Keräännymme toukokuisena keskiviikkona Kuntoutussäätiön tiloihin Rikostaustaisten työelämäosallisuuden kiihdyttämö – HOOK -hankkeen toiseen ilmiötyöpajaan. Ilmiötyöpajoissa käsitellään yhdessä keskustellen ja kehittäen hankkeen teettämien kyselyiden alustavia tuloksia ja niistä esiin nousevia ilmiöitä. Järjestyksessä toinen työpaja käsittelee ammattilaisille suunnatun kyselyn tuloksia.

Rikostaustaisten työelämäosallisuuden kiihdyttämö – HOOK -hankkeen kyselyt suunnattiin asiakkaille, heidän kanssaan työskenteleville ammattilaisille ja työnantajille. Tavoitteena on ollut rikostaustaisten työnhakijöiden työllistymistä haastavia tekijöitä sekä sitä, mikä työllistymisessä tukee. On selvää, että näistä molempia on. Harvoin, jos koskaan, tilanne on niin mustavalkoinen, että vain toinen olisi totta.

Hankkeen kyselyyn vastanneiden ammattilaisten näkökulmasta rikoksen tehneiden työnhakijoiden työllistymistä haastaa ennen kaikkea vähäisen tai vanhentuneen koulutuksen, kokemuksen puutteen sekä neuropsykiatriset haasteet. Lisäksi korkealle pisteytyi hakijoiden työssä tai työnhaussa kohtaamat ennakkoluulot, asunnottomuus ja talousvaikeudet sekä työelämätaitojen heikon tason.

Avovastauksissa tarkennettiin vastauksia hyvin. Taloudellisten vaikeuksien osalta eräs vastaaja kirjoitti muun muassa, kuinka hallituksen päätös poistaa työttömyysetuuden suojaosa on tehnyt hänen asiakkailleen keikkatyön vastaanottamisesta mahdotonta. ​

Työllistymistä tukeviksi asioiksi ammattilaiset nimesivät muun muassa riittävän, kokonaisvaltaisen ja oikea-aikaisen tuen ja palvelutarpeen arvioinnin, merkityksellisen tekemisen, velkajärjestelyt ja asiakkaan sekä ammattilaisen näkökulmasta oikeat verkostot.

Vankila-ajasta voitoksi – palvelut käyttöön

Wattun vankiväestötutkimuksen (2023) mukaan 75% tutkimukseen osallistuneista miesvangeista oli työelämän ulkopuolella ennen vankilaan siirtymistä. Tutkimukseen osallistuneilla naisilla vastaava luku oli jopa 86%. Heistä työttömiä oli miehistä 64% ja naisista 69%. Tutkimuksessa todetaan, että osallistuneiden vankien työkykyä alentaa ainakin henkilön ADHD-piirteet, psykoosisairaus, heikko resilienssi ja kielitaito, yksinäisyys sekä osallisuuden kokemuksen puute.

Vangit edustavat toki vain osaa hankkeemme asiakaskohderyhmästä, mutta olisi kapeakatseista olla tarkastelematta näitä tuloksia vaan siitä syystä. Vankina tutkimuksessa todetut piirteet näkyvät kuitenkin jo rikostaustaisella rötöstelijällä.

Raportissa todetaan vangeilla olevan runsaasti työkyvyn rajoitteita ja tätä väitettä tukevat myös muut tutkimukset niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Rikostaustaisilla kasaantuu monenlaisia haasteita harteilleen, joiden hoito ja tuki jo yksittäin voi olla työlästä, puhumattakaan kaikkien samanaikaisesta tai lomittaisesta hoitamisesta. Wattun arvion mukaan kuitenkin joka kolmas alentuneesti työkykyinen voisi palauttaa työkykynsä hoidon tai kuntoutuksen avulla.

Vankeusaika voi kääntyä suorittajalleen voitoksi, jos hän on valmis ottamaan vankilan seinien sisällä tarjotun tuen vastaan – ja jos laitoksella on riittävät resurssit, motivaatio ja työntekijöiden osaaminen näiden toimien tarjoamiseksi. On tärkeää muistaa, että monet kuntoutus-, koulutus- ja työllisyystoimet voidaan käynnistää jo vankeusaikana.

Vankien motivoiminen oman työkykynsä kohentamiseen ja siinä pitkäjänteisesti tukeminen voivat olla eräitä keinoja uusintarikollisuuden ehkäisemisessä, vaikka eivät tietenkään ratkaise kaikkea.

Piirteet tunnistetaan, mutta annetaanko niiden vain olla?

Itselleni tulee väistämättä mieleen, onko tilastoissa jotain, mitä voisi huomioida nykyistä paremmin aikuissosiaalityön ja kuntoutuksen kentillä – ennaltaehkäisevästi. Kun tiedämme, että sukupuolesta riippumatta reilusti yli 60% vangeista on työttömiä ennen vankilaan siirtymistään, on pohdittava, mikä on jäänyt huomaamatta? Mihin emme ole reagoineet?

Rikoserityiset teemat tunnetaan sosiaalialalla ja sekä Uudellamaalla että valtakunnallisesti asiakasryhmän asioihin on hyvää käytännön osaamista. Tieto ja osaaminen on kuitenkin tiivistynyt hyvin kapealle alalle. Pienen ammattilaisryhmän sisällä pysyttelevä tieto haastaa koko palvelujärjestelmää ja luo hyvin hajanaisia ja vaikeita asiakaspolkuja. Eräs vastaaja hankkeen kyselyssä ammattilaisille totesi: ”Olemassa olevat palvelut harvoin osaa ottaa näitä erityispiirteitä huomioon niin, että kynnys hakea apua ja tukea lakisääteisistä palveluista mahdollistuisi useammalle.”

Olisi ensiarvoisen tärkeää, että prosesseja, vastuita ja toimia koottaisiin ja selkeytettäisiin yhtenäisen ja saavutettavan tiedon mahdollistamiseksi. Tätä kohti olisi mahdollista kulkea esimerkiksi kouluttamalla tiettyjen asiakasryhmien kanssa työskenteleviä ammattilaisia rikoserityisistä teemoista nykyistä laajemmin.