2.12 Sieninäyttely

Sienet ryhmittäin

Sieninäyttelyn rakentaminen ja siihen tutustuminen on parhaita keinoja sienten opiskeluun. Useiden lajien kohdalla tunnistaminen suorastaan vaatii, että sientä on kädessään katsellut, tunnustellut ja haistellutkin. Monin aistein koettuna tuntomerkit jäävät paremmin mieleen.

Sieninäyttelyn rakentaminen
Tarvitaan
  • lautasia, matalia vuokia tai muita sopivia astioita
  • paperi- tai pahvilappuja nimeämiseen
  • sienioppaita tunnistamiseen ja opiskeluun.
Näyttelylajiston kokoaminen

Näyttely kootaan oppilaiden tuomista sienistä. Kukin oppilas tuo sovitun lukumäärän, esim. 5 kpl, erilajisia sieniä. Sopiva määrä riippuu ryhmien koosta ja käytettävissä olevasta ajasta. Sienet kerätään edellisenä iltana tai saman päivän aamuna koriin tai johonkin muuhun laakeaan astiaan tai rasiaan.

Näyttelyyn tuotavien sienten on oltava tuoreita, ehjiä ja hyväkuntoisia! Jos sienet kerätään edellisenä päivänä, ne on syytä säilyttää viileässä. Näyttelyä varten on hyvä etsiä erilaisia sieniä, kuten kääpiä, oksien lahottajasieniä, orakkaita, haarakkaita, sarvikkaita ja kupusieniä. Pyri tunnistamaan keräämäsi sienet jo etukäteen mahdollisimman hyvin.

Luokassa

Kerätyt sienet asetellaan astioihin niin, että samassa astiassa voi olla useita, varmasti saman lajin hyväkuntoisia yksilöitä.

Sienet ryhmitellään siten, että erillisinä ryhminä ovat
  • helttasienet
  • pillisienet
  • orakkaat (piikkisienet)
  • kupusienet
  • muut, kuten maljakkaat ja muut kotelosienet.
Sieniä voidaan käytettävissä olevan saaliin mukaan ryhmitellä edelleen pienempiin ryhmiin. Esimerkiksi helttasienet kannattaa jakaa valko- ja ruskeaitiöisiin sekä itiöpölyltään muun värisiin. Pillisienistä voidaan erotella tatit ja käävät. Tunnistetut näytteet varustetaan nimilapuin. Lappuihin voidaan lisätä vielä tunnukset syötävyydestä tai myrkyllisyydestä. Jokainen tutkii näyttelyn lajiston huolella, ja opiskelee erityisesti, mistä kunkin lajin tuntomerkit löytyvät. Valmista näyttelyä kannattaa esitellä muillekin oppilaille ja opettajille.

Sieniä ruoaksi

Ruokasienten kerääminen ja valmistaminen ruoaksi on hauska ja palkitseva tapa opiskella sieniä. Ruokasieniä metsästäessään oppii lajeja ja tulee samalla nähneeksi, millaisista paikoista sieniä löytyy.

Suomalainen metsä on todellinen aarreaitta herkullisten raaka-aineitten suhteen. Sen löytäminen voi tuottaa suurta iloa koko elämän varrelle.

Sienten kerääminen

Kun sienistä on tarkoitus tehdä ruokaa, on keräyksen suhteen oltava erityisen huolellinen. Varminta on sopia etukäteen, mitä kukin kerää. Satokaudesta riippuen voidaan sopia esimerkiksi, että osa ryhmästä kerää pelkästään tatteja (niistäkin eri lajit erikseen), osa rouskuja, haperoita, vahveroita tai muita, etukäteen määrättyjä ruokasieniä. Muutamat voivat keskittyä keräämään pelkästään myrkkysieniä.

Ruokasienten kerääjät poimivat sienensä aikaisintaan edellisenä päivänä. Kerättäviksi valikoidaan vain parhaita, riittävän nuoria yksilöitä. Sienet puhdistetaan roskista huolellisesti jo kerättäessä. Toukkaiset kohdat poistetaan huolellisesti, sillä toukat jatkavat syömistään vielä keräyksen jälkeenkin. Yhteen astiaan kerätään vain yhtä sienilajia. Jos sieniä säilytetään yön yli, ne on syytä laittaa viileään.

Myrkkysieniryhmä keskittyy keräämään ainoastaan myrkyllisiä sieniä pyrkien löytämään useita eri lajeja. Myrkkysienet kootaan omaksi näyttelykseen muista erilliseen tilaan.

Kotitalousluokassa

Mitä kerätyillä sienillä tehdään, riippuu käytettävissä olevasta sienisaaliista. Olisi hyödyllistä, jos pieninä ryhminä päästäisiin tutustumaan useisiin erilaisiin esikäsittelymenetelmiin ja sieniruokiin. Rouskujen ryöppääminen ja niistä sienisalaatin tekeminen ovat suomalaisille tavallista ruokasienten jalostusta, mutta hyvä olisi päästä kokeilemaan esimerkiksi sienien kuivaamista, sienikastikkeen tai -piirakan tekoa, tai vaikkapa sienien säilömistä maustettuun etikkaliemeen.