Lue teksti ravusta.
Raputaudeista pahin on rapurutto. Se on sienitauti, joka saapui Suomeen 1800-luvun lopulla. Rapurutto on todennäköisesti peräisin Pohjois-Amerikasta, josta se levisi Eurooppaan.
Ruttosieni leviää herkästi pyyntivälineiden mukana, joten ne on desinfioitava ennen vesistöstä toiseen siirtämistä. Rapurutto on alkuperäiselle jokiravullemme tappava tauti. Kun rapurutto leviää uuteen vesistöön, tuhoaa se vesistön rapukannan melko suurella todennäköisyydellä kokonaan.
Alkujaan luultiin, että pohjoisamerikkalainen täplärapu kestäisi hyvin rapuruttoa. Uusimman tiedon mukaan stressaantuminen voi heikentää täplärapujen puolustusmekanismeja, jolloin ne voivat kuolla rapuruttoon. Täpläravun on tiedetty jo pitkään kantavan rapuruttoa kuoressaan, joten niiden harkitsematon istuttaminen levittää rapuruttoa uusille alueille.
Rapuja uhkaavat myös vesistöjen happamoituminen, rehevöityminen ja ympäristömyrkyt. Erilaiset vesistötyöt voivat lisätä veden kiintoaineen määrää. Kiintoaine tukkii ravun kidukset, jolloin hapensaanti heikkenee.
Rapu kasvaa kuorta vaihtamalla, minkä vuoksi sen on saatava kuoren rakennusaineeksi vedestä kalkkia. Pienet ravunpoikaset vaihtavat kuortaan useammin kuin sukukypsät aikuiset. Vanha kuori aukeaa selkäkilven ja pyrstön välistä, josta pehmeäkuorinen rapu ryömii ulos. Uuden kuoren kovettuminen kestää muutamia päiviä ja tämän ajan rapu on täysin puolustuskyvytön. Kuorenvaihto tapahtuu kesä-heinäkuun vaihteessa.
Elinympäristönään ravut suosivat puhtaita, hapekkaita ja kivikkopohjaisia vesiä. Niistä löytyy koloja, joita ravut tarvitsevat suojapaikoikseen. Ravut kaivavat itsekin koloja, jos pohja on siihen sopiva. Myös veteen kaatuneet puut ja oksat tarjoavat suojapaikkoja.
Rapu elää tavallisesti n. 0,5–3 metrin syvyydessä, mutta niitä on saatu pyydyksiin jopa 20 metrin syvyydestä. Rapu lähtee liikkeelle piilopaikastaan iltahämärän tultua. Se liikkuu hitaasti eteenpäin sakset ojennettuina. Rapu on lähes kaikkiruokainen. Sen ravintoa ovat pohjaeläimet, kuolleet kalat, pehmeät kasvinosat, muu eloperäinen jäte ja jopa lajitoverit. Ravun verkkosilmä havaitsee herkästi liikkeen. Paetessaan vihollista se lyö pyrstöään alaspäin ja pujahtaa takaperin liitäen nopeasti piiloon lähimpään koloon.
Ahven, ankerias, made ja hauki syövät ravunpoikasia sekä pehmeäkuorisia suuria rapuja. Minkki, piisami ja saukko syövät myös kovakuorisia rapuja.
Suomessa on kolme rapulajia: jokirapu (Euroopan yleisin luonnonvarainen rapulaji), täplärapu (kuvassa) (kotoisin Pohjois-Amerikasta, istutettu Suomeen 1960-l), kapeasaksirapu (istutettu, kotoisin Itä-Euroopasta). Jokirapua tavataan napapiirin pohjoispuolella saakka. Täplärapuesiintymät painottuvat Etelä- ja Lounais-Suomeen. Kapeasaksirapuja elää enää Luumäen Kivijärvessä.
Täpläravun tunnistaa saksen hangassa olevasta vaaleasta täplästä. Vain jokirapu ja täplärapu ovat taloudellisesti merkittäviä.
Ravustuskausi alkaa 21.7. ja päättyy 31.10. Rapuja pyydetään merroilla ja haaveilla. Syöttinä käytetään yleensä tuoreita särkikaloja. Ruuaksi laitettaessa ravut pudotetaan elävinä kiehuvaan veteen ja niitä keitetään, kunnes niiden kuori muuttuu punaiseksi. Ravusta syödään pyrstö- ja saksilihat sekä selkäpanssarin alla oleva kellertävä rapuvoi.
Rasti oikeat väittämät. Rapu on selkärankainen. Aikuisen ravun ravintoa ovat Mitkä saalistavat rapuja? Tiivistelmä Tee tiivistelmä ravusta. 
