7. Väli-Amerikka on monin tavoin vaihteleva alue
Väli-Amerikka muodostuu Keski-Amerikasta ja Länsi-Intian saaristosta
Yhdysvaltain eteläpuolella sijaitsee kapea kannas, joka yhdistää kaksi mannerta toisiinsa. Tämä kannas on nimeltään Keski-Amerikka. Se muodostaa yhdessä Karibianmeren ja Atlantin välissä sijaitsevan Länsi-Intian saariston kanssa Väli-Amerikan. Keski-Amerikan selkärangan muodostaa Kordillieerien vuoristo. Vuoriston aiheuttamista vaikeista kulkuyhteyksistä johtuen alueelle on syntynyt useita pieniä valtioita.
Kolumbus rantautui Länsi-Intian saariston Bahamasaarille vuonna 1492. Koska hän luuli saapuneensa Intiaan, hän nimesi saariston oletuksensa mukaisesti. Saarijonolla on pituutta yli 3000 kilometriä ja se ulottuu Floridan niemimaalta Venezuelan rannikolle. Tuliperäinen saariryhmä muodostuu saariksi muuttuneista koralliriutoista sekä merenalaisten vuorien huipuista, jotka kohoavat merenpinnan yläpuolelle.
Pohjoisin saariryhmä on nimeltään Bahamasaaret. Neljä suurinta saarta, Kuuba, Jamaika, Hispaniola sekä Puerto Rico muodostavat Isot Antillit. Pienemmät saaret muodostavat Pienet Antillit -saariryhmän, jonka valtioiden nimiin törmäämme yleensä vain olympialaisissa tai yleisurheilun MM-kisoissa. Esimerkiksi Tridinad ja Tobago kuuluu Pieniin Antilleihin.
Väli-Amerikka kuuluu maantieteellisesti Pohjois-Amerikkaan ja kulttuuriperinteidensä (kuten kieli ja uskonto) mukaisesti Latinalaiseen Amerikkaan.
Ilmasto ja luonto
Suuri osa Väli-Amerikasta kuuluu kuumaan eli trooppiseen lämpövyöhykkeeseen, jossa kylmimmän kuukauden keskilämpötila on vähintään +18 astetta ja koillisesta puhaltava pasaatituuli tuo runsaasti kosteutta sekä sateita alueelle. Rannikkoalueilla kasvaa mangrovemetsiä, jotka ovat sopeutuneet vuorovesien korkeusvaihteluihin erityisillä ilmajuurillaan, jotka kohoavat maanpinnan yläpuolelle.Alankoalueille levittäytyy laajoja sademetsäalueita, joita on vuosikymmenien ajan kaadettu pois muun muassa laajenevan maanviljelyn tieltä. Nämä kuumat, kosteat ja yleensä malarian vaivaamat alueet ovat olleet melko harvaan asuttuja. Kun noustaan ylös Kordillieerien rinteitä, ilmasto viilenee ja metsät muuttuvat lehti- ja havumetsiksi ja kuivimmilla alueilla savanniksi sekä aroksi. Miellyttävästä ilmastosta johtuen asutus on keskittynyt näille alueille.
Karibianmerellä sijaitsee useita kauniita koralliriuttoja, joista Belizen valliriutta on maailman toiseksi suurin. Riuttoja muodostuu, kun korallieläimet erittävät suojakseen kalkkia.
Kuolleiden kerrosten päälle kasvaa uusia ja riuttojen muodostuminen voi kestää tuhansia vuosia mutta tuhoutuminen voi tapahtua muutamassa kymmenessä vuodessa. Mikäli merenpinta nousee, korallien päällä elävät levät eivät saa enää auringonvaloa ja yhteyttäminen loppuu. Tämä on korallieläimille tuhoisaa, sillä ne saavat ravintoa leviltä. Tästä syystä merenpinnan nopea kohoaminen on koralliriutoille tuhoisaa.
Levoton kallioperä aiheuttaa ongelmia
Keski-Amerikka ja Länsi-Intia sijaitsevat Karibianlaatan reuna-alueilla ja sen kallioperä on suhteellisen nuorta. Tästä syystä terävähuippuiset poimuvuoret ja lukuisat tulivuoret, kuten koko Pienten Antillien saariryhmä, ovat tyypillisiä alueelle. Väli-Amerikassa on kymmeniä aktiivisia tulivuoria ja johtuen nuoren mannerlaatan liikunnoista myös maanjäristyksiä esiintyy usein. Nicaraguan pääkaupunki Managua on tuhoutunut kaksi kertaa maanjäristyksessä. Meksikossa vuonna 1985 tapahtunut maanjäristys uhkasi siirtää siellä pidettäviä vuoden 1986 jalkapallon MM-kisoja.Maanjäristykset ovat vaarallisia etenkin asutuilla alueilla, koska maanjäristykset romahduttavat taloja. Vaikka maanjäristys itsessään ei aiheuttaisi suuria vaurioita, saattaa se merialueilla aikaansaada hyökyaallon eli tsunamin, ja vuorten lähettyvillä laukaista rinteessä maanvyöryn. Tällainen vyöry hautasi vuonna 2011 El Salvadorissa kaikki tielleen osuneet talot. Lähihistorian tuhoisin tsunami surmasi lähes 250 000 ihmistä Intian valtamerellä joulukuussa 2004. Lähes saman verran arvioidaan kuolleen Haitissa vuonna 2010 tapahtuneessa järistyksessä.
Väli-Amerikan tulivuoret ovat hyvin aktiivisia ja osa niistä purkautuu jopa päivittäin, harvoin kuitenkaan tuhoa aiheuttaen. Yhdistyneen Kuningaskunnan eli Britannian hallitseman Montserrat-saaren Soufriere Hilssin tulivuori purkautui vuonna 1995 ja sai aikaan suuret evakuointitoimenpiteet. Purkauksen seurauksena pääkaupunki Plymouth jäi kokonaan autioksi. Yksi 1900-luvun voimakkaimmista tulivuorenpurkauksista tapahtui 1902 Guatemalan länsiosassa sijaitsevalla Santa Maria -tulivuorella, joka tuhosi koko lähiympäristön. Tulivuori on nykyään turistinähtävyys ja sen huipulle järjestetään vaelluksiakin.
Hurrikaanit syntyvät lämpimillä merialueilla
Tulivuortenpurkausten ja maanjäristysten lisäksi Väli-Amerikkaa koettelevat joka vuosi lukuisat trooppiset pyörremyrskyt eli hurrikaanit. Nimitys tulee karibialaisesta myrskynjumala Huracanista. Syntyäkseen ne vaativat merialueen, jossa on kymmenien metrien paksuinen 26-asteinen vesikerros. Tästä lämpimästä vedestä haihtuu runsaasti vesihöyryä, joka toimii energian lähteenä hurrikaanin synnyssä.Kun lämmintä vesihöyryä nousee ylöspäin, kehittyy meren pinnalle matalapaine, jonka keskustaan virtaa ympäröiviltä alueilta viileämpää ilmaa. Ylöspäin kohoava ilma alkaa pyöriä matalapaineen keskuksen ympäri ja hurrikaani muistuttaakin tämän takia rakenteeltaan spiraalia. Tämä pyöriminen saa aikaan sen ettei myrskyllä ole selkeitä rintamia kuten normaalilla matalapaineella. Tuulet puhaltavat kohti myrskyn silmää 30-66 sekuntimetrin nopeudella, suurimpien arvioitujen nopeuksien ollessa jopa 85 m/s. Myrskyn keskellä, eli sen "silmässä", voi kuitenkin olla korkeapaine ja täysin selkeä sää. Vuosittain havaitaan eri puolella maapalloa 80 pyörremyrskyä ja suurimmat voivat olla halkaisijaltaan jopa 1000 km.
Kun hurrikaani tulee maa-alueille, tuhoa aiheuttavat tuulen lisäksi sen nostattamat hyökyaallot sekä sateiden synnyttämät tulvat ja mutavyöryt. Myrskyn jälkeen ongelmana on juomaveden saastuminen, joka aiheuttaa erilaisia tauteja. Onneksi hurrikaanin syntyminen havaitaan sääsatelliiteilla jo varhaisessa vaiheessa. Lisäksi niiden etenemissuunta ja -nopeus tiedetään, joten sen reitille joutuville alueille voidaan antaa varoitus ja ryhtyä mahdollisiin evakuointitoimenpiteisiin.
Hurrikaanit nimetään niin, että vuoden ensimmäisen nimi alkaa A:lla ja miesten sekä naisten nimet vuorottelevat. Lista on niin pitkä, että samat nimet tulevat käyttöön kuuden vuoden välein. Paljon tuhoa aiheuttaneiden tai muuten huomattavien nimet nostetaan niin sanotusti hallin kattoon eli niitä ei enää käytetä. Tällainen oli esimerkiksi vuoden 2005 Katrina-myrsky, joka oli yksi kaikkien aikojen voimakkaimpia hurrikaaneja ja aiheutti satojen miljardien vauriot Meksikonlahden rannoilla.
"Banaanivaltioiden" plantaasiviljelyä
Banaanitasavalta eli banaanivaltio on amerikkalaisen kirjailijan jo 1800-luvun lopulla keksimä nimitys. Alunperin sillä todella viitattiin valtioihin, joiden toimeentulo oli riippuvainen banaanien viljelystä. Nykyään termiä käytetään taloudellisessa merkityksessä valtioista, joiden toimeentulo on yhden tai kahden kasvin tuotannon varassa ja jossa rikkaiden sekä köyhien välillä vallitsee suuri elintasokuilu.Väli-Amerikan maanviljelyyn soveltuvilla aluiella tilat ovat yleensä pieniä ja sato riittää juuri ja juuri oman perheen elättämiseen. Parhailla alueilla tilat ovat suurempia ja niitä kutsutaan plantaaseiksi. Plantaaseilla viljellään kahvia, puuvillaa, kaakaota ja soijaa. Viljelijät eivät yleensä omista maitaan, vaan suurin osa tuloista menee maanomistajille. Mikäli viljeltävien kasvien maailmanmarkkinahinnat romahtavat tai sato epäonnistuu, saattaa pahimmassa tapauksessa koko maan talous romahtaa. Tästä syystä viime vuosina on pyritty plantaasiviljelyä monipuolistamaan.
Alunperin plantaaseja perustettiin kaikkein parhaimmille viljelyseuduille mutta väkiluvun kasvaessa on jouduttu ottamaan käyttöön myös huonommin tuottavia alueita. Suuri osa luonnonvaraisista savanneista, metsistä, aroista ja jopa karuimmista vuoristorinteistä on raivattu viljelymaiksi. Tämä on monin paikoin kiihdyttänyt eroosion vaikutusta maaperään ja vesistöihin.
Monet Väli-Amerikan valtiot kuuluvat maailman köyhimpien valtioiden joukkoon. Tämä johtuu monesta syystä. Luonnonilmiöiden aiheuttamat tuhot raunioittavat yhteiskuntien kehittymistä. Yksipuolinen viljely köyhdyttää maaperää. Puutteellinen koulutus ja suuri väestönkasvu hidastavat yhteiskuntien kehittymistä. Esimerkiksi Haitin bruttokansantuote on alle 2000 USA:n dollaria, kun Suomen vastaava luku on 30 000 US dollaria. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että haitilaisilla ei ole mahdollisuutta kunnon koulutukseen ja terveydenhuoltoon.
Väli-Amerikassa näkyy kulttuurien kirjavuus
Espanjalaiset ja portugalilaiset valloittajat sekä myöhemmin Etelä-Euroopasta muuttaneet siirtolaiset asuttivat Etelä-Amerikan mantereen, toivat he mukanaan kielensä, kulttuurinsa ja uskontonsa. Ja kuten aikaisemmin olemme oppineet, tämä johti myös alkuperäisväeston määrän romahtamiseen. Vaikka intiaanit monessa valtiossa kuuluvatkin alimpaan yhteiskuntaluokkaan, ovat he viime aikoina alkaneet vaalimaan ja arvostamaan kulttuuriperintöään.Monet Länsi- ja Keski-Euroopan valtiotkin omistivat Amerikan mantereelta alueita. Tästä syystä valtioiden kielikirjo voi olla melko värikäs, kielenä voi olla hollanti, englanti, ranska ja tietenkin espanja sekä portugali. Rotujen sekoittumisesta johtuen suuri osa alueen asukkaista on mestitsejä eli eurooppalaisten ja intiaanien jälkeläisiä. Myöhemmin Etelä-Amerikkaan ja Länsi-Intian saaristoon tuotiin miljoonia orjia Afrikasta työskentelemään plantaaseilla ja heidän kulttuurinsa vaikutus näkyy yhä tänä päivänä musiikissa, tanssissa ja uskonnoissa.
Yksi kuuluisimmista uskonnoista on rastafariuskonto, joka syntyi Jamaikalla 1930-luvulla. Uskonnossa yhdistetään Vanhaa Testamenttia ja muinaisia afrikkalaisia traditioita. Heidän tavoitteensa on elää puhtaasti ja korkeinta jumaluutta palvoen, eivätkä he leikkaa hiuksiaan eikä partaansa, koska muuten he kadottaisivat yhteyden Jumalaan ja maahan. Reggaemusiikki yleensä liitetään mielikuvissa rastafariuskontoon, vaikka ne eivät mitenkään liity toisiinsa. Moni reggaemuusikko on ominut piirteitä rastafariasta, vaikka ei eläisikään aidon rastan tavoin.
Afrikkalainen vaikutus näkyy myös voodoouskonnossa, joka on sekoitus katolista uskontoa ja Länsi-Afrikasta peräisin olevia uskomuksia. Varsinkin Haitissa, jossa 90 % asukkaista on afrikkalaista alkuperää, voodoon merkitys on suuri. Se on ollut Haitissa vuodesta 2003 lähtien virallisesti tunnustettu kirkkokunta, jonka papeilla on oikeus kastaa lapsia, vihkiä aviolittoon ja siunata vainajat. Televisiosta ja elokuvista tutut voodoonuket eivät kuitenkaan kuulu perinteiseen uskonnonharjoittamiseen ja zombitkin lienevät vain legendaa.