Pom1Ysu kurssin äidinkielen ryhmätehtävä

Tuon esille tämän ryhmätehtävän, koska opettajalla on suuri merkitys äidinkielen opetuksessa lasten oppimiseen ja opiskeluun motivoitumiseen. Ilmiölähtöisyys näkyy vahvasti nykyisessä Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa ja se toimii useiden oppilaiden kohdalla myös oppilaita motivoivana tekijänä. Opettajan tulee olla perillä oppilaiden elämismaailmassa ja päästävä lähelle oppilaita, näin kuuntelun merkitys korostuu tässä suhteessa. Oppilaiden käyttämä sosiaalisen median kieli eroaa ja kulkee täysin omia polkujaan verrattuna äidinkielen opetuksessa käytettävään kieleen. Tämä on tärkeä aihe pohdittavaksi myös oppilaiden kanssa.

Koulun tehtävä on tarjota tukea lapsen kokonaisvaltaiselle kehittymiselle, jossa kaikki osa-alueet otetaan opetuksessa huomioon. Monipuolisuus kaikessa, myös äidinkielen opetuksessa on tärkeää, jotta oppilas oppii näkemään ja saa tutustua erilaisiin asioihin. Koulu pyrkii opetussuunnitelman ohjaamana auttamaan oppilasta pohtimaan ja ymmärtämään omien valintojen vaikutusta. Koulu ohjaa kaunokirjallisuuden lukemiseen sekä sujuviin lukustrategioihin. Oppilaille taas on tärkeää pysyä nykyajan hermoilla ja siellä missä kaverit on. Opetussuunnitelman perusteiden mukaan äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen tehtävänä on saada oppilaat kiinnostumaan kielestä ja kirjallisuudesta. Keskeisiä motivaatiotekijöitä ovat juuri opetettavien asioiden merkityksellisyys oppilaille ja osallisuuden kokemukset. Oppilaiden arkipäivään ominaiset tekijät tulisi ottaa opetuksessa huomioon eheyttäen ja yhdistää ne äidinkielen taitojen oppimiseen. Perusopetuksen opetussuunnitelmauudistuksessa otetaan huomioon myös muuttava maailma. Sen myötä opettaja tarvitsee avoimuutta ja avarakatseisuutta muutokseen opettaessa. Oppilaan on vaikea olla motivoitunut, jos ei sitä ole opettajakaan. Opettajan roolilla on suuri vaikutus oppilaan motivaation osalta. Viimeaikainen tutkimus on osoittanut, että opettajan lämminhenkisyys lisää oppilaan oppimismotivaatiota, opettajan ja oppilaan vuorovaikutuksella on enemmän vaikutusta oppimistuloksiin kuin esimerkiksi opetuksen rakenteellisilla tekijöillä, kuten oppimateriaaleilla tai luokkakoolla. Opettajan rohkeus lähteä hakemaan tartuntapintaa opetukselle oppilaan omasta kokemusmaailmasta saattaa kantaa pitkälle oppilaan elämässä ja saada hänet kiinnostumaan lukemaan ja kirjoittamaan myös vapaa-ajalla.

Koulussa oppilaan kielimaailma laajenee, kielellinen identiteetti vahvistuu ja oppilas oppii erottelemaan eri tiedonalojen tapaa käyttää kieltä. Näiden myötä oppilaan on helpompi ja mielekkäämpi lähteä itse etsimään itselleen mielekästä luettavaa ja tapaa kirjoittaa. Monet oppilaat varmasti ovat kokeneet ja kokevat, että koulussa opitaan paljon turhaa ilman kosketuspintaa omaan elämään. Liian moni lapsi tai nuori käy koulua koulun käymisen vuoksi, ei välttämättä oppimisen vuoksi. Monilukutaito ja ilmiölähtöisyys ovat tulleet ratkaisuksi tähän pulmaan. Ilmiölähtöisyyden avulla lasten mielenkiinto kohdistetaan oikeisiin ja todellisiin, lapsia kiinnostaviin asioihin todellisessa maailmassa. Monilukutaidon oppiminen ja hyvä osaaminen auttavat ilmiölähtöisessä opiskelussa.

Median käyttö on arkipäivää oppilaille, mutta oppilaat eivät välttämättä ole pohtineet sen vaikuttavuutta ja miten itse tuottavat mediatekstiä. Lapsille on tärkeä kuulua somemaailmaan, koska siellä on kaikki kaverit ja sitä kautta sovitaan usein esimerkiksi tapaamisia. Pystyäkseen osallistumaan keskusteluihin lasten on osattava myös somekieli esimerkiksi erilaiset lyhenteet ja slangisanat, mitä siellä käytetään. Nykymaailman hetkisyys ja somemaailma aiheuttaa sen, että tekstiä täytyy tuottaa nopeasti. Tuotettu teksti on usein puhekielen muodossa eikä oikeinkirjoitukseen kiinnitetä huomiota. Tällainen vapaa-ajan tapa viestiä ei kuitenkaan sovellu työmaailmaan. Koulussa oppilaat pääsevät tutustumaan erilaisiin tekstilajeihin. He oppivat yleiskielistä ilmaisua ja eri oppiaineille tyypilliset kielet. Jokainen opettaja on äidinkielen opettaja ja kielitaitoinen opettaja on myös tietoinen siitä, että eri tiedonaloilla on erilaisia tapoja käyttää kieltä sekä esittää ja rakentaa todellisuutta. Mutta kulkeeko oppilas kaksi eri matkaa? Kyllä oppilas kulkee niin sanotusti kaksi matkaa, jos ajatellaan esimerkiksi äidinkieltä. Opettaja ohjaa oppilasta oikeisiin tapoihin käyttää, kirjoittaa ja oppia omaa äidinkieltään. Koulu vaatii oppilaalta oikeanlaista kirjoitus-asua, tekstin virheettömyyttä, selkeyttä ja monipuolisuutta. Oppilas ''somemaailmassa'' käyttää aivan erilaista kieltä, jota ei koulussa hyväksyttäisi ollenkaan. Some-kielessä välittyy enemmän oppilaan oma persoonallisuus, kun eri murteet ja kirjoitus-asu on vapaamuotoisempaa. Some-kielen pohjalla on kuitenkin koulun antamat opit muun muassa lauseenjärjestyksestä ja yhdyssanoista. Eli tiivistetysti oppilas kulkee äidinkielessä virallisen ja pohjaa antavan matkan sekä vapaamuotoisen matkan.