Jo veso-päivässä 7.8. ennen lukuvuoden alkua olimme orientoituneet Parasta ennen -hankkeeseen pohtimalla koulumme arvoja koko henkilökunnan voimin.

Henkilökuntakokouksessamme 23.9. pidettiin ensimmäinen työyhteisövalmennus. Anna-Maija hankevastaavana esitteli projektiamme hankesivujen materiaalin avulla. 

Nykyisen opetussuunnitelman mukaista oppimiskäsitystä esittelevä teksti sekä pohja oppimissopimukseen oli jaettu sähköisesti osallistujille jo ennakkoon. Molemmista näistä saatiin aikaan todella hyvä, pohdiskeleva, monia näkökulmia avaava ja hienosti dialogisalmiakin mukaisesti edennyt keskustelu. 

Oppimiskäsityksestä todettiin mm., että tavoitteet ovat oikein hyvät, mutta niihin pääseminen onkin jo melkoinen haaste. Toimintatapojen ja -mallien muuttaminen vaatii aikaa eikä välttämättä ole helppoa sen enempää aikuisille kuin oppilaillekaan. Itseohjautuvuus ja toiminnallisuus eivät sovi kaikille, mutta on hyvä, että niitä korostetaan ja oppilaille tarjotaan mahdollisuuksia ilmiölähtöiseen oppimiseen. Perinteinen malli koetaan monella tapaa turvalliseksi ja oppimisen ohjaajille sattaakin olla vaikeaa unohtaa tulos ja paneutua sen sijaan prosessiin. Aktiivisuuden lisäksi oppimisessa tarvitaan myös pitkäjänteisyyttä, mikä vaikuttaa olevan monille oppijoille yhä suurempi haaste. Yhteisopettajuus ja avoimet ympäristöt tarjoavat uusia mahdollisuuksia, mutta ovat vaikeita toteuttaa yksisarjaisessa koulussa sekä aineenopetuksessa, etenkin pienissä kouluissa, joissa on vain yksi opettaja kullakin oppiaineella. Tärkeää, mutta aikuisilta paljon vaativaa on osata tukea kutakin oppilasta hänen tarpeidensa mukaisesti. Ensin tulisi huolehtia siitä, että henkilöstö pääsee sisälle uuteen oppimiskäsitykseen; vasta sen jälkeen sitä voidaan siirtää käytännön työhön. Opetussuunnitelman yleishenkeä pidettiin positiivisena ja tavoitteita hyvinä, mutta samalla todettiin, että muutos jaksaa vieläkin hämmästyttää, vaikka ops:aa on jo monta vuotta työstetty. Olemme siis edelleen matkalla ja meillä on vielä paljon opittavaa sekä tehtävää täällä ruohonjuuritasolla ennen kuin saamme siirrettyä käytäntöön tämän jopa "naivin optimistisen olettaman" oppimisesta. Laaja-alaista osaamista ja siihen liittyviä taitoja pidetään tärkeinä tulevaisuutta ajatellen. On hyvä, jos oppilaat pääsevät kyseenalaistamaan asioita ja pohtimaan omaa oppimistaan.

Oppimissopimuksen kautta päädyttiin pohtimaan työn vaativuutta ja sitä, miten tärkeää on välittää oppilaille intoa, iloa ja energisyyttä. Kuinka se onnistuu, jos itse on väsynyt tai kohtaa ongelmia elämässään? Tulemme koulupäivään sekä kouluyhteisöön kaikki, niin oppilaat kuin henkilökuntakin, taustanamme oma historiamme ja mukanamme omat tavoitteemme, kokemuksemme ja unelmamme. Onko oppija juuri tässä ja nyt oppimisen tilassa ja aikuinen kyvykäs ohjaamaan? Mistä oppilas tai opettaja tietää olevansa perillä? Vuorovaikutus on keskeinen osa koulutyötä ja onnistumisen edellytys. Kuinka erilainen oppimissopimus on työkokemuksen pituudesta tai iästä tai luokka-asteesta riippuen?