1. Aloittakaa lukemalla seuraava teksti. Opettaja voi lukea sen ääneen tai oppilaat voivat lukea sen itse (joko taululta näytettynä tai omilta kännyköiltään tältä sivulta):

Tiedäthän nuo ankeat aamuyön tunnit, kun heräät huolestuneena ja ajatukset alkavat pyöriä kehää? Uni ei tule ja ahdistaa. No hätä. Et ole sairastumassa ahdistushäiriöön. Ahdistus on normaali, kaikkien elämässä välillä esiintyvä tunne.

Oletko kuullut ahdistuksen sietolaarista? Ajatus on, että opettelisimme sietämään vaikeita tunteita.

Mitä jos seuraavan kerran ahdistuksen iskiessä sanoisimmekin sille iloisesti ”Heippa!”. Tätä voi kokeilla seuraavan kerran, kun mielen valtaa ikävä tunne kuten ahdistus, kateus, alakulo, suru, viha tai toivottomuus.

Mitä tapahtuisi, jos toivottaisimme ahdistuksen kylään hetkeksi ja tarjoaisimme sille kahvit ja keskustelisimme siitä, mitä sillä nyt tällä kertaa on asiaa? Ja jos ahdistus on usein kylään tuleva vieras, niin voimme mielessämme huokaista: mitä nyt taas. Emmehän me vieraitakaan – vaikka olisivat kuinka ikäviä – lähetä heti takaoven kautta pihalle. Kysymme kohteliaasti hankaliltakin vierailta, voinko jotenkin auttaa tai kuunnella sinua? Jos he ovat oikein hankalia ja sinnikkäitä ja läimäytämme oven nenän edestään kiinni, he saattavat jäädä rimputtamaan ovikelloa loputtomiin.

Ahdistus-nimisellä vieraalla voi olla tärkeitä viestejä ja muistutuksia meille: opiskelemmeko oikeaa alaa, sitä mikä meitä oikeasti kiinnostaa vai toteutanko olettamiani odotuksia perheeltäni? Onko minulla hyvät opiskelutaidot, jos tenttiin lukeminen ahdistaa vai pitäisikö opiskelutaitojen suhteen hankkia uusia välineitä, tietoa ja tekniikoita? Olenko asettanut itselleni kohtuuttomia vaatimuksia?

Ahdistaako, kun en tunne ketään ja oppilaitokseni on valtava? Millaisia strategioita voisin sen varalle tehdä? Haluaisinko tutustua paremmin toisiin opiskelijoihin? Kannattaa muistaa, että kaikilla muillakin on samanlaisia haasteita. Tuskin kaikki muutkaan tuntevat toisiaan etukäteen.

Olenko nukkunut hyvin ja olen täynnä virtaa? Huonojen yöunien jälkeen on vaikea toimia päivisin ja se taas vetoaa ahdistukseen. Se haistaa epätoivon kaukaa ja liimautuu kiinni kuin kärpäspaperi. Osaanko palautua päivän rasituksista vai käynkö ylikierroksilla iltaan asti?

Olenko muistanut syödä kunnolla päivän aikana ja kiireettömästi? Suolistoamme voi kutsua myös toisiksi aivoiksemme. Jos sinne tunkee ruokaa hotkien ja stressihormonien vallassa, se riemastuu ja tuottaa niitä vielä lisää. Siksi myös siitä kannattaa pitää huolta ja ruokkia sitä levollisin mielin nautitulla aterialla.

Opiskelijan työkalupakkiin kannattaa ladata kunnon arsenaali ahdistuksen pikafixiä:

– Hyväksy ja suhtaudu lempeästi ahdistukseen.
– Kuuntele: mitä ahdistuksella tällä kertaa on sydämellään?
– Keskustele: on hyvä oppia puhumaan omasta ahdistuksesta ja sen kanssa. Näin sen tehot laskevat puoleen.
– Lopeta märehtiminen ja korvaa se jollain konkreettisella toiminnalla: voi olla tehokasta pitää kumilenkkiä ranteessa ja räpsäyttää sillä itseään mojovasti aina kun huomaa negatiivisten ajatustensa kiertävän kehää. Näin voi opettaa aivoilleen, että nyt jokin muu kiertorata kiitos!
– Väittele: ahdistus on taitava saamaan ihmisen nalkkiin yhteen ainoaan ajatusmalliin, mitäpä jos terästäisit sanan säilääsi ja kävisit kunnon väittelyyn ahdistuksen kanssa; kyseenalaista, esitä vaihtoehtoisia faktoja, katso tilannetta toiselta kantilta ja vielä kolmanneltakin.
– Muista aikaperspektiivi: miltä tämä asia näyttää kymmenen vuoden päästä, onko edelleen tapetilla vai ajattelenkohan jo jotain muuta.
– Hengitä: erilaisilla hengitystekniikoilla on tutkitusti rauhoittavaa vaikutusta ahdistuksen tunteisiin.
– Kirjaa huolet paperille ennen nukkumaanmenoa. Se on hyvä keino tyynnyttää mieli unta varten.
– Jos nämä keinot eivät auta ja uni ei edelleenkään tule, älä epäröi ottaa yhteyttä terveydenhuollon ammattilaiseen.

Ahdistus ei valitettavasti koskaan täysin katoa, mutta meistä voi tulla taitavia käsittelemään ja sietämään sitä.

2. Pohtikaa hetken yhdessä (tai ensin pienissä ryhmissä ja sitten yhdessä) mitä ajatuksia teksti herätti ja voisiko niitä hyödyntää käytännössä. Keskustelun apuna voitte käyttää seuraavia apukysymyksiä ja alta löytyvää tekstiä siitä mitä ahdistus on:

Mitä "ahdistuksen sietolaarilla" tekstissä tarkoitetaan?
Mistä ahdistuksen tunne saattaa viestiä?
Tuntuuko tekstin lopussa oleva vinkkilista "ahdistuksen pikafixistä" hyödylliseltä?
Milloin omista tunteista kannattaa jutella lähimmäisillesi?
Millaisissa tilanteissa on hyvä kääntyä aikuisen puoleen ja pyytää apua?
Kenen puoleen voi kääntyä koulussa?

Mitä on ahdistus?

Jokaisella on joskus huolia ja ahdistavia hetkiä ja tuntemuksia elämässä. Suuri työmäärä ja stressi tai esimerkiksi opintojen aloittaminen tai muuttaminen voivat ahdistaa tai pelottaa. Myös lisääntyvä itsenäisyys ja irroittautuminen vanhemmista voivat ahdistaa. Itsenäistyminen ja tulevaisuuden ajattelu voivat aiheuttaa myös huolta omasta pärjäämisestä. Tällaiset ajoittaiset ahdistuksen tai pelon tunteet ovat normaaleja nuoren elämään kuuluvia tuntemuksia.
Ahdistus, joka alkaa äkillisesti ilman syytä tai on voimakasta ja pitkäkestoista, on yleensä merkki jostain vakavammasta. Ahdistuneisuushäiriöksi määriteltävä ahdistuksen tunne tai huoli ovat henkilön elämäntilanteeseen nähden selvästi liiallisia tai jatkuvia. Pitkäkestoinen ahdistus voi aiheuttaa erilaisia fyysisia oireita, kuten päänsärkyä, hikoilua tai sydämentykytyksiä. Psyykkisinä oireina voi esiintyä levottomuutta, pelokkuutta tai ärtyneisyyttä. Tällöin olisi tärkeää päästä keskustelemaan asiasta esimerkiksi ammattiauttajan kanssa. 

Yleensä ahdistuksen syyn tunnistaminen helpottaa oloa. Silloin voi lähteä etsimään ratkaisuja tilanteeseen. Myös huolen jakaminen ja siitä puhuminen keventää jo mieltä. Yksin ei kannata liian pitkään asioita pyöritellä.

3. Lopuksi voitte koota ryhmän kanssa ajatuksia ja muistuttaa koululta löytyvistä oppilashuollon henkilöistä joilta voi aina pyytää apua omaan tilanteeseensa.