaiden innostaminen oppimiseen sekä työkalujen pohtiminen haastavissa tilanteissa oppilaiden kanssa on erittäin tärkeää. Näihin liittyen voi opettajana ja kieliviestijänä jatkuvasti kehittää omaa ammattitaitoani. Eriyttämisen merkitys ja oppilaiden tasoerojen ymmärtäminen sekä opetuksessa huomioinen ovat mielestäni erittäin tärkeitä asioita. On tärkeää pohtia, kuinka tukea erilaisten lasten oppimista sekä identiteetin kehitystä oppimisen matkalla.
Motivaatio
Kun mietin opettajana toimimista, mielestäni keskeistä on saada oppilaissa innostusta aikaan ja halua oppia. Matti Itkosen (POMYSU 17.9.2015) ryhmätunnilla innostusta herätti ajattelu oppilaan metafyysisen kvaliteetin ymmärryksestä. Oppilas innostuu niin opetettavasta asiasta, että aika ja paikka häviävät ja oppilas oivaltaa opetettavan asian. Näin oppilas ”kihisee” osaamista ja pätevyyden kokemus omasta osaamisestaan kasvaa. Tämän syksyn aikana ajatukseni opettajuuden keskeisestä olemuksesta ovat muuttuneet tai pikemminkin vahvistuneet. Olennaista koulun arjessa ei ole itse tekeminen ja opettajan ammatillisen ja taidollisen osaamisen välittäminen oppilaille, vaan opetuksen tulee lähteä oppilaista. Opettajan tärkein taito on kuunteleminen ja se, että hän osoittaa olevansa kiinnostunut oppilaista. Kuuntelemalla oppilaita opettajalle selviää mitkä asiat lapsia kiinnostavat, kun hän pääsee heidän elämismaailmaansa sisälle. Tämä on motivaation avain ja avain oppimiseen. Kun opettaja on saanut tämän punaisen langan päästä kiinni, heillä on yhdessä mahdollisuuksia vaikka mihin. Kun opettaja tietää mikä oppilaita kiinnostaa, hän auttaa oppilaita pääsemään sellaisen kirjallisuuden ja lukemisen pariin, mikä lapsia kiinnostaa. Pikkuhiljaa kirjallisuuden alaa lähdetään laajentamaan ja opettaja kertoo oppilaille miksi perehdymme kyseiseen kirjallisuuteen.
Salovaara ja Honkonen (2013) esittelevät (Mäkipeskan ja Niemelän mukaan) motivaatiotimantin, mikä kuvaa mielestäni kaikista tärkeintä asiaa mitä opettajan tulee työssään ottaa huomioon ja muistaa. Motivaatiotimantista kuvataan timantin särmät, jotka ovat työn- ja elämänilo, yhdessä tekeminen, kokemusten jakaminen, vastuunotto, kasvun mahdollisuus, vapaa tahto, haasteet, merkityksellisyys suhteessa muihin ja suhteessa itseen sekä itseohjautuvuus. Nämä punaiset langat kun muistan opettajana työskennellessäni huomioida, niin siinä ovat avaimet oppilaiden innostumiseen ja oppimiseen.
Haasteet opetuksessa
Tuon esille opetuksessa esiin tulevia erilaisia haasteita. Haasteet voivat liittyä oppilaiden erilaiseen osaamiseen tasoon, oppilaiden erityisen tuen tarpeeseen tai työrauhan pitämiseen luokassa. Näitä aiheita ei voi koskaan pohtia liikaa ja oppimisen kannalta aiheet ovat erittäin tärkeitä myös koko työyhteisössä käsiteltäväksi.
Lukemisen opettamisen haasteet
Opettajan on tärkeää ymmärtää työssään oppilaiden tasoerot ja ottaa opetuksessa huomioon erilaiset oppijat. Eritasoiset lukijat asettavat haasteen lukemaan opettamiselle eli lukutaitoa lähenevät, juuri oppineet ja pitkälle edenneet (Pom1Ysu luento 17.9.2015). Kun opettaja tietää oppilaiden taidoista ja kiinnostuksen kohteista erilaisia oppimistapoja on hyvä hyödyntää ja eriyttää opetusta (Saloviita 2013, 115). Tasoryhmien käyttö onnistuu, jos lukemiseen löytyy riittävän rauhallinen tila. Opettajalta tämä vaatii eri ryhmien opastamista ja erilaisten opetusmateriaalien tekemistä, jotta opetuksesta saisi kaiken mahdollisen hyödyn irti. Kun oppilaat saavat mielekästä ja omaa osaamistasoa vastaavaa toimintaa, kokemukseni mukaan se motivoi oppilaita opiskeluun ja oppimaan lisää.
Lukutaidon parantamiseksi on hyviä harjoitusohjelmia kotona harjoiteltavaksi kuten Ekapeli, mikä sisältää tavu- ja sanaharjoituksia. Oman esiopetusryhmä kokemukseni mukaan ekapeli on hyvä keino kirjainten ja äänteiden oppimiseksi, mikä edesauttaa lukutaidon oppimista. Peliä ohjeistaessani huomasin, kuinka tärkeää on ohjeistaa vanhemmille, kuinka heidän tulee tukea lapsia pelatessa ja ohjata heitä. Kokemusta minulla on niistäkin vanhemmista, jotka auttoivat lasta eteenpäin, jotta heille ei tulisi turhautumista siitä, jos ei osaa.
Tärkeää opetuksessa on oppijaminäkuvan vahvistaminen lukijana jokaisen oppilaan kohdalla. Opettajan usko oppilaiden osaamiseen on tärkeää sekä hyvä suhteen rakentaminen oppilaisiin (Saloviita 2013, 42).
Identiteetin tukeminen
Identiteetin ja sosiaalisten taitojen tukeminen on nyky-yhteiskunnassa yhä tärkeämpää, koska yhteiskunta asettaa kasvaville lapsille ja nuorille haasteita ja vaatimuksia. Näin oppilaiden on kyettävä elämään monien vaatimusten ristipaineessa. Koska Ihmisten on oltava tässä yhteiskunnassa sosiaalisia, kilpailukykyisiä ja itsenäisiä, ihmisen täytyy jatkuvasti rakentaa identiteettiään eri tilanteiden ja vaatimusten mukaan (Hiltunen & Perälä 2011, 5, Hall 2002, 23 mukaan). Peruskoululla on hyvät mahdollisuudet lasten identiteetin ja sosiaalisten taitojen tukemiseen. (Hiltunen & Perälä 2011, 5.)
Hiltusen ja Perälän (2011) Pro-gradu tutkielmassa käsitellään monia tärkeitä aiheita ja siinä on harjoituksia mitä voin opettajana käyttää oppilaiden opetuksessa. Harjoitukset koskevat seuraavia aiheita: tarina itsestäni, minulle tärkeitä asioita, minä ja tunteet keskustelu ja itselle tyypillisen tunnetilan piirtäminen, miltä minusta tuntuu tänään, jähmettyneet tunteet, tunnetilojen näyttämistä oman kehon avulla, tunteen ilmaisemista elein ja ilmein, ystävyydestä ja perheestä keskustelu, konkreettisia sosiaalisia tilanteita ja niissä toimimista draaman keinoin, yhteisöllisyyttä tukevia liikuntaleikkejä mm. hyvät käytöstavat. (Hiltunen & Perälä 2011, 74-86.)
Olen työssäni käyttänyt säännöllisesti esiopetusikisten lasten kanssa sosiaalista kehitystä ja tunnetaitoja tukevaa Askeleittain (second step) opetusohjelmaa. Mielestäni oppilaiden tunne- ja sosiaalisten taitojen kehittäminen on erittäin tärkeää. Identiteetin kehittymisen myötä oppilaiden käsitys omista taidoistaan muodostuu. Oppilas alkaa huomaamaan, missä asioissa hän on hyvä ja taitava, esimerkiksi äidinkielen oppimisessa. Kepler-Uotisen (Luento 21.11.2016) mukaan oppimisen edellytys on positiiviset tunnekokemukset. On siis erittäin tärkeää kannustaa oppilaita, jotta tuetaan oppilaan oppimisen prosesseja. Kannustaminen ja myönteisen ilmapiirin luominen on hyvä pitää mielessä ja siihen meidän tulee opettajina ja viestijöinä kiinnittää erityisesti huomiota.
Haasteelliset oppilaat
Opettajan työn arkeen kuuluvat haastavat tilanteet, joten keinot toimia tällaisissa tilanteissa ovat hyvin tärkeitä. Toki olen lastentarhanopettajan työssä kohdannut monenlaisia tilanteita seitsemän vuoden aikana ja oppinut jatkuvasti lisää. Kun opettaja tuntee oppilaansa, hän osaa myös paremmin ennakoida haastavia tilanteita ja myös ennaltaehkäistä monta tilannetta esimerkiksi kehumalla positiivisista asioista tai jos tilanne vaatii sanoa oppilaalle: Nyt olisi hyvä hetki mennä rauhoittumaan. Tärkeää on kuunnella oppilasta ja osoittaa välittävänsä hänestä eli olla turvallinen aikuinen. Mielestäni opettajan jämäkkyys haastavissa tilanteissa on merkittävää eli opettaja tietää mitä tekee ja pyytää tarvittaessa myös apua muilta opettajilta jos tilanne on vaikea. Tärkeää on keskustella yhdessä jälkikäteen tilanteesta, jotta oppilas tunnistaa ja oppii käsittelemään kielteisiä tunteitaan. Merkittävää on myös oppia hyväksymään itsensä ja kielteiset tunteensa. (Salovaara & Honkonen 2013, 186)
Työrauhan ylläpitäminen on mielestäni erittäin tärkeää niin oppimisen kuin keskittymisenkin kannalta. Lastantarhanopettajan työ onkin antanut monenlaisia eväitä. Työrauha lähtee suunnittelusta liikkeelle eli miten luodaan rauhallinen ja oppimista tukeva oppimisympäristö. Miten tiloja käytetään, luokan tilankäyttö, opetus muissa koulun tiloissa, koulun pihan käyttö. Tilankäyttöä pystyy lähtemään laajentamaan, kun tuntee hyvin oppilaansa ja kokee, että oppilaisiin voi luottaa.
Saloviidan (2013, 139) mukaan sanattomat viestit ovat tärkeitä opettajan työvälineitä työrauhan saamiseksi. Itse käytän opettajan työssä paljon sanatonta viestintä kuten eleitä. Päiväkodissa Psc-kuvien käyttö sekä liikennevalot ovat toimineet hyvänä tehokeinona kun niiden merkityksen on selittänyt ensin oppilaille. Sanattomilla viesteillä voi ennaltaehkäistä paljon häiriöitä. Saloviita (2013,162) korostaa seuraamuskäytäntöjen merkitystä. Kokemukseni mukaan aikuisten tulee olla johdonmukaisia, esimerkiksi liikennevaloja käyttäessään jatkuvien varoitusten antaminen ei toimi vaan asioilla pitää olla seurauksensa. Toimiessani luokanopettajana on hyvä ajoittain palata miettimään omaa toimintaansa haastavissa tilanteissa. Miten olen muuttunut ja kehittynyt opettajana. Kun palaa näihin perusasioihin mitä on pohtinut jo opiskeluaikana, voi löytää taas ne punaiset langat ja oppia uutta uudessa kontekstissa ja uutta tietopankkia jo kasvattaneena opettajana. Käytäntö on se mikä opettajaa opettaa, mutta välillä arjen pyörteessä unohtaakin hyvät, ”vanhat” keinot esimerkiksi työrauhan ylläpitämiseen. Kun opettajalla on rauha keskittyä opettamiseen, pystyy olemaan hetkessä mukana ja samaan oppilaat innostumaan opettavaan aiheeseen. Erityisesti lukeminen vaatii mielestäni hyvän lukurauhan, jotta oppilas saa parhaan mahdollisuuden oppia ja pohtia omaa tapaansa oppia lukijana sekä näin kehittää sitä.
Lähteet:
Hiltunen, S. & Perälä, P. 2011. Pro-gradu tutkielma Olen muutakin kuin koululainen - narratiivisen identiteetin ja sosiaalisten taitojen tukeminen perusopetuksessa https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/83073/gradu05492.pdf?sequence=1
Kepler-Uotinen, K. Luento 21.11.2016
Salovaara, R. & Honkonen, T. Voi hyvin opettaja! 2013
