Kouvolan alueen suojeluskunnat ennen sotaa

Kouvolan suojeluskunta perustettiin 20.9.1917 ”Elävien kuvien teatterissa”, joka oli nykyisen Keskuspuiston kulmauksessa. Suojeluskuntaan kuului taajaväkisen yhdyskunnan osasto sekä rautatieläisten osasto. Kouvolan suojeluskuntaan liittyi 85 miestä. Kuusankosken suojeluskuntaan 150 ja Iitin suojeluskuntaan 50 miestä. Sippolan suojeluskuntalaisten lukumäärästä ei ole tarkkaa tietoa. Kymenlaakso oli vahvasti punainen alue, jonka keskellä muutamat suojeluskuntaosastot olivat vain valkoisina täplinä. Kouvolan alueellakin punakaartilaisia oli kymmenkertainen määrä ja vielä enemmän sen jälkeen, kun Kouvolasta muodostui punaisen Savon rintaman keskus. Sodan alettua Kouvola jäi kokonaan punaisten alueelle.

Suojeluskunnan naiset

Samaan aikaan, kun Kouvolan suojeluskunta aloitti toimintansa, ryhtyivät lähinnä suojeluskuntalaisten vaimot valmistamaan reppuja ynnä muita sotilaan tarvitsemia varusteita. Suojeuskuntalaisten oli oltava täysin omavaraisia niin aseiden kuin muidenkin varusteiden suhteen. Kouvolan naiset kokoontuivat nykyisellä Koulukadulla, jonka nimi tuohon aikaan oli Yhteiskoulunkatu. Sodan sytyttyä Kouvolasta lähti 10 naista miesten mukana rintamalle sairaanhoito- ja huoltotehtäviin.

Yleisesti ottaen suojeluskuntien naisten tehtävänä oli muonituksen, huollon ja sairaanhoidon lisäksi sotilasyksiköiden lippujen neulominen sekä henkisesti raskas ruumiiden peseminen ja hautaan saattaminen. Poikkeavampaa valkoisten naisten toimintaa edustivat punaisen Suomen alueelle jääneet naisaktivisti, jotka olivat mukana maanalaisessa toiminnassa, muun muassa vakoilussa ja salakuljetuksessa. Talvivaatetus helpotti aseiden ja panosten kuljettamista turkkien ja talvitakkien alla. Naiset myös piilottivat ja auttoivat pakenemaan punaiseen Suomeen mottiin jääneitä valkoisia miehiä. Edellä mainituissa erityistehtävissä toimi valkoisella puolella kuitenkin vain murto-osa naisista enemmistön työskennellessä perinteisissä huolto- ja hoivatehtävissä.

Salakuuntelua Kouvolan puhelinkeskuksessa

Nykyisen Manskin alkupäässä sijaitsi tuolloin vuonna 1890 rakennettu Kouvolan hotelli ja siihen lisätty siipirakennus, jossa oli Kouvolan apteekki. Kouvolan ja Kymintehtaan suojeluskuntalaiset pitivät salaisia yhteiskokouksia Kouvolan apteekissa. Näissä tapaamisissa sovittiin muun muassa salaisen puhelinlinjan sekä sähkölennättimen järjestämisestä. Niiden avulla voitaisiin olla yhteydessä keskenään sekä myös kuunnella punaisten käymiä keskusteluja. Lennättimen avulla saataisiin myös tietoa yleistilanteesta.

Teknistä tietämystä viestiyhteyksien luomiseen oli sekä rautatievirkamiesten että tehtaiden henkilöstön joukossa. Kuusankoskella puhelin sijoitettiin Kymintehtaan pääkonttorin sähköttäjän kotiin, ja johto vedettiin vieressä kulkeneeseen linjaan. Lennätinyhteyttä hoiteli Kymintehtaan kirjanpitäjä niin ikään kotoaan käsin. Puhelinyhteys menetettiin, kun punaisten vartiopatrulli havaitsi ylimääräisen liittymän tolpassa ja repi sen irti. Sähköttäjän luona elettiin jännittäviä hetkiä, mutta jostain syystä punaiset eivät seuranneet kaapelia puhelimen sijaintipaikkaan. Lennätinyhteys menetettiin, kun kirjanpitäjä joutui sodan aikana pakenemaan Kouvolasta pois valkoisten puolelle rintamaa.

Punaisten puheluita salakuuntelivat myös Kouvolan hotellin takana olleen puhelinkeskuksen naiset. Suojeluskuntalaisten linjan paljastuttua naisten saamien tietojen merkitys kasvoi. He pelastivat kenties monen hengen varoittamalla asianomaista kiireen vilkkaan pakenemaan kuultuaan tämän olevan Kouvolan synkkämaineisen tutkintakomitean listoilla. Kuuntelu oli äärimmäisen vaarallista, sillä punaisten vastavakoilun johtaja, kouvolalainen puhelinteknikko, oli ammattinsa taitava mies. Selvää on, että vakoilusta kiinni jääminen olisi merkinnyt kuolemantuomiota.

Lennätin

Lennätin on laite, jolla viesti siirretään sähköisesti johdinta pitkin lähettämällä erimittaisia sähköimpulsseja. Tätä kutsutaan morsettamiseksi. Esimerkiksi a-kirjain on Morsen aakkosilla yksi lyhyt ja yksi pitkä merkki. Lennättimellä lähetettyjä viestejä kutsutaan sähkösanomiksi. Rautatieliikenteessä lennätin oli käytössä aivan alusta alkaen. Lennätin mahdollisti rautateiden tehokkaan käytön ja sodan aikana joukkojen nopean keskittämisen haluttuun paikkaan. Suomen sisällissodassa molemmat osapuolet pyrkivät saamaan valloittamansa alueen rautatieaseman ja lennätinlinjan haltuunsa mahdollisimman nopeasti. Suomessa lennätintä käytettiin junaliikenteessä aina 1950-luvulle saakka, jolloin puhelin syrjäytti sen lopullisesti.

Kymenlaaksossa uudet paperitehtaat tarvitsivat nopeaa viestintää liiketoiminnassaan. Ensimmäisten yksityiselle lennätinliikenteelle avattujen rautatieasemien joukossa oli myös Kymi, jonne yhtiöiden sähkösanomaliikenne ensin ohjautui. Sittemmin Kouvolan asema peri Kymin paikan yhtiöiden sähkösanomien välittäjänä. Kymiyhtiön sähkösanomaliikenteen kasvaessa yhtiö anoi lupaa Kouvolan alaisena toimivan lennätinaseman perustamiseen, joka avattiinkin vuonna 1910.

Puhelin

Ensimmäinen puhelinlinja Kouvolassa rakennettiin Kymintehtaan ja Kouvolan juna-aseman välille vuonna 1882. Puhelinten ja puhelinyhteyksien määrä lisääntyi aluksi hitaasti. Vuonna 1914 tilaajia oli 110 ja Kouvolan Telefooni Yhtiö laajensi keskuspöytää 300 liittymään. Puhelinkeskuksessa työskentelivät usein naiset ja heitä alettiin kutsua sentraalisantroiksi. Keskuskaappiin tulivat alueen kaikki puhelut ja sentraalisantran tehtävä oli yhdistää puhelu haluttuun kohteeseen käsin. Joskus tilaus eteni hyvin hitaasti ja tilaaja joutui odottamaan puheyhteyden syntymistä tuntikausia. Puhelujen kestot merkittiin lapulle, minkä perusteella tilaaja maksoi puhelinmaksunsa.

Lähteet:
Airio ja Viinikainen: Etulinjassa itään ja länteen, Kouvolan seudun sotahistoria
Haapala ja Hoppu: Sisällissodan pikkujättiläinen
wikipedia.fi, yle.fi