6.11.2019

Kokoonnuimme Kikyn merkeissä jatkamaan Parasta Ennen -hankkeen parissa aloitettua työtä. Kolmetuntisemme keskittyi tiimioppimiseen, josta Kimmon&Hannan alustuksen jälkeen käytiin dialogia kahdessa jo aiemmin muodostetussa tiimissä.

Tiimeissä lähdettiin pohtimaan tiimioppimista eri näkökulmista. Seuraavanlaisia ajatuksia kirjattiin ylös:

Tiimi 1:

Kun asetuttiin pyöreän pöydän ääreen, sai yksi opettaja välittömän ahaa-elämyksen kuningas Arthurista ja pyöreän pöydän ritareista. Tasaveroiset kumppanit etsimässä Graalin maljaa, matkaten läpi tiheimmän metsän. Sitähän tässä oltiin tekemässä: tasaveroisina keskustelemassa, mikä se meidän Graalin maljamme on ja miten sen saavutamme. Ja jotta pääsee perille, joutuu astumaan sinne synkkään metsään, eli menemään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja haastamaan itsensä täysillä. Tästä vertauksesta muu tiimi oli jo niin haltioissaan, että todettiin sen päivän työ jo melkein tehdyksi!

Keskustelu jatkui yhteisen ajattelun ja yhteisen keskustelun tärkeyden pohtimisella. Todettiin, että monesti omat ajatukset kirkastuvat ja jäsentyvät selkeiksi kokonaisuuksi vasta kun niitä yrittää kertoa ja opettaa muille. Tästähän tiimioppimisessa on juuri kyse: kun yhdessä keskustellaan, asioista muodostetaan yhteistä ymmärrystä ja asioiden sanoittaminen auttaa oppimisessa.

Oppilaan osallisuudesta ja osallisuuden kokemuksesta keskusteltiin myös paljon. Todettiin, että tämänhetkinen koulukulttuuri on sellaista, joka palkitsee tunnollisia oppilaita, mutta millaista palautetta saavat ne, jotka eivät suoriudu oletusten mukaisella tavalla. Näiden oppilaiden huomioiminen ja palkitseminen onnistumisista ja heidän osallisuutensa lisääminen on tärkeää. Osallisuuden tunne voi tulla jo hyvin pienistäkin asioista. Opettajat toivat esille hyviä esimerkkejä omasta työstään, miten he ovat onnistuneet lisäämään oppilaan osallisuutta. Esille tuli esimerkiksi se, kuinka oppilaat ovat (tiimeissä!) päässeet osallisiksi liikuntatuntien suunnittelua. Nämä olivat hienoja esimerkkejä siitä, mitä meillä jo tiimioppimisen ympärillä tapahtuu. 

Lopuksi keskeusteltiin siitä, mitä opettajana kaivataan, kun tällaista uudenlaista kulttuuria lähdetään luomaan ja kun niitä vastoinkäymisiäkin varmasti kohdataan. Opettaja tarvitsee tukea, niin esimieheltä kuin kollegoilta. Tarvitaan aikaa olla läsnä, omaa esimerkkiä, yhteen hiileen puhaltamista, aikaa suunnitella, joustavuutta kaikilta, yhteisiä pelisääntöjä, toimintatapoja ja periaatteita, ajatusten vaihtoa sekä kokemusten jakamista. Aikaa ja ajattelua siis! 

Tiimi 2:

Toisessa tiimissä tiimioppimisen teemaan lähdettiin sekä pelokkain, että varovaisen positiviisin tunnelmin. Yhteisen ajan puute huolestutti, sillä asiaan perehtyminen ja kokeilut vaativat paljon aikaa, mutta todettiin myös, että pienin askelin voi edetä, kaikkea ei tarvitse hallita kerralla. Ja tästä on mahdollisuus saada aikaan paljon hyvää. Pohdittiin myös, että oliko tarkoitus tiimeillä opettajina vai oliko ajatus oppilastiimeissä (--> molempia) ja kun opettajat ovat tottuneet työskentelemään yksin, miten tiimiajattelu sopii opettajan ydintyöhän.

Mikä sitten erottaa tiimin ja ryhmän eli miten tiimioppiminen eroaa perinteisestä ryhmätyöskentelystä? Ryhmätyön todettiin olevan pienempi kokonaisuus, kun taas tiimityöskentely on pidempikestoista. Ryhmätyön tehtävä annetaan ulkopuolelta, kun taas tiimityöskentelyssä oman ajattelun tärkeys korostuu, tiimillä on yhteinen tavoite ja se pyrkii yhteisen ymmärryksen löytämiseen. Jokainen tiimiläinen vaikuttaa kokonaisuuteen, eikä vapaamatkustajia pitäisi olla. Tiimirooleista keskusteltiin myös, onko tarpeen antaa roolit vai ottaako jokainen oman roolinsa.
Pohdittiin myös, missä tiimejä voisi käyttää, MOK nousi esille yhtenä mahdollisuutena. Tärkeää on myös jäsentää tiimityöskentelyn tavoitteet.

Oppilaiden osalta puhutti nuorten ongelmanratkaisukyvyn heikkeneminen. Pohdittiin onko elämä liian helppoa, miten voimme opettaa nuoria tunnetaitoisiksi arjen ongelmanratkaisijoiksi ja parantaa heidän itsetuntemustaan. Tiimioppimisen kauttahan näitä asioita voidaan harjoitella, mutta opettajat tarvitsevat lisää oppia, jotta tätä voidaan lähteä edistämään käytännössä.

Kun koulun kulttuuria lähdetään muuttamaan, vaatii se esimieheltä aktiivista roolia muutoksessa. Toivottiin läsnäoloa ja osallistuvaa johtajuutta ja että tukea ennättäisi kysyä arjen kiireiden keskellä ja että esimies olisi se, joka pitää kaikkia lankoja käsissä ja jolla olisi kokonaistieto asioista. Henkilöstöjohtamiseen tarvitaan siis panostusta. 

Mitäs meillä sitten tällä hetkellä on ja mitä on jo tehty?

• Työn kierrättäminen auttaa ymmärtämään toisen työtä
• Oppilaantuntemus, erilaisuuden ymmärtäminen työkavereissa ja opiskelijoissa on tärkeää
• Positiivinen pieni tuki arjen keskellä noussut erityisen tärkeäksi, ihan liikuttaa
• Dialogiin kuuluu kunnioittaminen, meidän pitää tutustua toinen toisiimme
• Pitää muistaa myös siviilielämä, työrooli, kotirooli
• Ennen kuin lähdetään teettämään oppilailla, pitää kokeilla pienempinä porukoina
• Missä toteutetaan? 
• Tossahan minä voisin parantaa, minähän onnistun parantamaan
• Tässä yhteisössä kykenemme, olen havainnut erilaisia tunneilmapiirejä Tervon opehuoneessa vuosien aikana
• On lupa istua opehuoneessa tyhjän katseen kanssa = hetken rauhoittuminen
• Meitä on vähän
• Kokeilumielellä, onko minusta ja minun persoonastani tähän, millä tavalla ja tasolla lähden liikkeelle ja olen samalla vastuussa opettamisesta
• Ollaan oltu isossa prosessissa mukana Nilakan alueella ops-työssä
• Elämä on opettanut meitä. (c,d,e,f,g ...harjoittele, isäkieli, äitikieli...c,d,e,f)
• Mitä uutta jaksaa omaksua? 
• Siedämme huonosti epävarmuutta, perusenergia ja perustyö, pitää pitää hyvää huolta siitä, että jaksamme yksilöinä ja jatkamme yhdessä.

Mikä haastaa meidät -kysymyksestä jatkettiin myös keskustelua, tässä esiin nousseita asioita:

• Opettajat eri päivinä eri aikaan Tervossa , miten tiimit muodostetaan? 
• Ennen kuin jaetaan luokkia, yhdysluokkien tulisi toimia yhteisenä ryhmänä.
• Oppilaat eivät ole erilaisia meillä ja muualla (Vesanto ja Tervo), samat tunnelmat (kivireki siellä tai täällä) Yksittäiset luokat eri maailma kuin yhdysluokat, yhdysluokat mylläytyvät sosiaalisesti uudelleen joka lukuvuosi
• Ensin tulisi toimia yhdessä yhdysluokkana, sitten voisi tiimiytyä
• Luokkaroolit kuitenkin aika tiukassa 
• Pitäisikö oppia tekemään töitä oman itsensä kanssa
• Ei huvita, mutta tehdään, jatko-opinnot
• Pitää tunnistaa omat heikkoudet, jotta pystyy luomaan uutta
• Kyettävä tekemään näkyväksi oma jaksaminen, tekeminen, 
• Oma väsyminen, pätkiminen
• Kulttuuri, jossa voi kertoa ja oikeasti kuulla toista.
• Aikuisten kyky kohdata toinen oikeasti, arki hektistä
• Erityisopetuksessa siirrytty aamupalaverikäytäntöön perjantaisin,arjen pyöritys
• Henkilökunnan kannalta, ohjaajat tärkeä linkki tässä työssä, ohjaajat tärkeä osa tiimiä
• Väkeä vähän, aikaa tälle asialle
• Pitäisi asettaa välitavoitetta, pienin askelin
• Ylimääräistä härpäkettä paljon
• Paljon hankkeita, osa koulutuksessa, kaikkiin pitäisi lähteä liikkeelle innolla hankkeisiin

Lopuksi uskallettiin luvata, että vaikka kaikki uusi saattaa aluksi herättää jarruajatuksiakin, kaikki ovat kuitenkin mukana yhteisessä keskustelussa. Pienin askelin eteneminen riittää, kaikkea uuttaa ei tarvitse heti ottaa haltuun. Tärkeintä on, että on valmis tarkastelemaan omaa ajattelua eri näkökulmasta.