Rooman valtakunnan historia on pitkä, noin 1000 vuotta kestävä ajanjakso. Sitä hallittiin eri tavoin eri vuosisatoina. 

Kuninkaiden kausi 700 - 500 eaa. 
Ensin Roomaa hallitsivat kuninkaat, mutta 500-luvulla viimeinen kuningas karkoitettiin. Roomalaiset eivät enää halunneet keskittää valtaa vain yhdelle henkilölle. 

Tasavallan kausi 500 eaa - 50 eaa. 
Valtakuntaa johtivat kaksi konsulia, joiden oli kuunneltava päätöksissään senaattia. Senaattiin pääsi noin 300 rikkaimman perheen vanhin miespuolinen jäsen. Tavallinen kansa saattoi osallistua kansankokouksiin ja heidän mielipiteensä ilmoitti senaatille kansantribuuni. Hänellä oli veto (vastustan) -oikeus senaatin päätöksiin. 



Keisarien kausi 50 - 500 jaa. 
Kuuluisa sotapällikkö ja konsuli Julius Caesar palasi valloitusretkeltään Galliasta usean legioonansa kanssa. Hän julistautui elinikäiseksi diktaattoriksi. Senaatilla ei ollut tähän sananavaltaa, sillä kansa rakasti Caesaria oli hänen puolellaan. Caesar tosin murhattiin senaatin istunnossa, mutta valta siirtyi hänen sukulaispojalleen Oktavianukselle (keisari Augustus). Tästä alkoi pitkä keisarien kausi, joka kesti Rooman valtakunnan tuhoutumiseen saakka. Nimitys keisari tulee Caesar-nimestä. Korkein valta oli keisarilla, mutta senaatti hallitsi hänen kanssaan.