Buddha itse ei kirjoittanut mitään tekstejä, mutta hänen oppilaansa kirjoittivat niitä muistiin. Aluksi ne kirjoitettiin palmunlehdille muinaisintialaisella kielellä. Alun perin palmulehdille kirjoitetun pyhän kokoelman nimi Tipitaka tarkoittaa ”kolme korillista”. Teksti on hyvin pitkä, sillä jos se käännettäisiin suomeksi, siihen kuluisi noin 500 000 painosivua.

Tipitaka on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa käsittelee luostarisääntöjä, toinen Buddhan puheita ja kolmas niiden oppeja. Osa buddhalaisista käyttää vain Tipitakaa, mutta joillakin ryhmillä on käytössä myös muita tekstejä.

Buddhan kuoltua hänen ruumiinsa poltettiin ja jäännökset jaettiin kahdeksaan osaan. Pyhäinjäännösten ylle rakennettiin pyöreitä, kumpumaisia rakennelmia, joista käytetään nimeä Stupa tai Pagodi. Ne ovat erilaisia eri maissa.

Kuuluisimmat buddhatemppelit on päällystetty lehtikullalla. Myös buddhapatsaat on usein tehty näyttäviksi ja koristeellisiksi, ja ne ovat buddhalaisuudessa nykyään suosituimpia palvonnan kohteita.