31.10. Aineiston käyttöön ohjeita
Aineiston käytön kultainen taulu
Lähetä kuva muistiinpanoistasi tänne.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia lähettää mitään.
Aineiston perustiedot kerrotaan aina!
| Nämä lähdetiedot merkitään aina Kirjoittaja Tekstin otsikko Julkaisupäivä (Päivän tarkkuus riittää.) Julkaisupaikka (esim. Ylen uutissivusto, Helsingin Sanomat) Tekstilaji (esim. uutinen, runo, mainosvideo, artikkeli) Kirjoittajaan viitataan aina koko nimellä tai sukunimellä. Ei siis viitata Perttiin tai Lauraan. Käytä preesensiä, kun lainaat tekstiä. Lähdeaineistoon viitattaaminen on todella tärkeää. Kun käyttää hyödykseen toisen kirjoittamaa tekstiä, se pitää mainita. Asiatekstiä pääsääntöisesti lainataan epäsuoraan eri referoidaan. Kaunokirjallisuustekstistä on suositeltavaakin ottaa suoria lainauksia. Tätä kutsutaan siteeraamiseksi. |
Särmä kertoo tarkemmin luvussa 93:
Omasta tekstistä tulee yleensä sujuvaa, kun käyttää epäsuoraa lainausta eli referointia. Se tarkoittaa aineiston selostamista omin sanoin. Epäsuora lainaus mahdollistaa kirjoittajan omien ja aineiston näkemyksien sujuvan vuorottelun.
Referoijan pitää tuntea aineisto hyvin: sen keskeinen sisältö, sävy, eri äänet ja konteksti. Jos aineistona on vaikkapa ironinen kolumni, täytyy kolumnin sävy välittää referoidessa esimerkiksi sanavalinnoilla: kolumnisti ivaa. Samoin esimerkiksi moniäänisessä haastattelussa täytyy pitää huoli, että aineiston eri äänet eivät mene keskenään sekaisin.
Suora lainaus eli siteeraaminen on paikallaan tapauksissa, joissa aineistossa on jotain niin ainutlaatuista, että referointi kadottaisi siitä jotain olennaista. Suorassa lainauksessa voi olla esimerkiksi humoristinen ilmaus, kielikuva, repliikki tai aineiston tulkinnan kannalta merkittävä kohta. Kirjoittaja jatkaa siteerattua ajatusta omin sanoin ja avaa, mikä siteeratun kohdan arvo on. Suora lainaus osoitetaan lainausmerkeillä, jotta lukija pystyy erottamaan sen kirjoittajan omasta tekstistä.