Järjestyksenpito on aina se asia, mihin ulkopuoliset helposti puuttuvat ja mikä näkyy. Ja onhan myönnettävä, että rauhallinen ja turvallinen kouluympäristö on tärkeä niin oppimisen kuin muunkin oppilaan kehityksen kannalta. On kuitenkin muistettava, että rauhattomuuteen vaikuttavat myös muut tekijät kuin koulun säädeltävissä olevat. Näitä ovat yhteiskunnan muutokset, perheiden oma kontrolli ja säädetyt opetussuunnitelmat. Koko ikäluokan siirtyminen peruskoulun piiriin aiheutti ongelmia jo siinä, että peruskoulun vaatimustaso ja oppilaiden suoritustaso erosivat toisistaan liikaa – näin totesi koulumme opettajakunta vuonna 1980. Kun vielä Lohjan alue oli muuttovoittoseutua 1970-80-lukujen taitteessa, heijastui tietty juurettomuus oppilaiden käyttäytymishäiriöinä. Tuohon aikaan Virkkalassa pyöri ns. ”Virkkalan jengi”, joka herätti pelkoa koko Lohjan alueella, ja joka myös vaikutti sekä Virkkalan alueen arvostukseen että myös koulun arvostukseen.

Tiloihin nähden liian suuri oppilasmäärä vaikeutti myös tilannetta, eikä asiaa parantanut se, että oppilaat joutuivat vaihtamaan toimipistettä tuntien välillä. Tuusan toimipiste sokkeloiseksi kouluksi siivekkeineen, missä oli monia ovia ja pitkiä käytäviä.

Oppilashuolto oli alkuvuosina vielä lasten kengissään, eikä koulussamme ollut kuraattoria, koulupsykologia saati muita tukitoimenpiteitä kuin tukiopetus. Ongelmallisen kokonaisuuden kannalta oli vielä ikävää, että Virkkalan yläasteelle oli sijoitettu tarkkailuluokka, mihin siirrettiin muualta kunnasta vaikeita oppilaita. Rehtori Altti Salminen totesikin 1982, että ”näihin suhteellisen vaikeisiin olosuhteisiin on keskitetty syvästi käytöshäiriöisiä oppilaita myös muista koulupiireistä”.

Tilannetta vaikeutti alusta alkaen myös se, että yhdellä opettajista oli ongelmia oppilaiden kanssa. Hän oli muodollisesti pätevä ja hoiti tuntinsa muodollisesti oikein, mutta kuten johtokunta totesi, ”on kovin traagillista se, että hänen käsityksensä omasta opettajan työstään on niin pahasti vastakkainen oppilaiden käsityksen kanssa”. Tilanne jatkui epätyydyttävänä vuoteen 1987 asti. On valitettavaa, ettei kyseinen opettaja päässyt toiseen kouluun, jossa oppilailla ei olisi ollut sellaisia ennakkoasenteita häntä kohtaan kuin Virkkalassa oli vuosien kuluessa muodostunut. Nämä asenteet olivat aina uusillakin oppilaspolvilla ja heidän kodeillaan jo kouluuntulovaiheessa olemassa.

Vuonna 1977-78 tilastoitiin Uudenmaan läänin yläasteiden jälki-istunnot. Tulos oli jokseenkin murheellinen. Lohjalla olimme ehdoton ykkönen:

Virkkalan ohi pääsi Uudellamaalla jälki-istuntojen määrässä kymmenkunta muuta koulua, mm. Helsingin Kalliosta ja Pasilasta, Keravalta ja Nurmijärven Klaukkalasta. Tilastojen ”kuningas” oli Järvenpään Kartanon yläaste, jossa prosenttiluku oli niinkin korkea kuin 302,8%.

Koulusta erottamisiinkin jouduttiin 1979-1980, tosin hyvin harvoin. Mm. vuonna 1979 erotettiin kahdeksasluokkalainen poika. Syinä olivat jatkuva piittaamattomuus koulun järjestyssäännöistä, oppituntien häiritseminen, aran oppilaan lyöminen ja harpilla pistely sekä koulun vaatekoukkujen irti repiminen.

12.12.1981 vaati koululautakunta selvitystä järjestyksestä. Opettajakunta vastineessaan totesi ongelmat, mutta totesi myöskin, että tilanne koulussa ei ole riistäytynyt käsistä. Saman lukuvuoden kuluessa koulussa ryhdyttiin tarmokkaasti työrauhaa edistämään. Oppilashuoltoryhmä aloitti toimintansa, samoin klinikka aloitti toimintansa kevätlukukauden 1982 alusta. Kuraattori aloitti toimintansa ja ohjasi tukioppilastoimintaa.

Koulun järjestyshäiriöt vähenivät – miten suuri osuus sitten siihen oli koulun toimenpiteillä tai yhteiskunnallisilla muutoksilla. Seuraavilta vuosilta on mainittavissa vain muutama suurempi ongelma. Syyslukuvuonna 1984 kutsuttiin seitsemän seitsemäsluokkalaista ja kymmenen kahdeksasluokkalaista vanhempineen kouluun neuvonpitoon. Syynä oli häiriökäyttäytyminen tunneilla, joka ei korjaantunut opettajien tavanmukaisilla toimenpiteillä. Ja vuonna 1992 neljä poikaa teki täystörmäilyn, murtautuivat hetken mielijohteesta koulun keittiöön sotkien sen, mm. sinapilla seinät. Vahinkojen arvo oli 12.171,14 silloista markkaa. ”Miksi tähän ryhdyimme, en osaa selittää, se oli vain sellaista järjetöntä puuhaa.” Näin totesi yksi osallistujista poliisikuulustelussa.

Vuosikymmenien saatossa oppilaiden ”kujeiden” ja rötösten määrää voi seurata rangaistuskirjasta. Tosin on muistettava, että niiden määrään vaikuttavat myös yksitttäiset opettajat – toiset antavat helpommin istumista. Ja joskus on vain paljon enemmän levottomia oppilaita kuin aiempina tai tulevina vuosina. Tai sitten käytänteet vain muuttuvat – esimerkiksi lukuvuoden 1999-2000 jälki-istunnoista suuri osa on annettu tarkkailukirjan merkinnöistä. Ja on myöskin huomattava, että koulukulttuuri on muuttunut autoritaarisesta sallivammaksi. Yhteenotot opettajien ja oppilaiden kesken ovat mahdollisesti tämän vuoksi vähentyneet. Ja se, mikä oli rangaistavaa 1970-luvulla, ei ehkä ole enää edes mainitsemisen arvoista tämän päivän koululaitoksessa. Onko tämä hyvä tai paha – siinä liikutaan sitten jo arvokysymyksissä.

Tupakanpoltto on ollut aina vitsaus yläasteilla – sitä ei voi sallia, vaikka jotkut vanhemmat niin tekevät. Vaikka valvonta ei onnistukaan tavan kitkemisessä, on se kuitenkin osoitus kahdesta asiasta. Ensinnäkin, tupakointi ei ole hyväksyttävää, ja toiseksi, se on merkki siitä, että välitämme koululaisista ja heidän terveydestään. Klinikkaopettaja Irene Äyräväisen mukaan vuonna 1998 runsas neljännes oppilaista tupakoi ja heistä yli 60 prosenttia myös koulun alueella päivittäin. Tupakointi lisääntyy seitsemänneltä luokalta ylöspäin. Jälki-istuntojen ja tupakoinnin määrät ovat olleet seuraavat:

*Lukuvuoden 1989-1990 rangaistukset ovat vain Rauhalan puolelta, joten jälki-istuntojen todellinen määrä on ainakin kaksinkertainen – eli lähellä lukuvuoden 1994-95 arvoja. **Lukua kasvattaa osin se, että tuona lukuvuonna istutettiin paljon oppilaita virallisessa jälki-istunnossa syistä, jotka nykyisin luokanvalvojat hoitavat.

1970-luvun lopulla olivat rangaistuskirjassa mainitut oppilaiden teot rankkoja nykypäivän mittapuun mukaan. Kiroileminen, opettajien nimittely ja häiritseminen tunneilla eivät olleet mitään tavattomia rikkeitä: liitujen heittäminen luokassa tupakanpoltto ja karkea kiroileminen toistuva oleskelu tyttöjen WC:ssä yrittää polttaa koulun omaisuutta (lomautettu) poikkesi liikuntatunnilta annetulta reitiltä myymälään ja varasti kolme pullollista olutta tunkeutuminen suljetusta ovesta opettajan lukitseminen komeroon oppitunnin aikana häiriö koetilanteessa mm. eau de Colognen ruiskuttelua ja juttelua

1980-luvun alun tapauksia: liikuskelua ja kiroilua tunnilla laukun heittäminen ikkunasta luokkaan oppitunnin aikana ja kiroilu rahavarkaus vanhempainillassa sopimaton ja röyhkeä käytös ja luokasta livistäminen omin luvin. Vastaan jäkättäminen ja kun käskin tulla op.huoneeseen puhutteluun karkasivat omille teilleen. (kolme poikaa) lumipallon heitto Rauhalan aulassa kaatoi pulpetin kolme kertaa kielloista huolimatta

1980-luvun lopulla ongelmaksi muodostui laukun heitto Rauhalan ylätasanteelta alas. Näin ei tarvinnut kantaa raskasta laukkua, ja ehti nopeammin alakerran ruokailuun. Seuraavalla vuosikymmenellä eli 1990-luvun rangaistavista teoista on vaikea löytää mainitsemisen arvoista: uhosi ja leikki eläintä 7-luokkalaisten läsnä ollessa (9.lk poika) ei antanut puhallusputkea opettajalle leikki sytkärillä hiusten lähellä

Vuonna 1995 opettajakunta totesi, että yleinen turvallisuus oli parantunut, samoin kiusaaminen oli vähentynyt. Yleisesti ottaen voi sanoa, että Virkkalan yläaste tuskin poikkesi näinä vuosikymmeninä muista yläasteista. Koulusta on karsittu viime vuosikymmenen aikana järjestelmällisesti pois kaikki potentiaaliset kiusaamismahdollisuudet, kuten mm. simputtaminen on hävinnyt kokonaan. Oppilashuollollisin toimin puututaan asiaan heti, kun oppilaalla on ongelmia.