Rikostaustaisten työelämäosallisuuden kiihdyttämö – HOOK -hankkeen kyselyistä nousseiden ilmiöiden äärelle kokoonnuttiin kolmatta kertaa Malminkartanossa Kuntoutussäätiön tiloissa 22.5.2025. Tässä viimeisessä ilmiötyöpajassa keskityttiin tarkastelemaan rikostaustaisten työllistymistä työnantajien näkökulmasta. Osallistujien joukkoon kuului tällä kertaa ammattilaisia Kuntoutussäätiöstä, RETSiltä sekä Helsingin työllisyyspalveluiden rikosseuraamusyhdyshenkilöitä. Itse pääsin mukaan HOOK-hankkeen työpajaan ensimmäistä kertaa sosionomiopiskelijan roolissa. 

Ilmiöt ja ilmiölähtöinen työskentely

Esittäytymisen ja kuulumisten vaihdon jälkeen siirryimme päivän teeman pariin - ilmiöihin ja ilmiölähtöiseen työskentelyyn. Aihetta pohjusti meille hankkeen projektipäällikkö Annika Hokkanen ja tutkija Ari-Pekka Sihvonen.

Aiheena ilmiöt ja ilmiölähtöinen työskentely herätti minussa heti innostunutta pohdintaa. Ilmiöt, niistä syntyvät trendit ja ihmisten keskuudessa yleistyvät mielikuvat ohjaavat havaintojeni mukaan sosiaalisia suhteita ja muuta inhimillistä käyttäytymistä. Sosionomiopiskelijana tämä aihe on minulle erityisen mielenkiintoinen, koska ammatissani on tärkeää ymmärtää ihmisten toimintaa: kuinka suuri rooli mielikuvilla on ihmisten tekemissä valinnoissa verrattuna faktapohjaisiin valintoihin? Voisiko itseä tai muita vahingoittava toiminta johtua ainakin osittain pelkkiin mielikuviin pohjautuvista ajatus- ja toimintamalleista? Mielikuvista voi syntyä myös väärinkäsityksiä ja vaikutelmia, jotka eivät pidä paikkaansa. Ne voivat aiheuttaa myös turhia pelkoja ja niistä syntyviä ennakkoluuloja.

Esimerkkinä ilmiöistä Annika mainitsi meille suomalaisille niin kovin tutun ja huvittuneisuuttakin aiheuttaneen ilmiön, jonka jokainen taitaa tunnistaa jo yhdestä sanasta: ”ämpäri”. Ilmiöt voivat olla ominaisuuksiltaan varsin harmittomia kuten edellä mainittu, mutta osa niistä on laajasti yhteiskunnassa tunnistettavia ongelmia, jotka vaativat toimenpiteitä.

Ilmiöt eivät aina ole helposti selitettävissä, koska niissä on kyse suuremmista kokonaisuuksista, jotka koostuvat monista eri tekijöistä. Nämä tekijöiden kasautumat voivat synnyttää yhteiskunnallisen ongelman. Mietin, kuinka ne tosiaankin voivat eskaloitua haitallisiksi ja niiden vaikutus voi myös moninkertaistua esimerkiksi internetin mahdollistaman nopean tiedonsaannin ja disinformaation myötä. Tästä tulee mieleeni esimerkiksi kyseenalaiseen maineeseen noussut entinen potkunyrkkeilijä Andrew Tate, jonka naisvihamieliset julkaisut sosiaalisessa mediassa ovat aiheuttaneet ihmisissä tyrmistyneisyyden lisäksi myös kannatusta etenkin poikien ja nuorten miesten keskuudessa. Misinformaatio ja disinformaatio vaikuttavat myös ilmiöiden syntymiseen.

Erilaisia ilmiöitä synnyttävät kokonaisuudet ovat usein niin haastavia hahmottaa, että ne edellyttävät enemmän kokemus- tai tutkimustietoa. Ilmiölähtöinen työskentely tarkoittaakin käytännössä juuri tätä: se on systeemistä ajattelua, jossa hahmotetaan asioita osana laajempaa järjestelmää ja asiakokonaisuutta pistemäisen tarkastelun sijaan. Ongelmia aiheuttavien ilmiöiden ratkaiseminen vaatii nimenomaan kokonaisvaltaista ymmärrystä, jotta puuttumiskeinojen kehittäminen mahdollistuisi. Samalla periaatteella lääkkeetkin kehitetään: pelkät arvaukset ja mielikuvat eivät riitä muuhun kuin plaseboon.

Rikostaustaisten työllistyminen työnantajien ja rikostaustaisten näkökulmasta – kyselyn alustavat tulokset

Työskentely jatkui hankkeen työnantajakyselyn alustavien tulosten käsittelyllä. Jo ennen vastauksiin pääsyä, pohdimme ryhmässämme sitä, kuinka haastavaa kyselyihin on kerätä vastaajia. HOOK:in yönantajille suunnattu kysely oli lähetetty sadoille potentiaalisille vastaajille, mutta lopulta kyselyyn vastasi vain 20 henkilöä. Joka tapauksessa kerätyt suuntaa antavat tulokset ovat arvokkaita ja hyödyllisiä hankkeelle.

Työpaikka uutena, korvaavana sosiaalisena ympäristönä on todella merkittävä tekijä positiivisessa elämänmuutoksessa. HOOK:in työnantajakyselyyn tulleiden vastausten peräti 70 % rekrytoijista on siinä käsityksessä, että rikostaustaisten työllistyminen toteutuu heikosti. Vastaajista kuitenkin vain 15 % kertoi, että ei rekrytoisi rikostaustaista, useimmiten laillisten esteiden vuoksi. Myös muita riskejä sekä mahdollinen mainehaitta nostettiin esiin rikostaustaisten palkkausta haastavina tekijöinä.

Kyselyssä kartoitettiin tekijöitä, joiden nähdään vaikeuttavan rikostaustaisten työllistymistä. Tämän osion tulokset olivat mielestäni erityisen mielenkiintoisia, sillä rekrytoijien ja asiantuntijoiden vastaukset poikkesivat asiakaskohderyhmän omista kokemuksista paljon. Vastausten perusteella vaikuttaa vahvasti siltä, että työnhakijoiden käsitykset työllistymismahdollisuuksistaan ovat paljon optimistisempia. Oli ilahduttavaa huomata, että työnhakijat itse kokevat, että heihin kohdistuu vähemmän ennakkoluuloja kuin mitä työnantajat ja asiantuntijat arvioivat. On tosin vaikeaa sanoa, kuinka paljon kyselyyn vastanneilla työnhakijoilla oli entuudestaan kokemusta työnhakuprosesseista ja sen kautta syntynyttä realistista käsitystä tilanteestaan siinä asiassa.  

HOOK:in työnantajakyselyyn vastanneet kokivat, että myös sillä on merkitystä, millainen rikostausta henkilöllä on ja kuinka pitkä aika tuomiosta on kulunut. Yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että myös hakijoiden motivaatiolla, koulutustaustalla sekä sopivalla työkokemuksella on työllistymistä edistävä vaikutus. Vastauksissa tuli esille sekin, että rikostaustasta voi olla myös hyötyä esimerkiksi kokemusasiantuntijana toimiessa.

Rikostaustaisten työllistymistä nähtiin edesauttavan sen, että henkilö on työstänyt ongelmiaan ennen työnhaun aloittamista. Se osoittaa vastuunkantoa omasta voinnistaan ja motivaatiota tulevaan. Kyselyn vastauksista kävi ilmi myös se, että työnantajat kaipaisivat rikostaustaisen työnhakijan kohdalla jonkinlaista virallista arviota siitä, kuinka hyvin hän suoriutuu erilaisissa tilanteissa. Siitä olisi apua myös hänelle soveltuvan työnkuvan määrittelyssä.

Ilmiötyöpajan lopuksi jakaannuimme kahteen ryhmään, joissa keskustelimme jostakin rikostaustaisten työllistymiseen liittyvästä ilmiöstä. Oma ryhmäni valitsi käsiteltäväksi aiheeksi työnantajien ja rikostaustaisen välisen luottamuksen, jolla voisi vähentää molemminpuolisia ennakkoluuloja. Sen saavuttaminen voisi edesauttaa rikostaustaisten työllistymistä huomattavasti. Luottamuksen siltoja voi rakentaa esimerkiksi tiedon lisäämisellä. Alla olevasta kuvasta näkyy, kuinka aihetta käsiteltiin ryhmässäni. 

Jokaisella on oikeus uuteen alkuun. Ilman tällaista armollista ja reilua suhtautumistapaa rikoksesta saatu rangaistus ei lopu siihen, kun se virallisesti päättyy. Työnhakijan tulee esittää rikosrekisteriote vain harvoihin työtehtäviin hakiessaan, mutta siitä huolimatta rangaistuksen suorittaminen itsessään heikentää tutkitusti rikostaustaisten työnhakijoiden työelämäosallisuutta.

Tuomitsevasta asenteellisuudesta syntynyt stigma muuttaa jo suoritetun rangaistuksen pahimmillaan elinkautiseksi, koska sillä on sosiaalisesti eristävä vaikutus, mikä voi heikentää itsetuntoa ja uskoa omiin mahdollisuuksiin. Se rajoittaa pääsyä osaksi yhteiskuntaa ja lisää riskiä jatkaa entistä, rikollista elämäntyyliä. Rikollisuutta pyritäänkin ymmärtämään myös leimautumisteorian kautta. Sen mukaan ihmisen rikolliseksi luokittelu ja leimaaminen vahvistaa hänen rikollisia piirteitään, koska tällainen sosiaalinen kontrolli saa hänet tuntemaan itsensä muiden silmissä vialliseksi. Hyväksytyksi tulemisen kokemuksia voi tällöin todennäköisemmin saada rikollista elämäntapaa noudattavien ihmisten seurassa.