Luvun sisällys

2.1 Kokemuksia vesiluonnosta
2.2 Video vesiluonnosta
2.3 Vesi

2.4 Veden kiertokulku
2.5 Suolapitoisuuden vaikutus eliöihin

2.1 Kokemuksia vesiluonnosta

Suomessa vesiluontoa on kaikkialla – sitä on niin kaupungeissa kuin maaseudullakin. Meillä kaikilla on oma suhde veteen ja sitä lähellä olevaan luontoon. Osalle meistä vesiluonnon kanssa puuhailu on tuttua.

Toisille vesiluonto voi olla vain päivittäin ohitettava lampi tai vaikka ojan ylitys matkalla kouluun. Tapa huomioida vesi on yksilöllistä. Mitä vesiluontoon liittyviä kokemuksia, ajatuksia tai vaikkapa unelmia sinulla on?

Suomalaista järvimaisemaa.

Mitä kaikkea veteen liittyvää teit kesälomalla? Kävitkö esimerkiksi uimassa tai vaikkapa mökillä? Kävitkö kalastamassa?

Mitä kaikkea näit ollessasi veden äärellä? Näitkö lintuja tai vaikkapa sudenkorentoja? Saitko suuria kaloja?

Millaisia vesikohteita on koulun tai kotisi lähellä? Onko koulun lähellä järvi tai joki? Onko Itämeri lähellä? Virtaako koulun lähellä pieni puro tai vaikkapa oja?

Suurin osa suomalaisista asuu melko lähellä Itämerta. Oletko käynyt tutkimassa Itämeren vesiluontoa?

Kokemuksia vesiluonnosta

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen

1 = ei, 5 = kyllä

Väite	1	2	3	4	5
Vesi ja sen läheinen luonto ovat minulle tuttuja.	1	2	3	4	5
Olen käynyt tänä vuonna kalastamassa.	1	2	3	4	5
Olen käynyt tänä vuonna järven rannalla.	1	2	3	4	5
Olen ollut tänä vuonna joen varrella.	1	2	3	4	5
Olen ollut tänä vuonna Itämeren rannikolla.	1	2	3	4	5
Olen nähnyt joutsenen.	1	2	3	4	5
Tiedän, millainen on sudenkorento.	1	2	3	4	5
Tiedän koulun läheltä vesiluontokohteen.	1	2	3	4	5

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen

2.2 Video vesiluonnosta

2.3 Vesi

Nestemäinen vesi on elämälle välttämätöntä. Kaikki solut sisältävät vettä. Elämää ylläpitävät kemialliset reaktiot tapahtuvat vesiliuoksissa.

Elämä syntyi suolaisessa merivedessä, mutta elämän siirtyessä maalle veden merkitys ei ole vähentynyt.

Kaikki solut tarvitsevat vettä elintoimintojen ylläpitämiseksi. Vain harvat kasvit tai eläimet voivat selvitä pitkiä kuivia jaksoja ilman vettä. Kasvin siemen on esimerkki lepomuodosta, joka tulee toimeen pitkiä aikoja ilman vettä. Vesiympäristössä lämpötilanvaihtelut ovat hitaampia kuin maalla. Veden ominaislämpökapasiteetti on suuri. Tämä tarkoittaa sitä, että veteen on sitoutunut paljon lämpöenergiaa.

Veden lämmönjohtavuus on melko hyvä. Ihminen voi oleskella ulkona kymmenasteisella säällä ilman suojavarustusta, mutta kymmenasteisessa vedessä ihminen kylmettyisi nopeasti. Veden lämpöominaisuuksien takia esimerkiksi rannoilla on hyvin erilaiset ilmastolliset olosuhteet mantereeseen verrattuna. Esimerkiksi meren rannikolla talvi tulee myöhemmin kuin sisämaassa.

Vesiympäristössä veden määrä ei ole kasvin kasvamista rajoittava tekijä. Toisaalta vedessä happea ja ravinteita on vähemmän saatavilla kuin maalla. Myös veden jäätyminen ja suolaisuus ovat haasteita vesiympäristössä. Jääpeite estää valon pääsyn veteen ja vähentää veden happipitoisuutta.

Veden ominaisuuksia:

Huoneenlämpöisen rautakilon lämmittämiseksi sata-asteiseksi tarvitaan noin kymmenen kertaa vähemmän energiaa kuin vastaavan vesikilon kuumentamiseksi kiehuvaksi.
Jäähtyessä vesi luovuttaa varastoimaansa lämpöä.
Puhtaan veden jäätymis-/sulamispiste on 0 °C ja kiehumispiste 100 °C.

Vesi on elämän perusta.

2.4 Veden kiertokulku

Veden kiertokulussa vesi haihtuu, tiivistyy pilviksi, siirtyy pilvissä mantereelle, sataa alas ja lopulta virtaa takaisin meriin.

Haihtuva vesi on puhdasta vettä eli makeaa. Kun vesi sataa maahan, veteen alkaa liueta maaperästä erilaisia suoloja. Nämä suolat kulkeutuvat veden mukana lopulta meriin.

Kun meressä vesi haihtuu, suolat jäävät meriin. Vuosimiljoonien kuluessa meriin on kertynyt veden kiertokulun takia suoloja, ja näin meret ovat muuttuneet suolaisiksi. Eniten merivedessä on natriumkloridia, mutta siinä on myös muita suoloja.

Maapallon vesivaroista vain noin kolme prosenttia on makeaa vettä. Eniten sitä on jäätikköihin sitoutuneena, noin 70 % kaikesta makeasta vedestä (eli alle 2 % kaikesta vedestä). Makeaa vettä on myös maan sisällä pohjavetenä.

Vain alle prosentti makeasta vedestä on pintavetenä järvissä, joissa ja lammissa. Elämää on eniten sulassa, nestemäisessä vedessä, mutta jäätiköissäkin elää muutamia yksinkertaisia eliöitä, kuten yksisoluisia leviä.

Veteen liuenneet suolat muuttavat veden ominaisuuksia. Valtamerissä suolaa on noin 3,5 %. Suurin osa maapallon vedestä on suolaista merivettä. Murtovettä, jossa suolapitoisuus on alle prosentti, on muun muassa Itämeressä.

Termejä

Järvi on yhtenäinen vesialue. Järven vesi ei virtaa tiettyyn suuntaan.
Lampi on järveä pienempi vesialue. Jos vesialueen halkaisija on alle 200 metriä, puhutaan yleensä lammesta eikä järvestä.
Meri on hyvin laaja vesialue, jonka vesi on suolaista.
Joki on uoma, jossa virtaa vettä kohti toista jokea, järveä tai merta. Puro ja oja ovat jokea kapeampia.
Murtovesi on vähäsuolaista vettä. Muun muassa Itämeren vesi on murtovettä.

2.5 Suolapitoisuuden vaikutus eliöihin

Suolaisessa vedessä on enemmän erilaisia suoloja kuin makeassa vedessä. Suolan määrä vaikuttaa moniin asioihin, mutta eniten se vaikuttaa eliöiden suola- ja vesitasapainoon.

Valtamerikalat ovat sopeutuneet elämään vain valtameren suuressa suolapitoisuudessa. Jos valtamerikala siirtyy murtoveteen, sen soluihin alkaa kertyä liikaa vettä. Kuitenkin osa merien lajeista on sopeutunut elämään myös vähäsuolaisemmassa vedessä. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi silakka ja turska.

Sisävesien makeassa vedessä suoloja on vain vähän. Tämän vuoksi makean veden kalat joutuvat ottamaan suoloja aktiivisesti vedestä ja poistamaan liiallisen veden.

Monet makeanveden lajit ovat sopeutuneet elämään vähäsuolaisissa vesissä, mutta vaativat makeaa vettä lisääntymiseen. Esimerkiksi lohen pitää nousta kutemaan jokiin. Kuitenkin muutamat makeanveden lajit, kuten hauki, ovat sopeutuneet lisääntymään myös murtovedessä.

Hauki on sopeutunut lisääntymään myös vähäsuolaisessa murtovedessä.