Muiden metsästäjäkansojen tapaan myös Suomessa eli pyytäjiä 7000–4000 eKr. Näissä pyyntikulttuureissa luontoa hallitsivat erilaiset henkiolennot, kuten pyyntieläinten ja luonnonpaikkojen haltijat. Kalliomaalauksista löydetyillä kuvilla uskotaan olleen haltijoiden lepyttämistarkoitukseen tähtääviä aikeita. Osa kallioista valittiin maalauspaikoiksi, koska niissä oli luonnostaan ihmiskasvoja muistuttavia piirteitä.

Eläimistä karhua pidettiin pyhimpänä. Karhunkaadon jälkeen vietettiin karhunpeijaisia kuolleen karhun muistoksi ja pyyntionnen jatkumiseksi. Karhun kallo ripustettiin pyhän puun, usein männyn oksille. Peijaisissa juotiin olutta, juhlittiin, laulettiin ja lausuttiin runoja.

Pyyntiyhteisöissä shamaani toimi välittäjänä tämän- ja tuonpuoleisen maailman välissä. Haltioiduttuaan hän kykeni hankkimaan tietoa tuonpuoleisesta. Välineenään hän käytti shamaanirumpua, joka kuvasi maailmankaikkeuden eri kerroksia. Ylhäällä asuivat jumalolennot ja suuret sankarit, keskellä ihmiset ja alhaalla vainajien kuolleet sielut.