Hei!

Olimme syyslomaviikolla Erasmus+ -matkalla Italiassa. Yhteensä neljä erityisopetuksen edustajaa Orivedeltä yhteiskoulusta, Kultavuoren koulusta ja Rovastinkankaan koulusta osallistui Job shadowing -liikkuvuuteen. Matkustimme Pohjois-Italiaan Aostan alueelle. Matkan tarkoituksena oli tutustua Aostan alueen erityisopetusjärjestelyihin ja miettiä yhdessä tulevia yhteistyökuvioita Erasmus+ -akkreditoinnin suhteen.


Kuvassa me erityisopettajat ja Oriveden lukion vaihto-opiskelija Iida, jonka tapasimme Aostassa

Lue lukion opiskelijan Iidan Erasmus+ -vaihdosta Aostassa täältä: 
https://peda.net/orivesi/lukio/kansainv%C3%A4lisyys/erasmus-vaihto-oppilasjakso/erasmus-vaihto-aostassa

Meistä piti matkan aikana hellää huolta Lara, paikallinen Erasmus+ -koordinaattori. Majoituimme hänen miehensä hotellissa ja saimme nauttia pari kertaa illallista Laran kotona. Lara myös ajelutti meitä ympäriinsä uskomattoman kauniilla kiemuraisilla vuoristoteillä, missä välillä kyllä pelotti kovassa vauhdissa. Aostan alue on kokonaan vuoristoa ja maisemat olivat kyllä upeita!

Ohjelmaa oli paljon. Meidän suomalaisten lisäksi mukana oli kaksi espanjalaista opettajaa ja tanskalainen koulupäällikkö miehensä kanssa. Vierailimme monessa koulussa ja tutustuimme inkluusion ajatukseen. Italialaisissa kouluissa laitetaan kaikki oppilaat lähikouluun yleisopetuksen luokalle, eikä erityisopetusluokkia ole ollenkaan. Inkluusio toteutuu alakoulusta aina lukioon saakka. Ajatuksena on, että kaikki ovat samanarvoisia ja kaikki voivat oppia toisiltaan. Erilaisia oppilaita ei siis laiteta pois silmistä, vaan he ovat osana tavallista opetusryhmää. Osa oppilaista opiskelee luokassa yleisten tavoitteiden mukaan ja osalle laaditaan omat tavoitteet. Aostan alueella on loistavat resurssit inkluuion toteuttamiseen: support teacherillä on 12 oppituntia / vko yhdelle oppilaalle eli hän huolehtii siis kahden oppilaan opetuksesta. Tavallisesti luokissa on siis luokanopettaja / aineenopettaja ja usein erityislasten kanssa yksi tai useampi tukiopettaja. 

Aostan alueen inkluusioon tutustuminen oli silmiä avartavaa. Jäin miettimään, että voisimmeko me ottaa oppia noista ajatuksista? Voisiko meillä olla enemmän tukea inkluusioon? Inkluusion ajatus voisi oikeasti toimia, jos sitä tehtäisiin yhteistyössä, eikä pahimmillaan yksin puurtaen isossa ryhmässä. Entä voisimmeko kiinnittää vielä enemmän huomiota siihen, että kaikki oppilaat olisivat oikeasti osa meidän kouluamme? Erilaisilta oppijoilta voimme oppia paljon ja samalla voimme oppia itsestämmekin. Yhdessä italialaisessa koulussa oli kehitetty polkupyöräprojekti tätä varten. Koululle oli tilattu sponsorien avulla ensin kolme kolmipyörää ja myöhemmin vielä monta erilaista pyörää lisää. Näillä pyörillä voitiin käydä ajelemassa koko luokan kanssa ja pyöräily onnistui lähes kaikilta. Osalla pyöristä pystyi ajamaan kahdestaan ja yhteen pyörään sai myös pyörätuolin kyytiin. Oli mukavaa kuntoilla yhdessä ja samalla tutustua toisiin tekemisen kautta.

Toisaalta jäin miettimään Suomen systeemin hienouksia. Italiassa keskitytään inkluusioon: tukiopettajan saavat kaikki diagnoosin saaneet oppilaat ja tukiopettajat keskittyvät vain näihin oppilaisiin. Suomessa tukea annetaan kolmiportaisen tuen mallin mukaan ja kaikki oppilaat voivat saada tukea tarvitessaan, esim. laaja-alaiselta erityisopettajalta. Väittäisin myös, että osalle oppilaista pienryhmä on ihan paras paikka opiskella asioita, ainakin jaksomuotoisesti. Meidän kaupungissa on onneksi tarjolla pienryhmiä ja ryhmässä on useampia aikuisia tukena ja apuna. Olen iloinen myös siitä, että Kultavuoren koululla on koko kaupunkia palveleva luokka, jossa on myös kehitysvammaisia. Heilläkin on paikka meidän koululla! On tosin hyvä, että heillä on oma tila, jossa pystytään antamaan perushuolenpitoa. En osaisi kuvitella ihan kaikkia oppilaita tavallisessa luokkatilassa neljännessä kerroksessa ilman tarvittavia apuvälineitä. Mietin myös sitä, että joissakin tapauksissa myös oma erityisryhmä tai jopa erityiskoulu on ollut merkittävä asia. Esimerkiksi viittomakielinen kuurojen koulu on ollut merkittävä paikka viittomakielisen yhteisön ja kuurojen kulttuurin kannalta. Tällaista yhteisöä ei synny koskaan luokassa, jossa on yksi äidinkieleltään viittomakielinen ja muut puhuvat eri kieltä. 

Matkan aikana oli tarkoitus pohtia myös yhteistyökuvioita. Tuo tavoite jäi vai osittain saavutetuksi, sillä meillä ei ollut tälle varattu kovinkaan paljon aikaa. Ehdimme kyllä keskustelemaan ideoista, mutta mitään varsinaista suunnitelmaa emme saaneet vielä vierailun aikana tehtyä. Kultavuoren koulussa on ajateltu tarjota Erasmus+ -yhteistyötä ja matkustamista viides- ja kuudesluokkalaisille. Tuon ikäiset ovat italialaisessa koulujärjestelmässä "middle schoolissa" eli yläkoulussa. Siellä on aineenopettajat, mikä vaikuttaa yhteistyön suunnitteluun. Esimerkiksi yhdellä musiikkipainotteisella koululla yksi opettaja olisi kiinnostunut tekemään musiikkiin liittyvää yhteistyötä. Ja kaikkea muutakin voi kehitellä. Yhteistyötä voi tehdä monella tavalla!