Tasokurssit aloitettiin vuonna 1978 7. luokilta. Tasokursseja oli matematiikassa, englannissa ja ruotsissa. Tasokurssien suppeimmilla kursseilla oli poikia enemmistö. Esimerkiksi lukuvuonna 1983-84 englannin yleiskurssilla 7. luokalla oli poikia 19 ja tyttöjä 3. Vastaavasti englannin laajalla kurssilla oli 7.luokkalaisista poikia 24 ja tyttöjä 41. Koulutoimentarkastaja Elli Pirinen kävi tutustumassa koulussamme ruotsin suppemman kurssin oppituntiin. Koulutoimentarkastaja totesi asiasta hienotunteisesti: ”...oppilaiden käyttäytymistasoa voidaan pitää epätyydyttävänä ottaen huomioon, että lehtorin lisäksi luokassa olivat rehtori, koulutoimenjohtaja ja koulutoimentarkastaja.” Mainittakoon, että koulutoimenjohtaja sai pyyhekumista otsaansa tuolla tunnilla. Oppilas kävi myöhemmin pyytämässä anteeksi koulutoimenjohtajalta: ”Sori nyt vaan, en mä tiennyt kuka sä olit.” Tasokurssien päättymisen jälkeen pienennettiin vuodesta 1985 alkaen joidenkin oppiaineiden ryhmäkokoja. Tällaisia pieniä ryhmiä oli lähinnä matematiikassa ja kielissä, mutta ajoittain myös fysiikassa, kemiassa, äidinkielessä ja biologiassa. Joustavia opetusryhmiä matematiikassa kokeiltiin lukuvuonna 1990-91, ja kokeilua jatkettiin seuraavana lukuvuonna. Mukaan otettiin lisäksi kielet, jossa kokeiltiin lisäksi periodiopetusta. Kielten tunneilla opetettiin vuorottain neljä viikkoa ruotsia ja kolme viikkoa englantia. Pienempiä ryhmiä eri oppiaineissa oli koulussamme käytössä vuoteen 1996, jonka jälkeen kaikissa teoria-aineissa on ollut yhtäläiset ryhmäkoot. Käytännön oppiaineissa on ollut aina jo pelkästään turvallisuussyistä pienemmät ryhmät, näistä mainittakoon tekniset työt ja kotitalous. Suurimman muutoksen koulutyöhön toi jaksojärjestelmä, johon siirryttiin 1994-1995. Aluksi lukuvuosi jaettiin kuuteen kuuden viikon jaksoon, ja 1997-1998 siirryttiin viiden jakson järjestelmään. Neljän jakson järjestelmään siirryttiin 2001-2002. Ensi kokemuksen jälkeen todettiin, että jaksotuksen edut korostuivat etenkin niissä oppiaineissa, joissa viikkotuntimäärä on alhainen. Haitallisena koettiin kiire ja oppiaineksen jakaminen. Lisäksi oppituntien käsittelytapa tuotti ongelmia, jos samassa oppiaineessa on useita kaksoistunteja yhden jakson aikana. Luokkakoko vaikuttaa suuresti tunnin pitämiseen ja järjestyshäiriöihin. Peruskoulumme alkutaipaleella olivat luokkien koot kolmenkymmenen oppilaan luokkaa, suurimmillaan 35 oppilasta. Koulumme entinen oppilas, sittemmin kanslistimme Marja-Liisa Hakulinen totesikin, että niin suuressa luokassa he tytöt touhusivat omiaan luokan perällä, samalla kun opettaja edessä opetti. Yksilöllisestä opetuksesta ei voinut olla puhettakaan. Luokkakoot pienenivät 1985, ollen 20-23 oppilasta. Lisäksi oli pienempiä opetusryhmiä, joiden koko oli noin 16 oppilasta. Nykyinen säästäminen on taas viemässä tilannetta 1970-luvun suuntaan. Opetussuunnitelmat ovat muuttuneet pariin otteeseen. Lukuvuonna 1987-1988 otettiin käyttöön uusi kuntakohtainen opetussuunnitelma, jossa painotettiin paikallisia asioita. Lukuvuonna 1994-95 alettiin noudattaa valtioneuvoston 23.9.93 antamaa tuntijakoa ja sen perusteella laadittua uutta opetussuunnitelmaa. Valinnaisuus lisääntyi, lyhytkurssit tulivat mukaan opetukseen. Tuli mediamyllyä, arkeologiaa, kielikursseja, ilmaisutaitoa, leivontakursseja, käsityökursseja jne. Nyt tulevan OPS:in myötä jotkut valinnaiskurssit poistuvat. Lisätunteja saavat matematiikka, äidinkieli ja yhteiskuntaoppi. Opetussuunnitelmia on pohdittu myös ulkopuolisten konsulttien avulla. Vuonna 1992 Virkkalan yläaste pyrki opetuksen kehittämiskokeilun AKVAARION pilottikouluksi. Kokeilua johtivat rehtori, apulaisrehtori ja kolme ”agenttia”. Ns. OPLA, opetuksen laatu, oli vuosina 1992-1997 ajan henki.