Runeberg – ihannekuva Suomesta
:rightJohan Ludvig Runebergia pidetään Suomen kansallisrunoilijana eikä suotta, sillä hän onnistui runoillaan vangitsemaan suomalaisuuden ihannekuvan ja ytimen. Runeberg syntyi ruotsinkieliseen perheeseen Pietarsaaressa. Hän kärsi lapsena rauhasturpoamasta, jonka johdosta hänellä oli kaula arpia täynnä. Helpottaakseen oloaan pikku-Johanille annettiin makeisia, joihin hänellä säilyi himo lopun ikäänsä. Runeberg kävi yksityiskoulua koululuokaksi muutetussa vinttikamarissa, jossa paperin sijasta käytettiin hiekkalaatikkoa kirjoittamiseen. Runeberg valmistui lopulta maisteriksi Turun Akatemista.
Taloudellisten vaikeuksien vuoksi Runeberg pestautui kotiopettajaksi Saarijärvelle. Tällä matkalla oli käänteentekevä vaikutus Runebergin myöhempiin näkemyksiin Suomen kansallismaisemasta. Saarijärvellä Runebergin silmien eteen avautui erämaamaisema, jota hallitsivat valtavat metsät, järvialueet ja korkeat harjut. Hän kiinnostui perisuomalaisesta elämäntavasta ja tutustui paikalliseen väestöön huonolla suomen kielellään ymmärtääkseen talonpoikien elämää. Runeberg ymmärsi perisuomalaisen elämäntavan olevan luonnon armoilla olemista ja sen hallintaa. Runossaan Saarijärven Paavosta Runeberg tuo esille ihanteellisen kuvan suomalaisesta talonpojasta. Suomalainen talonpoika oli ylevä ja hurskas, joskin köyhä ja sivistymätön. Luontainen maalaisjärki korvasi kuitenkin sivistyksen puutteen.
Vänrikki Stoolin tarinat ovat Runebergin merkittävin teos. Siinä kerrotaan Suomen sodasta ja maalataan kuvaa ihanteellisesta suomalaisesta sotilaasta, joka henkilöityi Sven Tuuvan hahmoon. Suomalaisuus merkitsi Runebergin sanoin ahkeruutta, uskonnollisuutta ja isänmaan sekä hallitsijan rakastamista. Vänrikki Stoolin tarinat nousivat ennen näkemättömään suosioon jo runoilijan elinaikana. Vielä edelleenkin niistä otetaan säännöllisesti uusintapainoksia. Runokirjan ensimmäinen runo Maamme päätyi myöhemmin Suomen kansallislauluksi ja Porilaisten marssilla avataan edelleen puolustusvoimien juhlia. Runebergiä kunnioitetaan nykyisin hänen syntymäpäivänään 5.2. jolloin tarjoillaan Runebergin leivoksia. Nämäkin herkut löytyivät kahvipöydistä jo runoilijan elinaikana.
:right
Taloudellisten vaikeuksien vuoksi Runeberg pestautui kotiopettajaksi Saarijärvelle. Tällä matkalla oli käänteentekevä vaikutus Runebergin myöhempiin näkemyksiin Suomen kansallismaisemasta. Saarijärvellä Runebergin silmien eteen avautui erämaamaisema, jota hallitsivat valtavat metsät, järvialueet ja korkeat harjut. Hän kiinnostui perisuomalaisesta elämäntavasta ja tutustui paikalliseen väestöön huonolla suomen kielellään ymmärtääkseen talonpoikien elämää. Runeberg ymmärsi perisuomalaisen elämäntavan olevan luonnon armoilla olemista ja sen hallintaa. Runossaan Saarijärven Paavosta Runeberg tuo esille ihanteellisen kuvan suomalaisesta talonpojasta. Suomalainen talonpoika oli ylevä ja hurskas, joskin köyhä ja sivistymätön. Luontainen maalaisjärki korvasi kuitenkin sivistyksen puutteen.
Vänrikki Stoolin tarinat ovat Runebergin merkittävin teos. Siinä kerrotaan Suomen sodasta ja maalataan kuvaa ihanteellisesta suomalaisesta sotilaasta, joka henkilöityi Sven Tuuvan hahmoon. Suomalaisuus merkitsi Runebergin sanoin ahkeruutta, uskonnollisuutta ja isänmaan sekä hallitsijan rakastamista. Vänrikki Stoolin tarinat nousivat ennen näkemättömään suosioon jo runoilijan elinaikana. Vielä edelleenkin niistä otetaan säännöllisesti uusintapainoksia. Runokirjan ensimmäinen runo Maamme päätyi myöhemmin Suomen kansallislauluksi ja Porilaisten marssilla avataan edelleen puolustusvoimien juhlia. Runebergiä kunnioitetaan nykyisin hänen syntymäpäivänään 5.2. jolloin tarjoillaan Runebergin leivoksia. Nämäkin herkut löytyivät kahvipöydistä jo runoilijan elinaikana.
:right