Perttu Pölösen tuore kirja tulevaisuuden ennakoinnista jaksoi kiinnostaa joululomallakin. Mielenkiintoisia ajatuksia siitä, miten osaaminen on siirtynyt lihaksista päähän ja seuraavaksi voisi siirtyä päästä sydämeen. Maanviljelijöistä tuli ensin tehdastyöläisiä, tehdastyöntekijöistä tietotyöläisiä ja heistä ehkä seuraavaksi luovia ongelmanratkaisijoita.

Pölönen pitää tärkeänä sitä, että ihminen altistaa itseään mahdollisimman monenlaisille vaikutteille, koska se ruokkii luovuutta ja mahdollistaa uudet ideat. Aikuisten ei kannata väheksyä nuorten taitoja eikä nuorten puolestaan heitä vanhempien ihmisten kokemusta. Molempia tarvitaan ja voimat yhdistämällä ja heterogeenisesti toimimalla voidaan saavuttaa suuria asioita. 

Pertun tapa tarkastella maailmaa on yhtä aikaa raikkaan luova ja ennakkoluuloton sekä toisaalta ikiaikaista viisautta, tarinankerrontaa, kärsivällisyyttä, itsetuntemusta, myötätuntoa, moraalista rohkeutta ja etiikkaa korostava. 

Lukujärjestyksen otsikoihin kytketyt mietelauseet ja kotitehtävät antavat paljon kiinnostavaa ajattelemisen aihetta ja eväitä opettajuuteen. Pulpeteissamme istuu maailman paras potentiaali, mallia kannattaa ottaa huonekasvista ja kun mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista.

Mahtavan virkistävää luettavaa!