Lainsäätäminen EU:ssa

• Komissiolla on ainoana toimielimenä oikeus säätää uusia EU-lakeja (Huom! EU:n kansalaisloite)
• Ehdottaessaan uutta EU-lakia komissio valitsee samalla laille päätöksentekotavan (eli tavan, jolla laki säädetään: tavallinen lainsäätämisjärjestys, hyväksyntä - ja kuulemismenettelyt)
• Parlamentti ja ministerineuvosto säätävät lain
  • Vastuu lainsäädännöstä kahden toimielimen välillä vaihtelee päätöksentekotavan mukaan

Tavallinen lainsäätäminen vaihe vaiheelta

• Komissio valmistelee lakialoitetta 
  • Valmistelu vaihe on pitkä ja työläs. Valmisteluvaiheessa komission jäsenet kuulevat EU:n virkamiehiä ja jäsenvaltioita ja lisäksi erilaiset etujärjestöt (esim. kansalaisjärjestöt) ja yritykset saavat ilmaista mielipiteensä lakialoitteesta. Komissio yrittää selvittää mahdollisimman laajasti ennen edes lakialoitteen tekemistä mitkä ovat sen vaikutukset jäsenvaltioiden asukkaille ja itse jäsenmaille.
  • Samalla se yrittää saada mahdollisimman suuren kannatuksen lakialoitteelle jo tässä vaiheessa ja näin varmistaa mahdollisimman monen jäsenvaltion tuen ja samalla varmistaa lain läpimenon
• Komissio tekee ehdotuksen uudesta laista (subsidiarideettiperiaate)
  • Subsidiariteettiperiaate tarkoittaa läheisyysperiaatetta ja sitä käytetään unionin päätöksenteossa. 
  • Lainvalmistelusa se tarkoittaa sitä että jäsenvaltioilla on oikeus arvioida lain tarpeellisuutta. Tarvitaanko asiasta todella kaikkia jäsenmaita velvoittava EU-laki vai riittäisikö jos jäsenvaltiot päättäisivät asiasta kansallisesti. 
  • Läheisyysperiaatteen tarkoituksena on pitää lainsäätäminen mahdollisimman lähellä kansalaista
• Ehdotus siirtyy parlamentin käsiteltäväksi
  • Oikeus tehdä muutoksia mutta parlamentti voi myös hyväksyä aloitteen sellaisenaan (aika harvinaista)
  • Seuraavaksi aloite siirtyy neuvoston käsittelyyn
• Neuvosto joko hyväksyy (laki tulee voimaan yhdellä käsittelykerralla) tai tekee muutoksia aloitteeseen (toinen käsittelykerta)
• (Sovittelukomitea)
  • = Vaihe on suluissa, koska se tapahtuu vain jos ministerineuvosto ja parlamentti eivät pääse yhteisymmärrykseen lainsisällöstä. 
  • Jos toimielimet eivät pääse yhteisymmärrykseen kahden käsittelykerran jälkeen lakialoite siirtyy sovittelukomitealla. 
  • Se muodostuu puoliksi ministerineuvoston ja puoliksi parlamentin jäsenistä
• Parlamentti äänestää aloitteesta, jonka jälkeen neuvosto äänestää aloitteesta
• Lissabonin sopimus toi tavallisen lainsäätämismenettelyn ensisijaiseksi päätöstavaksi
  • Lissabonin sopimus on yksi EU:n perussopimuksista ja se solmittiin vuonna 2009. Sopimuksen tavoitteena oli tehostaa unionin päätöksentekoa. 

Tavallisen lainsäätämisjärjestyksen lisäksi komissio voi aloitetta tehdessään valita kahden muun lainsäätämistavan väliltä. Näissä tavoissa ministerineuvoston rooli korostuu parlamenttiin verrattuna. Parlamentin päätösvaltaa pienennetään. 

• Hyväksyntämenettely

• • • Parlamentti antaa vain puoltavan lausunnon eli hyväksynnän lakiesitykselle, se ei voi tehdä muutoksia

• Kuulemismenettely

• • • Neuvoston on kuultava parlamenttia ennen lopullista hyväksyntää mutta parlamentin kanta ei sido neuvostoa

Lobbaaminen

• Eturyhmien epäviralliset yritykset vaikuttaa päätöksentekoon
• Lobbarit ovat tärkeitä informaation lähteitä päättäjille
  
  1. Mitä hyötyä lobbaamisesta on mepeille?
  • Mepit saavat käsiteltävästä asiasta tietoa eri näkökulmista.
  1. Mitä ongelmia EU-lobbaamiseen voi liittyä?
  • Varakkailla tahoilla, kuten teollisuudella ja yrityksillä, on mahdollisuuksia lobata. Niinpä heidän näkemyksensä voivat vaikuttaa päätöksiin enemmän kuin sellaisten tahojen, joilla on vähemmän mahdollisuuksia lobata.
• Lobbaamisen avoimuusrekisteri