KPL 5: Luostarilaitos

Luostarilaitoksen synty

200-luvulla monissa kristityissä heräsi halu vetäytyä yksinäisyyteen, jolloin olisi helpompaa rukoilla ja paastota sekä olla lähellä Jumalaa. Heistä tuli erakkoja, jotka elivät yksinkertaista elämää. Ensimmäiset luostariyhteisöt syntyivät Egyptissä ja Syyriassa.

Munkkilaisuuden isänä pidetään Antonios Suurta. Hän peri nuorena miehenä vanhemmiltaan suuren omaisuuden, mutta luopui siitä ja ryhtyi erakoksi. Hän oli kuullut kirkossa Jeesuksen kehotuksesta luopua maallisesta omaisuudesta, jolloin häntä odottaisi aarre taivaassa.

Antonioksen mukaan suurin kiusaus asuu ihmisen omassa sydämessä ja siksi erakkona oleminen on myös vaikeaa. Hänen ympärilleen alkoi tulla muitakin ihmisiä, jotka pyysivät Antoniokselta hengellistä ohjausta.

Varsinaisen luostarilaitoksen perustaja on Pakhomios Suuri. Hän perusti Egyptiin luostarin vuonna 325 ja laati luostarielämälle säännöt. Niiden mukaan munkin täytyy olla ehdottoman kuuliainen (tottelevainen) luostarin johtajalle. Työ ja rukoileminen ovat munkin elämän sisältönä.

Basileios Suuri ryhtyi kehittämään luostarilaitosta ja hänen luostarisääntönsä perustuvat kolmelle lupaukselle:

  1. naimattomuus (munkki tai nunna ei mene koskaan naimisiin)
  2. köyhyys (heillä ei ole omaa omaisuutta)
  3. kuuliaisuus (luostarin johtajaa on toteltava kaikessa)

TEHTÄVÄ: Mihin luostarilupaukseen asia kuuluu?

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämä lomake

Mihin luostarilupaukseen seuraava asia liittyy?

Saan kaiken tarvitsemani luostarilta.




"Puolisoni" on Kristus.




Munkinviittani kuuluu luostarille.




En aina haluaisi tehdä minulle annettuja tehtäviä.




Minulla ei ole lapsia.




Tottelen igumenia.


Kirjaudu sisään lähettääksesi tämä lomake

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä