6. Selkärangattomia eläimiä

6.1 Miten eläimiä luokitellaan?

Lajin yksilöt ovat yleensä melko samannäköisiä: niillä on samanlainen väritys ja rakenne. Esimerkiksi nokkosperhoset ovat helppo tuntea nokkosperhosiksi ja sitruunaperhoset sitruunaperhosiksi. Samaan lajiin kuuluvat tunnistavat toisensa ja pyrkivät pariutumaan ja siten tuottamaan uusia jälkeläisiä.

Yhteen eläinryhmään kuuluu monia lajeja. Esimerkiksi perhosia elää Suomessakin satoja lajeja. Eri eläinryhmiä voidaan yhdistää isommaksi ryhmäksi. Esimerkiksi hyönteisiin kuuluvat perhoset, kovakuoriaiset, sudenkorennot ja niin edelleen.

Kukin eläinlaji kuuluu näin isompiin ryhmiin. Esimerkiksi nokkosperhonen on:

  • eläin
  • selkärangaton eläin
  • niveljalkainen (pääjakso)
  • hyönteinen (luokka)
  • perhonen (lahko)
  • nokkosperhonen (laji)

6.2 Vedessä elää runsaasti selkärangattomia

Selkärangattomilla eläimillä ei ole sisäistä tukirankaa eli selkärankaa.

Selkärangattomilla ei ole hyvin kehittyneitä aisteja. Verenkierto- ja hengityselimistö ovat tehottomat. Tämä selittää sen, että selkärangattomat ovat melko pieniä eläimiä. 

Vedessä on runsaasti selkärangattomia eläimiä. Eläinplanktonin lisäksi vedessä elää runsaasti erilaisia suurempia selkärangattomia eläimiä. Monilla veden selkärangattomilla, kuten kotiloilla, ravuilla tai simpukoilla, on kova kuori.

Monet äyriäiset, nilviäiset ja madot ovat paikoin yleisiä. Lisäksi vedessä elää hyönteisiä ja jopa hämähäkkejä. Valtaosa hyönteisistä elää vedessä toukkana, mutta osalle vesi on myös aikuisena tärkeä elinympäristö.


Nilviäisiin kuuluva limakotelo.

Osa pikkueläimistä elää veden pinnalla. Tällaisia ovat muun muassa vesimittarit ja hopeasepät. Suurin osa selkärangattomista elää levien ja vesikasvien suojissa pinnan alla. Pohjalla elää muun muassa nilviäisiin kuuluvia simpukoita ja äyriäisiin kuuluvia rapuja. Merissä elää meduusoja.

Yle: vesimittari ​ Quizlet

6.3 Mistä happea pinnan alla?

Kun ihminen sukeltaa, hän joutuu pidättämään hengitystä. Kuinka vedessä voi kuitenkin olla niin paljon eläimiä? Miten veden eläimet saavat happensa?

Monilla vedessä elävillä eläimillä on kidukset. Kiduksien avulla vedessä elävä eläin ottaa happea vedestä ja poistaa hiilidioksidia.


Katso video. Löydätkö kidukset? Miten ne toimivat? Ovatko videolla esiintyvät eläimet äyriäisiä vai hyönteisiä?

Äyriäisillä ja hyönteisillä kidukset sijaitsevat takaruumiissa. Monet "madot" ottavat happea suoraan ihon läpi. Simpukat pumppaavat vettä aktiivisesti kuoren sisälle ja ulos.

Osa hyönteisistä, kuten sukeltajakuoriaiset, käyttävät ilmakehässä olevaa happea, sillä niillä ei ole kiduksia. Niillä, kuten kuvan sukeltajakuoriaisella, on jatkuva tarve käydä veden pinnalla haukkaamassa happea.



Sukeltajakuoriainen hakemassa happea pinnalta.

6.4 Toukkana vedessä, aikuisena maalla

Osa hyönteisistä munii veteen, ja niiden toukat kehittyvät vedessä. Tällaisia hyönteisiä kutsutaan vesihyönteisiksi. Esimerkiksi hyttyset ja sudenkorennot ovat vesihyönteisiä, joiden aikuiset elävät maalla.

Kehitystä munasta aikuiseksi kutsutaan muodonvaihdokseksi. Muodonvaihdoksia on kahta erilaista tyyppiä.



Esimerkiksi hyttynen kuoriutuu munasta ja kasvaa hetken ajan toukkana. Lopulta se koteloituu, ja kotelosta
kuoriutuu aikuinen yksilö, joka taas munii munia. Tällaista muodonvaihdosta kutsutaan täydelliseksi muodonvaihdokseksi. Alla on kuvattu kuvagalleriassa hyönteisen täydellinen muodonvaihdos.

Esimerkiksi sudenkorennoilla munasta kuoriutuu toukka. Toukka kasvaa kokoa. Lopulta toukka kiipeää veden pinnan yläpuolelle vesikasvia pitkin. Ylös nousseesta toukasta kuoriutuu aikuinen yksilö. Tällaista muodonvaihdosta kutsutaan vaillinaiseksi muodonvaihdokseksi.

Erona täydelliseen muodonvaihdokseen on siis kotelovaiheen puuttuminen. Alla on kuvagalleriassa kuvattu sudenkorennon toukan muuttumista aikuiseksi.


Sudenkorennot elävät toukkana vedessä.

6.7 Sudenkorennot, vesiemme kauniit pedot


Siniukonkorento. Huomaa neljä siipeä ja suuret silmät.

Kesäisin vesiemme äärellä on jatkuva ilmaliikenne. Vedenpinnan tuntumassa ja sen yläpuolella lentelee suurikokoisia hyönteisiä. Niillä voi havaita neljä siipeä, pitkän kapean peräpään, suurehkon keskiruumiin ja valtavat silmät. Ne lentävät taitavasti, kisailevat toistensa kanssa tai lähtevät kiivaaseen ajojahtiin pienemmän lentävän hyönteisen perään. Nämä hyönteismaailman lentotaiturit ovat sudenkorentoja.

Sudenkorentojen lentotaito on ainutlaatuista. Ne pystyvät liikuttamaan jokaista siipeä omassa tahdissa ja ne pystyvät jopa peruuttamaan tarpeen vaatiessa. Pienet sudenkorennot syövät pääasiassa hyttysiä ja muita pieniä hyönteisiä. Suuret ukonkorennot saattavat saalistaa jopa toisia sudenkorentoja.


Sirokeijukorento.

Monesti kuulee väitteen, että sudenkorennot ovat lyhytikäisiä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa. Sudenkorennot ovat itse asiassa melko pitkäikäisiä. Aikuisvaihe saattaa toki kestää vain muutamasta viikosta kuukauteen, mutta pääosan elämästään sudenkorento viettääkin toukkana. Toukkavaihe voi kestää jopa kaksi tai kolme vuotta. Useimmiten kuitenkin se kestää vajaan vuoden. Pääsääntönä voi pitää sitä, että isoilla lajeilla toukkavaihe kestää pidempään kuin pienillä.

Sudenkorentojen toukat ovat petoja. Ukonkorentojen toukat voivat saalistaa jopa kaloja!