Dialogisuus
Dialogisuus on enemmän kuin vuorovaikutusta. Siinä korostuu aito kohtaaminen, jossa jokainen voi kokea tulevansa näh­dyksi, kuulluksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on. Vuorovaikutuksen kautta lapsi kasvaa vähitellen tietoiseksi omasta minuudestaan. Kohtaamisen kautta lasta autetaan tulemaan tietoiseksi omista tunteistaan, tarpeistaan ja suhtautumistavoistaan sekä ottamaan nämä asiat huomioon myös suhteessa toisiin.

Kristillisen kasvatuksen lähtökohta koulussa on dialoginen kohtaava kasvatussuhde opettajan ja oppi­laan välillä. Dialogisuus toteutuu toisen kunnioittamisena, eläytyvänä kuuntelemisena, oppi­laan tarpeiden huo­mi­oi­mi­sena, huolenpitona sekä hänen ainutlaatuisuutensa arvostamisena. Dia­logisuudessa olennainen merkitys on kommunikaatio- ja tunneviestintätaidoilla, luotta­muksella sekä henkilökohtaisen ajan anta­mi­sella oppilaalle. Tapoina luottamuksen saavutta­miseen ovat esimerkiksi kasvatettavan empaattinen kuuntelu, ystävällinen katsekontakti ja hymy sekä jakamaton huomio. Tavoitteena on, että oppilaan oma kokemus dialogisesta kas­vatussuhteesta sisäistyy hänen omaksi asenteekseen muita ihmisiä ja itseään kohtaan.

Lapsen omanarvontuntoa vahvistamalla tuetaan hänen vuovaikutustaitojensa kehittymistä. Mi­nuuden tu­kemisen välineinä koulussa käytetään erilaisia tunnetaitokasvatusohjelmia, itse­arviointeja ja kes­kus­teluja. Oppilaita kannustetaan kärsivällisyyteen toisiaan kohtaan, ristirii­tojen sopimiseen, rehellisyy­teen, kiitollisuuteen sekä toisten huomioimiseen. Arkipäivän tilan­teissa ohjataan pyytämään ja anta­maan anteeksi, puhumaan totta ja toimimaan oikeudenmu­kaisesti.

Dialogisuuden kautta pyritään luomaan vapaa, avoin, keskusteleva sekä oppilaan mielipidet­tä kun­­ni­oit­tava ilmapiiri. Tavoitteena on levollinen ja kannustava ilmapiiri, jossa jokaisella lap­sella on tilaa oppi­mi­seen omista lähtökohdista käsin. Toimintakulttuuri kannustaa osallisuu­teen, ah­keruuteen ja vas­tuul­li­seen työskentelyyn sekä yhdessä oppimiseen. Samalla se pyr­kii ehkäi­semään suoritus- ja kilpailu­keskeisyyttä.

Kohtaamisen kulttuurissa toteutuu myös yhteistoiminnallinen oppiminen, jota on muun muas­sa eri-ikäisten oppilaiden yhteiset hankkeet, talkoopäivät, retket, tutustumiskäynnit, teema­päivät ja pro­duktiot. Yhteisöllisyys tulee esille myös koulun yhteisissä juhlissa, ruokailuissa, isompien op­pi­­laiden ohjaamissa välituntileikeissä ja kummioppilastoiminnassa. Myös van­hemmille annetaan mah­dol­lisuus toistensa kohtaamiseen ja aktiiviseen osallistumiseen kou­lun toimintaan.

Yhteisöllisyyteen kuuluu lähimmäisyys, sääntöjen ja rajojen kunnioittaminen, palveleva asen­ne sekä ter­veiden auktoriteettisuhteiden oppiminen, jolla tarkoitetaan lapsen kunnioittavaa suhdetta kouluyhteisön aikuisiin. Kouluyhteisö on erinomainen oppimisympäristö näiden tai­tojen harjoit­tele­miseen. Ikätasolle soveltuvat pienet auttamistehtävät vastuuttavat ja osallista­vat yhtei­söl­lisyyteen.

Toimintakulttuurin kehittämisen arviointi ja edistäminen
Kristilliset koulut arvioivat ja kehittävät toimintakulttuurin kehittämisen periaatteiden toteutumista paikallisesti ja verkostona. Henkilökuntaa koulutetaan kristillisten koulujen ja päiväkotien liiton järjestämillä kursseilla ja verkoston yhteisissä koulutuksissa, joissa yhteiset painopistealueet ovat esillä.
Paikallisesti arviointia ja edistämistä toteutetaan muun muassa kehtityskeskusteluissa ja toimintasuunnitelman toteutumisen arvioinnin yhteydessä.