LUKU 4 YHTENÄISEN PERUSOPETUKSEN TOIMINTAKULTTUURI

kommentteja kristillisten koulujen osioon

Lahden terveisiä
"suhteilla tarkoitetaan suhdetta ... ja Jumalaan" -> miten tätä saa avattua niin, ettei heti rapsahda keppiä sitouttamisesta?
"...ja millainen suhde ihmisellä voi olla Jumalaan."
tai
"...ja miten Raamattu kuvaa suhdetta Jumalaan."

"Seurakunnat ovat myös oppimisympäristöjä." -> irrallinen lause, joka olisi parempi poistaa. Ennemmin aukikirjoittaa oman koulun OPSiin, miten tekee yhteistyötä eri seurakuntien kanssa.

Koulujen omat suunnitelmat

Mahdolliset koulukohtaiset täydennykset kirjataan koulukohtaiseen toimintasuunnitelmaan.

Tähän linkki koulun toimintasuunnitelmaan vastaavaan kohtaan.

Kristillisten koulujen yhteinen osa 4.5

Toimintakulttuurin painopisteet: Ihmisenä kasvaminen ja dialogisuus

Kristillisillä kouluilla on kaksi yhteistä toimintakulttuuria ohjaavaa painopistettä: ihmisenä kasvaminen ja dialogisuus. Näiden painopisteiden kautta edistetään ja kehitetään opetussuunnitelman perusteissa nimettyjä toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavia periaatteita.

Ihmisenä kasvaminen
Ihmisenä kasvamisella tarkoitetaan kokonaisvaltaista kasvua sekä itsetuntemuksen ja elämänhallinnan kehittymistä. Tavoitteena on luoda kasvuympäristö, joka tukee toisaalta yksilöllisyyden ja terveen itsetunnon ja toisaalta tasa-arvoon, suvaitsevaisuuteen ja toisen ihmisen kunnioitukseen pohjautuvan yhteisöllisyyden ja yhteisvastuun kehittymistä.

Ihmisenä kasvamisen painopistettä toteutetaan eri oppiaineissa, teemoissa ja koulun toimintakulttuurissa läpi koko perusopetuksen.

Ihmisenä kasvaminen painopistealueen tavoitteina on, että oppilas oppii

ymmärtämään omaa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kasvuaan sekä omaa ainutkertaisuuttaan
arvioimaan toimintansa eettisyyttä ja tunnistamaan oikean ja väärän
tunnistamaan esteettisten kokemusten tärkeyden elämänlaadulle
tunnistamaan oman oppimistyylinsä ja kehittämään itseään oppijana
toimimaan ryhmän ja yhteisön jäsenenä.

Dialogisuus
Dialogisuus on enemmän kuin vuorovaikutusta. Siinä korostuu aito kohtaaminen, jossa jokainen voi kokea tulevansa nähdyksi, kuulluksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on. Vuorovaikutuksen kautta lapsi kasvaa vähitellen tietoiseksi omasta minuudestaan. Kohtaamisen kautta lasta autetaan tulemaan tietoiseksi omista tunteistaan, tarpeistaan ja suhtautumistavoistaan sekä ottamaan nämä asiat huomioon myös suhteessa toisiin.

Kristillisen kasvatuksen lähtökohta koulussa on dialoginen kohtaava kasvatussuhde opettajan ja oppilaan välillä. Dialogisuus toteutuu toisen kunnioittamisena, eläytyvänä kuuntelemisena, oppilaan tarpeiden huomioimisena, huolenpitona sekä hänen ainutlaatuisuutensa arvostamisena. Dialogisuudessa olennainen merkitys on kommunikaatio- ja tunneviestintätaidoilla, luottamuksella sekä henkilökohtaisen ajan antamisella oppilaalle. Tapoina luottamuksen saavuttamiseen ovat esimerkiksi kasvatettavan empaattinen kuuntelu, ystävällinen katsekontakti ja hymy sekä jakamaton huomio. Tavoitteena on, että oppilaan oma kokemus dialogisesta kasvatussuhteesta sisäistyy hänen omaksi asenteekseen muita ihmisiä ja itseään kohtaan.

Lapsen omanarvontuntoa vahvistamalla tuetaan hänen vuovaikutustaitojensa kehittymistä. Minuuden tukemisen välineinä koulussa käytetään erilaisia tunnetaitokasvatusohjelmia, itsearviointeja ja keskusteluja. Oppilaita kannustetaan kärsivällisyyteen toisiaan kohtaan, ristiriitojen sopimiseen, rehellisyyteen, kiitollisuuteen sekä toisten huomioimiseen. Arkipäivän tilanteissa ohjataan pyytämään ja antamaan anteeksi, puhumaan totta ja toimimaan oikeudenmukaisesti.

Dialogisuuden kautta pyritään luomaan vapaa, avoin, keskusteleva sekä oppilaan mielipidettä kunnioittava ilmapiiri. Tavoitteena on levollinen ja kannustava ilmapiiri, jossa jokaisella lapsella on tilaa oppimiseen omista lähtökohdista käsin. Toimintakulttuuri kannustaa osallisuuteen, ahkeruuteen ja vastuulliseen työskentelyyn sekä yhdessä oppimiseen. Samalla se pyrkii ehkäisemään suoritus- ja kilpailukeskeisyyttä.

Kohtaamisen kulttuurissa toteutuu myös yhteistoiminnallinen oppiminen, jota on muun muassa eri-ikäisten oppilaiden yhteiset hankkeet, talkoopäivät, retket, tutustumiskäynnit, teemapäivät ja produktiot. Yhteisöllisyys tulee esille myös koulun yhteisissä juhlissa, ruokailuissa, isompien oppilaiden ohjaamissa välituntileikeissä ja kummioppilastoiminnassa. Myös vanhemmille annetaan mahdollisuus toistensa kohtaamiseen ja aktiiviseen osallistumiseen koulun toimintaan.

Yhteisöllisyyteen kuuluu lähimmäisyys, sääntöjen ja rajojen kunnioittaminen, palveleva asenne sekä terveiden auktoriteettisuhteiden oppiminen, jolla tarkoitetaan lapsen kunnioittavaa suhdetta kouluyhteisön aikuisiin. Kouluyhteisö on erinomainen oppimisympäristö näiden taitojen harjoittelemiseen. Ikätasolle soveltuvat pienet auttamistehtävät vastuuttavat ja osallistavat yhteisöllisyyteen.

Toimintakulttuurin kehittämisen arviointi ja edistäminen
Kristilliset koulut arvioivat ja kehittävät toimintakulttuurin kehittämisen periaatteiden toteutumista paikallisesti ja verkostona. Henkilökuntaa koulutetaan kristillisten koulujen ja päiväkotien liiton järjestämillä kursseilla ja verkoston yhteisissä koulutuksissa, joissa yhteiset painopistealueet ovat esillä.
Paikallisesti arviointia ja edistämistä toteutetaan muun muassa kehtityskeskusteluissa ja toimintasuunnitelman toteutumisen arvioinnin yhteydessä.

Kunnan OPS-sisältö

Toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavien periaatteiden pohdinta on keskeinen osa opetussuunnitelmatyötä ja samalla toiminnan jatkuvaa kehittämistä edistävä tekijä. Paikallisesti päätetään, miten oppilaat ja huoltajat osallistuvat toimintakulttuurin kehittämiseen sekä mitä muuta yhteistyötä ja keiden toimijoiden kanssa tehdään toimintakulttuurin kehittämiseksi. Suunnittelussa kiinnitetään huomiota myös toimintakulttuurin jatkuvuuteen esiopetuksesta perusopetukseen ja perusopetuksen eri vaiheissa.

Opetuksen järjestäjä päättää ja kuvaa opetussuunnitelmassa

- miten opetuksen järjestäjä ja koulut edistävät ja arvioivat toimintakulttuurin kehittämisen periaatteiden toteutumista; mitkä ovat mahdolliset paikalliset painopisteet ja miten ne ilmenevät käytännössä(toimintakulttuurin periaatteiden kuvaamisessa opetussuunnitelman perusteiden tekstiä voidaan käyttää sellaisenaan)

- mitkä ovat oppimisympäristöjen ja työtapojen valintaa, käyttöä ja kehittämistä ohjaavat paikalliset tavoitteet ja erityiskysymykset (muilta osin oppimisympäristöjen ja työtapojen kuvaamisessa opetussuunnitelman perusteiden tekstiä voidaan käyttää sellaisenaan)

- miten opetuksen eheyttämistä käytännössä toteutetaan

- miten monialaiset oppimiskokonaisuudet toteutetaan

toteuttamista ohjaavat paikalliset tavoitteet (yleiskuvauksen osalta opetussuunnitelman perusteiden tekstiä voidaan käyttää sellaisenaan)
toteuttamista ohjaavat periaatteet ja toteuttamistavat (päätetäänkö esimerkiksi oppimiskokonaisuuksien teemoista yhteisessä paikallisessa opetussuunnitelmassa ja tarkemmista tavoitteista ja sisällöistä koulukohtaisessa opetussuunnitelmassa tai lukuvuosisuunnitelmassa vai miten menetellään; miten turvataan, että jokaisen oppilaan opintoihin sisältyy vähintään yksi monialainen oppimiskokonaisuus lukuvuodessa; miten ohjeistetaan oppimiskokonaisuuksien laajuus, miten sovitaan kulloinkin mukana olevista oppiaineista; miten oppilaiden osallistuminen suunnitteluun järjestetään jne.)
tavoitteet ja sisällöt (määrittely joko opetussuunnitelmassa tai lukuvuosisuunnitelmassa opetuksen järjestäjän päätöksen mukaan)
arviointikäytännöt (miten huolehditaan siitä, että ko. kokonaisuuksissa osoitetut työskentelytaidot ja muu osaaminen otetaan huomioon kokonaisuuden toteuttamisessa mukana olevien oppiaineiden arvioinnissa)
toteutumisen seuranta, arviointi ja kehittäminen.

Opetuksen järjestäjä huolehtii siitä, että jokainen koulu täsmentää oman toimintakulttuurinsa sekä oppimisympäristöjen ja työtapojen kehittämisen tavoitteet, yhteiset toimintaperiaatteet sekä yhteistyön ja muun käytännön toteutuksen. Lisäksi opetuksen järjestäjä huolehtii, että monialaisten oppimiskokonaisuuksien sekä mahdollisen muun eheyttämisen suunnittelu, tavoitteiden ja sisältöjen määrittely, toteuttaminen, seuranta ja arviointiyhteistyö täsmennetään koulukohtaisesti. Koulukohtaisesti on tärkeä määritellä eri oppiaineiden ja koulun muun toiminnan yhteistyötä ja työnjakoa koskevat toimintatavat oppimiskokonaisuuksien toteuttamisessa sekä tarkentaa oppimiskokonaisuuksiin liittyvän oppilaan arvioinnin käytänteet. Täsmennykset kirjataan joko koulukohtaiseen opetussuunnitelmaan ja/tai lukuvuosisuunnitelmaan opetuksen järjestäjän päätöksen mukaisesti.

Opetussuunnitelmaan voidaan myös liittää monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttamista tukevia yhteistyösuunnitelmia koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa.

Kristillisten koulujen yhteinen osa luku 4.5 (Esbo)

Kristillisten koulujen osuus

Kristillisen maailmankuvan mukaan jokainen ihminen on mittaamattoman arvokas ja ainutlaatuinen. Ihmisen arvo on riippumaton suorituksista ja teoista. Jokaisessa ihmisessä on ainutlaatuista potentiaalia, jonka esiin nostaminen on tärkeä kristillisen kouluyhteisön tavoite. Kouluyhteisö rohkaisee ja tukee jokaista oppilasta ja kouluyhteisön jäsentä löytämään omat lahjansa ja vahvuutensa sekä yltämään parhaimpaansa. Vahvuuksia tuetaan käyttämään omaksi ja yhteisön iloksi ja hyödyksi. Tämä on oleellinen osa kristillisen koulun arvomaailmaa, joka ohjaa toimintakulttuuria koulun arjessa. Toinen kristillisissä kouluissa toimintakulttuuria ohjaava keskeinen periaate on suhteiden rakentaminen ja syventäminen. Suhteilla tarkoitetaan suhdetta itseen, toisiin, ympäristöön ja Jumalaan.

Toimintakulttuurin periaatteiden edistäminen, arviointi ja kehittäminen

Pitkäjänteisyys ja yhtenäisyys toteutuvat koko koulupolun ajan ja koko kouluyhteisössä. Toimintakulttuuria ohjaavat yhteiset arvot, tavoitteet, käytännöt ja säännöt. Käytännön toiminta on linjassa kirjattujen tavoitteiden kanssa ja tukee sitä.
Yhteys ja vaikuttaminen muuhun maailmaan: toiminta ulottuu myös koulun ulkopuolelle, lähelle ja kauas. Vaalitaan kristillisten koulujen yhteyttä toisiinsa esimerkiksi tapaamisilla, yhteisillä projekteilla sekä kristillisen kasvatuksen kursseilla.
Kristilliset koulut yhteisöinä tekevät yhteistyötä eri kristillisten seurakuntien kanssa. Koska kouluissa on eri kirkkokuntiin kuuluvien perheiden lapsia, kouluissa korostetaan yhteiskristillisyyttä ja kristillisen kulttuurin moninaisuutta. Eri tunnustuskuntien näkemyksiä ja painotuksia kunnioitetaan.
Oppivassa yhteisössä aikuiset ovat luomassa turvallista oppimisympäristöä olemalla itse roolimalleja ja esikuvia.
Koulun toimintakulttuuri vaikuttaa oppimisympäristön rakenteisiin, erityisesti pedagogisiin käytäntöihin. Koulun aikuisten ja oppilaiden vuorovaikutussuhteet ovat olennainen osa koulun toimintakulttuuria. Tärkeää on se, miten aikuinen kohtaa oppilaan ja miten oppilas tulee kuulluksi. Koulun aikuisten suhteet ja keskinäinen kunnioitus on vahva yhteistyön malli niin kouluyhteisössä kuin kodin ja koulun yhteistyössäkin.