Porvoon valtiopäivillä Suomi kohotettiin Aleksanterin mukaan kansakuntien joukkoon. Se sai erityisaseman Venäjän suuriruhtinaskuntana, mikä merkitsi Suomen valtiollisen elämän alkua. Vaikka Suomelle myönnettiin laaja itsehallinto eli autonomia, se ei ollut oma valtionsa vaan osa Venäjää. Itsevaltainen keisari voisi halutessaan määrätä tämän aseman myös menetetyksi. Suomen vapaat olot kulkivat näin käsi kädessä Venäjän keisarin suopeuden kanssa.

Autonomian myöntämisen taustalla vaikuttivat monet tekijät. Ruotsin vallan aikaiset lait takasivat hallitsijalle laajat valtaoikeudet, joten näiden lakien säilyttäminen oli Aleksanterin edun mukaista. Erillisaseman antaminen valloitetuille alueille oli myös tavanomaista Venäjän ulkopolitiikkaa. Kaiken kaikkiaan säätyjen koolle kutsuminen oli Venäjän näkökulmasta tärkeää maan olojen rauhoittamiseksi. Suomalaiset haluttiin saada nopeasti suopeiksi uudelle isännälle ja puuhastelu oman maan asioiden parissa pyyhkisi pois mielistä hävityn sodan muiston.

Keisari halusi Porvoossa säädyiltä neuvoja koskien sotalaitosta, veroja, rahalaitosta ja hallituksen perustamista. Säädyt kokoontuivat neljän kuukauden ajan kukin ryhmä omissa tiloissaan. Aatelisto kokoontui raatihuoneella, papisto lukion tiloissa, porvaristo raatihuoneen toisessa kerroksessa ja talonpojat laamannin talossa. Porvoossa ei tehty päätöksiä vaan jaettiin neuvoja ja tehtiin anomuksia eri asioista.

Tämän jälkeen keisari palasi heinäkuussa päättämään valtiopäivät juhlallisissa tunnelmissa. Innostuksen ollessa suurta tapahtui pieni varaslähdön poikanen. Rummut pärisivät, kirkonkellot kumisivat ja kunnianlaukauksia ammuttiin keisari ajaessa kahdeksan hevosen vetämillä vaunuilla Porvooseen. Hämmästys oli suuri kun vaunuissa matkasikin keisarin kamaripalvelija keisarin ollessa tulossa vasta jäljempänä.

Porvoossa päättyi Suomen epämääräinen aika takamaana ja alkoi autonomian aika, joka hahmotteli Suomelle valtiollisen olemassaolon suuntaviivat. Suomesta tehtiin Venäjän suuriruhtinaskunta ja Suomeen nimitettiin kenraalikuvernööri, joka toimi keisarin edustajana. Kenraalikuvernööri oli korkein virkamies Suomessa, joka valvoi rauhaa ja turvallisuutta maassa sekä keisarin käskyjen noudattamista. Suomen ensimmäinen kenraalikuverööri oli Georg Magnus Sprengtporten, joka oli suomalaissyntyinen ja loikannut Venäjän palvelukseen ennen Suomen sotaa. Tämän takia häntä halveksittiin maanpetturina Ruotsi-Suomessa.