Rikos- tai vankilatausta on työnhakijan kohdalla asia, jota kohtaan työnantajilla harvoin löytyy ymmärrystä. Harvinaisia ovat tilanteet, jolloin työnantaja osaa suhtautua rikostaustaan siten, että menneisyys on menneisyyttä, eikä nykyhetkeä määrittävä asia. Vaikka työnhakijan arvot, asenteet, ystäväpiiri ja parhaassa tapauksessa koko elämäntapa olisi kokenut täyden muodonmuutoksen, istuu linnakundin tai -kimman leima tiukassa. Sitä on vaikea pyyhkiä kokonaan pois, vaikka rikollisen elämän jättämisestä olisi kulunut jo vuosikausia aikaa. Menneisyyden painolastin perässä raahaaminen harmittaa työnhakijaa itseään ja työnantaja on vaikeampi vakuuttaa siitä, että hakija on motivoitunut hakemaansa työhön ja on pätevä siihen.

Oman taustan esiintuominen haastattelussa – uhka vai mahdollisuus?

Yksi vaihtoehto on jättää rikostausta työnhakuprosessissa kokonaan mainitsematta. Sen sijaan haun aikana voi korostaa omia taitoja ja vahvuuksia sekä koulutusta. Päänvaivaa tuottaa kuitenkin CV:n aukkojen täydentäminen vankeusrangaistuksen tai -rangaistusten ajalta, varsinkin jos kyseessä on pidempi tuomio.

Työnhakijan kannalta on epäedullista, jos saa työnantaja mahdollisen valinnan jälkeen kuulla tai lukea asiasta kiertoteitä eikä työnhakijalta itseltään. Mikäli työnhakijan rikostausta ei ole julkisessa tiedossa ja työnhakijan uusi identiteetti ja elämäntapa on vakiintunut vuosien saatossa, ei asiasta välttämättä ole edes mitään tarvetta mainita työnantajalle. Jos takaisin yhteiskuntaan kiinnittymisen prosessissa ollaan vasta alkuvaiheessa, on tilanne hankalampi.

Paras vaihtoehto lienee jättää hakemusvaiheessa kertomatta rikostaustastaan, jottei haastatteluun pääseminen vesity. Asia kannattaa ottaa rehellisyyden nimissä esille työhaastattelun loppuvaiheessa, kun ensin ollaan keskusteltu työn ja haettavan tehtävän kannalta olennaisista asioista, joihin kuuluvat esimerkiksi työnhakijan henkilökohtaiset vahvuudet, kyvyt sekä myös kehittämiskohdat.

Rikostaustaiset työnhakijat eivät välttämättä täysin tunne omia vahvuuksiaan, ja itseluottamus saattaa olla alhainen. He voivat virheellisesti ajatella, ettei heistä kuitenkaan ole mihinkään. Tällainen itsensä ruoskinta ei kuitenkaan vie ketään eteenpäin. Moni työpaikka on kiinni siitä, kuinka hyvin osaa myydä itsensä työnantajataholle. Itseluottamuksen vahvistamisessa tarvitaan usein terapeuttista apua; kipeitä haavoja itsetuntoon on saattanut kertyä jo pikkulapsesta asti, eikä niiden kursimiseen ole nopeaa ja helppoa tietä. Ihmisiin saattaa olla vaikea luottaa tottumuksesta siihen, että alamaailmassa tämän päivän ystävä saattaa olla huomispäivän vihollinen.

Paikalle tarvitaan kokemuksia onnistumisista ja terveistä, normaaleista ihmissuhteista; tästä hyvä esimerkki on koulutukseen sisäänpääsy. Sen lisäksi, että koulutuksen ja siihen kuuluvien työharjoitteluiden myötä on mahdollisuus päästä näyttämään ja käyttämään kykyjään, on omalla luokalla mahdollisuus tutustua ihmisiin rikollismaailman ulkopuolella. Suurella osalla rikostaustaisista on lisäksi neuropsykiatrisia haasteita tai oppimisvaikeuksia, joskus molempia. Näillä tarkoitetaan esimerkiksi ADHD:ta, autismikirjon piirteitä tai lukivaikeutta. Onneksi nykypäivän koulut ottavat näitä asioita huomattavasti paremmin huomioon verrattuna vaikkapa vuosituhanteen vaihteen aikoihin. Esimerkiksi tenttien ja näyttöjen tekemiseen on mahdollista saada lisäaikaa pyydettäessä.

Sisäinen muutos heijastuu ulospäin

Ihmisen sisäinen muutos, jossa rikollismaailmaan kuuluvat asenteet ja arvot menettävät merkityksensä on tärkein. Tämä muutos heijastuu työhaastattelussa myös ulospäin. Kokenut, asiansa osaava rekrytoija huomaa vilpittömyyden, vaikka menneisyydestä työhaastattelun loppupuolella mainitsisikin. Hakemuksessa ja haastattelun alkupuolella hakijasta saatu hyvä kuva pehmentävät tietoa hakijan rikostaustasta. Avoimuus kertoo tulevalle työnantajalle myös halusta rakentaa yhteistä luottamusta ja ymmärrystä.

Tämän blogikirjoituksen kirjoittaja suorittaa tällä hetkellä viimeisiä päiviään sosionomikoulutukseen liittyvää työharjoittelua Rikostaustaisten työelämäosallisuuden kiihdyttämö – HOOK -hankkeessa. Pidän tärkeänä sitä, että jokaisella, joka aidosti sitä haluaa ja on valmis näkemään vaivaa sen eteen, on mahdollisuus uuteen alkuun. Menneisyyden luurankojen ei pitäisi mielestäni olla loppuelämän painolasti. Ammatti ja työpaikka ovat tärkeitä palasia uuden identiteetin sekä itseluottamuksen rakentamisessa ja olennainen osa syrjäytymis- ja rikoskierteen katkaisemista. Kun nämä asiat ovat kunnossa kokee henkilö harvemmin enää vetoa entiseen elämäntyyliin.

Nämä näkökannat sekä oma kokemustausta saivat minut hakeutumaan harjoittelijaksi HOOK-hankkeeseen. Aika harjoittelussa onkin ollut antoisa ja opettavainen. Hanke tekee tärkeää työtä uusintarikollisuuden kitkemiseksi. Sille todellakin on tarvetta, jotta rikostaustaisten potentiaali ei valu hukkaan.

---

Blogiteksti on osa HOOK-hankkeen Mennään töihin -vaikuttamiskampanjaa. Rikostaustaisten työelämäosallisuuden kiihdyttämö - HOOK on Kuntoutussäätiön ja Rikoksettoman elämän tukisäätiön (RETS) toteuttama Euroopan unionin osarahoittama (ESR+ 2024-2027) kehittämishanke. Hankkeessa kehitetään Uudellemaalle kansalaisjärjestölähtöinen yhteistoimintamalli, joka tukee rikoksia tehneitä henkilöitä, heidän kanssaan toimivia ammattilaisia sekä heitä työllistäviä työnantajia.