Henkilöstö (job shadowing ja kurssit)

Uudet raiteet Eurooppaan - opettajien kansainvälistymisprojekti (Erasmus+ KA1 2022-2023)

Job shadowing roomalaiskoulun kansliassa 15.-19.10.2023

Tekijä: Birgitta Smolander

Scuola Maria Ausiliatrice on perustaltaan katolinen koulu, jossa samaan koulukokonaisuuteen kuuluu kouluja päiväkodista lukioon. Tämä seitsemänsadan opiskelijan koulu sijaitsee tyylikkäässä ja vehreässä Triesten kaupunginosassa.






































Erasmus-vastaava Paola Murru huolehti meistä koko kouluvierailun ajan. 

Kaksi kansliaa

Molemmissa kanslioissa työskentelee kaksi sihteeriä. Didaktiivisessa kansliassa pyöritetään opiskelijoiden, huoltajien, opettajien ja henkilökunnan asiakaspalvelua. Käytössä on Wilman tapainen opiskelijatietojärjestelmä, mutta kaikki talletetaan myös paperiversioina mappiin. Hallinnollisessa kansliassa syynätään euroja ja raportoidaan ministeriölle neljä kertaa vuodessa. Työnjako vaikutti selkeältä.



Maanantaina tapasimme didaktiivisen kanslian kollegoita.


Tiistaina tutustuimme hallinnollisen kanslian työtehtäviin.


Päivän päätteeksi kaikki halusivat yhteiskuvaan.


Opiskelijatietojärjestelmät Italian tyyliin.

Tietojärjestelmät ovat alkeellisempia kuin meillä, eikä niiden toimivuuteen ollut luottoa. Se, ettemme kerää paperia ihan kaikesta, herätti ihmetystä.

Roomalaiset kollegamme operoivat samojen asioiden parissa kuin mekin. Työ on monipuolista ja vaihtelevaa mutta myös ongelmat ja kipukohdat ovat samoja; kuormittavat ruuhkahuiput ja se, että keskeneräisyyttä ja keskeytyksiä on vaan siedettävä.

Roomalaislukiossa opettajien vaihtuvuus on suurta. Jäi kuva, että toiminta suunnitellaan vasta siinä vaiheessa, kun koulu alkaa syksyllä. Uudelle henkilökunnalle on kuitenkin selkeä ohje, kuinka pitää toimia ja mitä asiakirjoja pitää toimittaa kansliaan. Koulussa opettajat vaihtoivat luokkaa päivän aikana, eivät opiskelijat. Opettajia näkyi myös välituntien aikana.


Sydämellinen ja lämmin tunnelma oli käsinkosketeltavaa. Se ilmeni myös opettajien ja henkilökunnan asioidessa opiskelijoiden kanssa.

Neljän päivän aikana kävelykilometrejä kertyi yli 60 kun seikkailimme Rooman kujilla. Jokaisen kulman takaa löytyi jotakin ihanaa.

Suurkiitokset Erasmus Finland, Mika Rissanen ja KV-tiimi! 

Englannin kielikurssi Kroatiassa 14.10 - 23.10. 2023

Tekijä: Minna Snellman

 

Intensive English Language Course for Teachers and School Stuff (10 days)

Split – Kroatian helmi

Sain upean mahdollisuuden osallistua englannin kielikurssille historiallisessa ja kuvankauniissa Splitissä. Ajankohta kurssille oli mielestäni paras mahdollinen, sillä Suomen harmaa lokakuu vaihtui Kroatian puolipilviseen ja leutoon säähän. Kielikurssin tavoitteeksi olin asettanut sen, että rohkaistuisin taas käyttämään englannin kieltä aktiivisemmin, sillä en ole tarvinnut töissä englantia juuri lainkaan viimeisen viiden vuoden aikana. Kymmenen päivän kurssilla minun olisi ns. ”pakko puhua” ja luoda uusia ihmissuhteita, etten joutuisi kulkemaan iltaisin yksin kaupungin sokkeloisilla kujilla.

Splitistä kaupunkina on pakko kertoa muutamilla lauseilla. Split on kaupunkina upea ja vanhankaupungin sokkeloiset kadut ovat sekoitus 300-luvun vaihteessa rakennettua roomalaista palatsia ja sen sisälle 1400-luvulla noussutta venetsialaiskaupunkia. Lisäksi Splitin vaihteleva rannikko sekä saaristo ovat kuvankauniita. Splitin tunnetuin rakennus on Diolectianuksen palatsi, jonka läpi kuljetaan taajaan. Palatsin sokkeloisilla kujilla on mm. kauppoja, erilaisia ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Kävimme yhdessä muiden Erasmus-ryhmien kanssa tutustumassa palatsiin ja sen historiaan heti toisen päivän iltana. Kävimme myös pienemmällä ryhmällä palatsissa 3D-seikkailulla toisena iltana. Virtuaalilasit päässä tällainen korkeanpaikankammoinenkin liiteli hetkittäin onnellisena palatsin kattojen yllä. Split oli kokonaisuudessaan kiehtova kaupunki.

Kuva: Otin pienet kalistelut roomalaisten kanssa, muutoin matka meni sopuisasti;)


Englannin kielen kurssi oli mielestäni todella hyödyllinen, energisoiva ja jopa ratkiriemukas kokemus. Kielikurssille osallistu opettajia mm. Ranskasta, Rèunion saarelta, Puolasta, Virosta ja Saksasta. Alun tutustumisleikkien jälkeen ryhmäydyimme hyvin ja tunnelma oli oppitunneilla kroatialaiseen tyyliin rento ja humoristinen. Erityisesti ryhmäyttämisestä ja päiväohjelman vaihtelevuudesta täytyy antaa järjestäjille erityisen hyvää palautetta. Pidin oppimisilmapiiristä todella paljon, samoin nautin eurooppalaisten kollegoiden seurasta.

Keskusteluharjoituksia oli päivittäin eriaiheista ja erilaisilla kokoonpanoilla ts. toivomaani keskustelua oli runsaasti. Lisänä oli tietenkin peruskielioppisulkeisia tehtävineen, luovaa kirjoittamista, virallisten ja epävirallisten s-postien lähettämistä, ääntämisharjoituksia ja sanontojen kertaamista yms. Oppitunteja pidettiin parilla eri kouluilla sekä ulkona luonnon keskellä. Toisinaan kävelimme jonnekin kauniiseen lähistöllä olevaan retkeilykohteeseen opiskelemaan ja kauempana oleviin paikkoihin menimme bussilla. Mielestäni oli virkistävää opiskella raittiissa ilmassa ja katsella luonnon kauneutta ympärillämme. Yksi hauskimmista ja itselleni uusista tehtävistä oli ns. Goosechase (app), jossa metsästimme ryhmänä pisteitä. Mitä haastavampi tehtävä oli, sitä enemmän siitä sai pisteitä. Teimme esim. videoita matkien selostajia, dokumentaristeja tai etsimme "tiettyjä asioita" kaupungilta.
Tiimihenkeä nostatimme välillä hassuilla valokuvilla, joista sai myös pisteitä.

Kuvia: Varoksen luonnonpuistossa luovaa kirjoittamista, tiimihengen nostatusta suojatiellä ja bussissa lähdössä useamman kurssin voimin Zrnovnican myllylle opiskelemaan.









Retket, keskustelut ja humoristiset tehtävät hioivat meidät timanttiseksi tiimiksi. Koulupäivien jälkeen vietin jokaisen illan kurssikaverin tai kavereiden seurassa seikkaillen lähitienoilla tai kauempana. Kielikurssi ja keskustelut englanniksi jatkuivat siis luontevasti iltaisin, ja monia kiinnosti juuri suomalainen erityisopetus ja koulutus. Oli kiinnostavaa tutustua uusiin ihmisiin ja vaihtaa ajatuksia opettajan työstä. Erityisesti itseäni miellytti se, että kaikki kurssilla olevat opettajat pitivät työstään ja kokivat olevansa omalla alalla.

Kuvat: Marjan Hill vaati veronsa eli jalkojen lepuutusta puolalaisen kollegan kanssa, toisessa kuvassa turkoosinen meri lähellä Ivan Mestrovicin museota.

Kurssille asettamani oletukset, odotukset ja tavoitteet ylittyivät moninkertaisesti. Kielikurssin englanninopettajat olivat aktiivisia, kannustavia ja sydämellisiä. Heidän persoonansa sekä opetuspaikkojen vaihtelu toi paljon iloa tällaiselle laiskanpulskealle loskassa tallaajalle! Parasta kurssissa oli englannin kielen aktivoituminen, uudet tuttavat ja ilo huomata, että kaikkialla Euroopassa opettajia yhdistää samat ilot ja huolenaiheet.

Lähdin joka aamu mielelläni kouluun ja olisin viihtynyt kurssilla kauemminkin.
Huipulla tuulee ja näköjään myös portailla:)

 





 Hvala, Thank you, Kiitos Erasmus+

 -Minna



Classroom debates @ Dublin.

Tekijä: vpessa
Osallistuin Europass Teacher Academyn järjestämälle Classroom debates -kurssille pääsiäisen tienoilla kuluvaa vuotta. Aihepiiri ja kieli kiinnostavat sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti, joten odotukset työkalupakin täydentymisestä olivat kohtalaisen korkealla.

Vietin Irlannin vehreydessä reilun viikon, joista kurssiin liittyvää ohjelmaa oli kuutena päivänä. Pröystäillen ja kopeana olin luottavainen omaan mutten muiden kielitaitoon. Hybris antoi tuta kun Miriam-open johdolla toisteltiin äänenkäyttöharjoituksissa "red leather, yellow leather" kielet solmussa ja äänteet vinksinvonksin. Kunnialla selvisimme kuitenkin itse kukin, käsimerkeillä sanavaraston puutteita enemmän tai vähemmän täydentäen.

Kurssin tavoitteena oli harjaannuttaa väittelyn käyttöön opetus- ja oppimisen keinona. Kurssilla korostui ääneen puhumiseen rohkaisu, luovuuden valjastaminen, pelien ja leikkien käyttö; johdonmukainen argumentointi, tiimityö, suunnitelmallisuus ja aikaraamien noudattaminen. Oppilaana oleminen oli antoisaa. Oppien toimivuus käytännössä tuli todettua kansainvälisessä yhteistyössä muiden kurssilaisten kesken. Aiempia pyöriä pyöreämpää pyörää emme saaneet hypisteltäväksi, vaan joukon yksinkertaisia - lue: toteuttamiskelpoisia - keinoja ja harjoituksia.

Kurssiviikkoon oli tiivistetty usean viikon opintojaksoille soveltuvia harjoitteita, yksinkertaisista lämmittelyistä ja tutustumisleikeistä aina strukturoituihin väittelyihin. Yksi suurimmista anneista omaan työhön oli johdonmukaisuuden korostaminen: ensin opetellaan perusteet, sitten sovelletaan. Toimivia harjoituksia voi muunnella, supistaa tai laajentaa hyvinkin paljon niin, että ne säilyvät tavoitteen kannalta antoisina. Olen hyödyntänyt esim. puhumaan rohkaisussa.

Tässä lyhyt tiivistys viikon kulusta:
  • Maanantai.
    • Kaupunkisuunnistusta ja kurssin aloitus. Dublin ei ole metropoli, joten jalkapatikka houkutteli enemmän kuin sekavalta vaikuttava ja vasemmanpuoleinen julkinen liikenne.
    • Kurssilaisiin tutustuminen. Espanja, Italia ja Suomi olivat edustettuina - keskustelua, ohjattua ja vapaata.
      • Oivallus: "Vastuutehtävät jäävät mieleen."
    • Kulttuurinvaihtotori. Toiveena oli viedä maistiaisia kunkin kotimaasta. Suomi-pöydästä löytyi salmiakkia, suklaata, näkkileipää ja hapankorppuja; naapuripöydistä aareittain kinkkusiivuja, leivonnaisia, kaikenkarvaisia karamelleja. Fazerin sininen oli menestys.

  • Tiistai.
    • Väittelyn analysointia: väitellä voi aiheesta kuin aiheesta, ideat tulee erottaa identiteetistä, retoriikka on vain kuorrutetta.
      • Kriittisen ajattelun taitojen terävöittäminen, argumenttien rakentaminen.
      • Luovuuden valjastaminen, ideointi ja improvisointi.
    • Käytännön sovellutusten miettiminen. Joukossamme oli kielen opettajia, kirjallisuuden opettajia ja pienryhmäopettajia. 
    •  Kiertokävely.
      • Paikallisen oppaan kiertokävely opinahjolta Dublinin keskustaan. Paikallinen murre on ihastuttava. Päädyimme pubiin illalliselle. 


  • Keskiviikko.
    • Kuusi hattua. Edward de Bonon kehittämän mallin hyödyntämistä. [ Tästä Wikipedia-artikkeliin aiheesta. ]
      • Fokuksen suuntauksen väline. Voi hyödyntää vaikkapa ryhmätöihin tai roolileikkeihin. Suosittelen tutustumaan!
    • World Schools Debate. Yleisesti käytössä oleva malli muodollisen väittelytilanteen järjestämiseksi. Tiukasti rajatut roolit ja puheenvuorojen aikamääreet.
      • Lähteiden käyttö ja niiden arviointi.
      • Tuomarin roolin opettavaisuus: hektistä päättelyketjujen seuraamista ja argumenttien pätevyyden ja vakuuttavuuden arviointia on the fly.
    • Harjoitusväittelyt. Huh, tämähän olikin hankalaa!
    • EPIC. Immigration museum.
      • Miriam-open suosituksesta. Irlannin ei-aina-niin-valoisaa historiaa ihmisten liikkumisen kautta tarkasteltuna.


  • Torstai.
    • Aivoriihi edellispäivän harjoituksista - a debrief, if you will.
    • Peliaspektin huomiointi; voittoon tarvitaan strategiaa ja taktiikkaa.
      • Väittelyjoukkueen työnjako esim. henk.koht. vahvuuksien tai kehityskohteiden mukaan.
        • nokkelin, analyyttisin, verbaalisin omilla tonteillaan 
    • Loppuväittely. Viikon opit käytäntöön.
      • Muotin mukaan.
      • Olin tuomarin roolissa. Voittajan arviointi olikin vaikea tehtävä - argumenttien seuraaminen, perusteluketjujen arviointi, aiheessa pysyminen ja henk.koht. asennoitumisen unohtaminen... Mukaansatempaavaa ja keskittymistä vaativaa touhua!
    • The Church. Ruokaa, musiikkia ja irlantilaista tanssia. Naurua, kaskuja ja vakavampia keskusteluja ryhmäläisten kesken. Erikoisin espanjankielinen seuraleikki, mihin olen osallistunut. Toki myöskin ainoa laatuaan.


  • Perjantai.
    • Sitä kuuluisaa itsereflektiota tuntitolkulla: mitä opimme, miten aiomme hyödyntää opittua, pedagogiaa ja didaktiikkaa.
    • Kukkia, karamelleja, kättelyitä ja kahvia
    • Howth. Aurinkoinen iltapäivä lähes välimerellisistä maisemista nauttien. Puolen tunnin junamatka citystä - aivan hurmaava paikka.
      • P.S. Poluilta poikkeaminen ei kannata.

  • Lauantai.
    • Kiertoajelu. Upeita maisemia, paikallisten oppaiden tarinaniskennästä nauttimista ja muunmaalaisten kollegoiden kanssa jutustelua pikkuteitä linja-autolla lipuen.

Muuten, tiesitkö, ettei Irlannissa käärmeiden lisäksi ole alkujaan ollut ainoatakaan havupuulajia?

** 

P.S. Viikon opit ovat tulleet käyttöön sekä englannin että filosofian tunneilla. Puherohkeuden harjaannuttamista ja rajoittavan itsetietoisuuden karsintaa ykkösten kanssa, improvisointia ja kannanottoja keskustelukurssilaisten kanssa; perusteiden etsimistä ja harjoitusväittelyitä filosofian tunneilla. Oppiaineyhteistyötä on suunnitteilla myöskin - stay tuned!

Kypros esihistoriasta nykypäivään

Tekijä: Hanna-Kaisa Minkkinen

Kuparisaaren arvoitusta selvittämässä

Antti ja Pasi 

Innolla odotamme Välimeren historian syventämistä ja uuden kulttuurin oppimista. Ilmeisen pieni ryhmä on odotettavissa, toivottavasti sitäkin tiiviimpi. Mukana osallistujia ainakin Saksasta ja Ranskasta.

Vähän Kyproksesta

Sijainti kolmen mantereen - Eurooppa, Aasia ja Afrikka - välissä on tehnyt siitä otollisen siirtolaisille ja valloittajille läpi historian. Alkuperäisten asukkaiden (keitä he lienevätkään esihistoriallisella ajalla) muodostamien yhteisöjen lisäksi valtaa ovat pitäneet ainakin kreikkalaiset, roomalaiset, bysanttilaiset, frankit, venetsialaiset, turkkilaiset ja britit. Britit ottivat vallan heikentyneltä Ottomaanien imperiumilta vuonna 1878 ja joutuivat alun vastustelun jälkeen myöntymään Kyproksen tasavallan itsenäistymiseen vuonna 1960 presidenttinään arkkipiispa Makarios III. Iso osa olisi halunnut liittyä Kreikkaan, mutta sitä ei sallittu.

Saari ajautui kreikkalais- ja turkkilaisväestön väliseen sisällissotaan vuonna 1963. Sota kesti kolme päivää ja päättyi aselepoon, jota valvomaan YK asetti kansainväliset rauhanturvajoukot (UNFICYP) vuonna 1964. Siinä oli mukana paljon suomalaisia rauhanturvaajia. Turkki miehitti Kyproksen pohjoisosan vuonna 1974 Kreikan sotilasjuntan tukeman vallankaappauksen jälkeen. Turkin miehittämät alueet julistivat itsenäisyyden vuonna 1975 ja Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta perustettiin 1983. Ainoastaan Turkki on tunnustanut tämän turkkilaishallinnon. Kyproksen tasavalta, joka hallitsee eteläistä 2/3 saaresta, on kansainvälisesti tunnustettu, ja Turkki ei puolestaan tunnusta tasavaltaa. Verisiä yhteenottoja ja muita kauheuksia on siis riittänyt.

Kurssi alkaa

17.4.2023
Kurssi alkoi 21 asteen lämpötilassa F.G.G. Educulturen koulutustiloissa Limassolissa Kyproksella, kävelymatkan päässä majoituksestamme. Tapasimme muut kurssilaiset ja kurssin vetäjät. Päävastuu opetuksesta on Zara Keadylla, yli kaksikymmentä vuotta sitten Kyprokselle muuttaneella irlantilaisella.

Meidän lisäksemme osallistujia on Saksasta, Ranskasta ja Kroatiasta. Alkuun esittelimme itsemme, koulumme ja asuinpaikkamme. Kouvola sai tietenkin raikuvat aplodit. Meille myös selvisi, että aikataulu muuttuu ja tiivistyy tarpeen vaatiessa. Saa nähdä ehditäänkö vapuksi takaisin...


(Sanottakoon tässä kohtaa viiden päivän opiskelun jälkeen, että aikataulu tosiaankin muuttui kovasti. Päivät alkoivat joko klo 8.00 tai 9.00 ja päättyivät yleensä vasta klo 18-20 aikoihin. Toki siihen kuului ruokailua ja taukoja.)



Esittelyjen jälkeen pääsimme asiaan eli Kyproksen historiaan ja sen merkitykseen Välimeren kulttuuripiirissä. Tänään opiskelimme esihistorian (9500-1050 eea.), neoliittisen kauden (8200-3900 eaa.) sekä kuparikauden (3900-2500 eaa.). Teoriaosuuden jälkeen menimme tutustumaan opittuun paikan päälle arkeologiselle Choirokoitian neoliittiselle asuinpaikalle. Siellä ihmetystä aiheutti sylinterin muotoiset asumukset. Kivikausien jälkeen Kyproksella oli meistä poiketen ennen pronssikautta kuparikausi - johtuu saaren merkityksestä kuparin tuottajana ja käyttäjänä. Saaren nimessä näkyykin raaka-aine: kreikan kielen Kúpros tarkoittaa kuparia. Tämä on tosin vain yksi teoria. Toisen mukaan saaren nimi tulisi sypressi-puusta.







18.4.2023
Toisena päivänä opiskelimme alkuun pronssikauden ja sen jälkeen siirryimme aina mielenkiintoiseen antiikkiin. Antiikki on suurin piirtein samanlaista kuin kuin kaikkialla muuallakin: arkaainen, klassinen sekä hellenistinen kausi ja sen jälkeen roomalaisaika. Kävimme tutustumassa hellenistisellä kaudella (325-50 eaa.) perustettuun Kourionin kaupunkiin, joka oli yksi saaren keskuksista. Teatteri, agora ja muut rakennukset pylväineen ovat todiste tästä. Kreikkalaista kulttuuria lienee virrannut saarelle jo tuhat vuotta aikaisemmin mykeneläisellä kaudella. Kourionin kaupunki kukoisti edelleen roomalaiskaudella ja siitä kertovat kylpylät, gladiaattorien talo ja lukuisat muut rakennukset.

19.4.2023
Keskiviikko oli pyhitetty luennoille, videoille ja ryhmätyöskentelylle. Ranskalaisista - joita oli enemmistö - muodostettiin kaksi ryhmää. Me kaksi suomalaista, saksalainen ja kroatialainen muodostimme oman ryhmämme. Tämä tuntui oikein toimivalta ratkaisulta. Oli mukava huomata, että kollegat ulkomailta miettivät samaa asiaa kuin me, eli lähdekritiikkiä. Ryhmätyön aiheena oli valmistaa esitys opiskelijoille/kollegoille, jolla piti näyttää positiivisessa valossa miksi Kyprokselle kannattaisi mennä. Materiaalina pitää käyttää omia kuvia ja kokemuksia viikon ajalta. Työ siis jatkuu koko viikon ja esitämme ne viimeisenä päivänä toisillemme.



20.4.2023
Torstaina tutustuimme Limassolin historiaan kävellen ympäri kaupunkia ja pysähtymällä muutamiin kohteisiin. Ensimmäisenä kohteena oli Limassolin arkeologinen museo. Siellä oli mittava kokoelma antiikin Kreikan ja Rooman aikaista esineistöä. Keramiikkaa riitti ulkovarastoon asti. Sieltä menimme kaupungin pääkirkkoon Ayia Napa Cathedraliin. Ortodoksiset kirkot ovat erittäin komeita. Kirkon jälkeen oli vuorossa Limassolin linna. Linna ei ollut kovin iso eikä sen merkitys ole ollut kovin suuri vuosisatojen kuluessa. Ennen museokäyttöä se toimi vankilana. Mutta hallitsevan luokan ja ritareiden asuinpaikkana sekin on ollut ja siten kiehtova. Kaupunkikierroksen - sen aikana näimme monia hallitusrakennuksia eri aikakausilta ja moskeijoita - lopuksi pysähdyimme vielä Carob Mill Museumiin. Carop tree on johanneksenleipäpuu ja siitä valmistettiin siirappia, suklaata jne. Se on edelleen hyvää ja jonkinlaista
superfoodia.

Päivän päätteeksi lähdimme bussilla läheisille vuorille. Troodos on Kyproksen korkein paikka, vuoristo, joka yltää lähes kahden tuhannen metrin korkeuteen. Kävimme tutustumassa viehättävään Ómodoksen kylään. Siellä erityisen vaikutuksen teki luostari nimeltä Timios Stavros Monastery. Kyproksella luostarista tekee merkittävän se, että siellä säilytetään erittäin tärkeää pyhäinjäännöstä: pala alkuperäisestä Jeesuksen ristiinaulitsemiseen käytettystä rististä. Osuimme paikalle juuri kun paikalliset ihmiset kiersivä jonossa suutelemassa papin pitelemää pyhäinjäännöstä. Olisimme voineet oppaan mukaan tehdä sen itsekin, mutta tällä kertaa jätimme mahdollisuuden käyttämättä. Kylästä ajelimme ihmettelemään lähistöllä sijaitsevaa hienoa Milomerin vesiputousta. Vesi oli edelleen kylmää, vaikka lumet vuorilta olivatkin jo sulaneet. Vesiputouksilta suunnistimme viimeisiin kohteisiin, viinitarhaan ja syömään. Todistetuksi tuli, että sekä viini ja ruoka ovat tärkeä osa kyproslaista kulttuuria. Sen he osaavat tehdä. Mezet ja sininen viini maistuivat. Pitkä päivä päättyyi päättyi perinteisen railaakkasti: Ylen puoli ysin uutiset tallenteena ja äkkiä nukkumaan.




21.4.2023

Perjantaina lähdimme heti aamusta bussilla n. 100 km päähän Nikosiaan, joka on jaetun Kyproksen molempien osien hallinnollinen keskus ja suurin kaupunki. Nikosia on maailman ainoa jaettu kaupunki. Noin 2/3 saaresta kuuluu Kyproksen tasavaltaan ja on ainoa kansainvälisesti tunnustettu valtio saarella. Se on se "kreikkalainen" puoli. Noin kolmasosa saaresta on Turkin miehittämänä ja Pohjois-Kyproksen turkkilaisen tasavallan hallussa. Sitä ei ole Turkin lisäksi tunnustanut kukaan muu. Mainittakoon vielä, että saarella on kaksi brittien tukikohtaa ja lisäksi täällä on palvellut n. 10 000 suomalaista rauhanturvaajaa.

Ensimmäisenä kohteena oli Kyproksen käsityökeskus, jossa pääsimme näkemään perinteistä käsityötä keramiikan teosta kutomiseen. Kreikkalaisella puolella kävimme vielä Leventis Municipal Museum of Nicosiassa sekä Kyproksen museossa. Sen jälkeen menimme ilman opasta "turkkilaiselle" puolelle, jossa tutustuimme basaareihin, moskeijoihin ja hamamiin (kylpylä). Sekä tietysti kebabbiin.

22.4.2023
Viimeisenä päivänä jokainen ryhmä esitteli oman aikaansaannoksensa. Tosin aikaan työn tekemiseen ei paljoa ollut, koska päivät olivat niin pitkiä. Ja työn tekemiseen piti käyttää koko kurssin aikana saatuja tietoja, kokemuksia ja kuvia. Lauantaiaamun viimeistelyyn oli aikaa vain n. 30 minuuttia. Tehtävänanto oli tälläinen:

MAIN GROUP WORK
Let's suppose that at you are going to introduce to your students /colleagues a visit in Cyprus. Make a short PowerPoint presentation of a collection of photos from the sites (museums/ ruins/ objects/ mosaics/ statues etc.) to prepare the students/ colleagues for the visit and focus their attention. If you want, you can give some information or ask questions. Try to make this visit a positive learning experience. Use maximum 10 slides.


Esittelyjen jälkeen vuorossa oli vielä viimeinen retki Pafokseen (vapaaehtoinen ja omakustanteinen), joka on tunnettu ainakin yhdestä asiasta: Afrodite nousi vaahdosta (syntyi) Pafoksen rannoilla. Jos uskalsi kastautua kylmässä vedessä, niin luvassa oli vuoden ajaksi hieno hipiä. Näin ainakin myytti lupaa. Antti kastoi sormensa ja minä uskalsin mennä nilkkoja myöten. Uimahousut meiltä jäi tällä reissulla kastamatta, rannoilla ei ollut aikaa notkua.

Enemmän nähtävää oli kuninkaiden haudoilla. Siellä sijaitsee monen muinaisen ylimyksen viimeinen leposija. Haudat eivät nimestään huolimatta ole kuninkaiden vaan rikkaiden pafoslaisten hautoja. Maanalaiset hautakammiot ovat peräisin helleenien ja roomalaisten ajoilta 200 eaa.–200 jaa. Haudat kuuluvat Unescon maailmanperintölistalle. Pafoksessa on myös merkittävä arkeologinen puisto Pafoksen pääkaupunkiajoilta hellenistisellä kaudella. Siellä on mm. roomalainen teatteri, mosaiikkeja (Dionyseksen talo) sekä lähistöllä pylväs, johon sidottuna apostoli Paavalin kerrotaan joutuneen ruoskituksi Kyproksella.

Mitä opin tällä viikolla?

Tekijä: Marko Ukkola

Yksi tavoitteistani oli englannin ja ranskan kielen käytön luontevoittaminen. Torstai-iltapäivän englannin kielen tunnilla olin harjoittelemassa ranskalaiselle koululle tyypillistä keskustelevaa oppitunnin vientiä ja sieltä tuli pelkäämäni kysymys: ”Voitko kertoa jotain koulustasi tai itsestäsi ranskaksi?” Mielessä kyllä välähti, että sopimukset tunnin alussa olivat, että käytämme englantia ja suomalaista sosiaalista koodia. Vetoaisinko siihen? Ilmeisesti neljäs päivä kielen ympäröimänä riitti siihen, että ranskaa lähti tulemaan suusta, eikä tarvinnut paeta paikalta. Jos nyt joku koulumme englannin opettajista huolestuu, niin selvitin kyllä opiskelijoille tunnin alussa, että olen matemaattisten aineiden opettaja eikä kielitieteellinen sivistykseni ole opetustehtävien vaatimalla tasolla. Ranskan osalta opiskelijat ymmärsivät asian luultavasti ilman selityksiä ja hymyilivät ystävällisesti.

Ainakin nyt näyttää siltä, että voi olla mahdollista saada toteutumaan yhteistyö fysiikan opettajan kanssa. Olisi kiinnostavaa nähdä, miten yhteinen projekti saataisiin toimimaan. Englannin opettaja teki oikein selväksi, että kun lomat on vietetty ja koulutyö vapun jälkeen taas alkaa, saisi muutama suomalaisopiskelija olla matkalaukkuineen koulun aulassa odottamassa. Laskettelujen kannalta parasta aikaa on kuitenkin tammi-helmikuussa.

Mitä haluaisin mukaani? Ranskalainen oppitunti, ainakin ne 17 jotka seurasin, alkavat räväkästi. Oppitunti etenee opettajajohtoisesti, mutta ranskalaisnuoret osallistuvat keskusteluun varsin innokkaasti, kun ovat perillä asiasta, mutta myös kärriltä tipahtaneena. Väärä vastaus ei näytä huolestuttavan. Toisinaan oppitunti kuulostaa levottomalta, mutta kummasti opettajat saavat kiinni takarivin huolestuneesta ilmeestä ja kysymyksestä. Oppitunnit ovat erittäin huolellisesti suunniteltuja, melkeinpä ohjelmoituja. Oppitunneilla jää käsitys, että opiskelijat hyväksyvät tietämättömyytensä, mutta työskentelevät useimmiten innokkaasti opettajan kanssa sivistyksensä parantamiseksi. Yhtään ”mihin tätä tarvitaan” -kysymystä en tainnut kuulla, mutta kyllä keskustelua BAC-kokeesta, jonka tulokset tulivat tällä viikolla. Ihmeellistä on, että abit olivat koulussa, vaikka lukio on periaatteessa käyty!

Lyseé Honore Romane on noin 500 opiskelijan koulu, vaikka paikkakunnalla asuu noin 6500 ihmistä. Useampi urheilulinja, tiedelinja ja hoitoalan opinnot vetävät kauempaakin opiskelijoita, joista osa asuu ison osan kouluvuodesta koulun alueella olevassa asuntolassa. Viikonlopuksi ja lomille pakataan laukut ja lähdetään kotiin. Laukkuja on useammassa nyytissä ympäri koulua näin perjantaina.

Menomatkalla Embruniin ajoin käyttäen Google Mapsiä suunnistusapuna, minkä vuoksi noin kahden tunnin ajomatkaan meni yli neljä tuntia. Maisemat olivat kyllä upeita ja kauniita pikkukaupunkeja ja puukujia oli matkalla. Paluumatkan ajoin itse suunnistaen.

Arvaamalla voi voittaa?

Tekijä: Marko Ukkola

Yksi reissun tavoitteista oli saada tuntumaa, miltä tuntuu olla oppitunnilla, kun ei ymmärrä kieltä täydellisesti. Myös meidän koulussamme tämä todellisuus on monella opiskelijalla edessä jokaisella oppitunnilla.

Opettajan viestinnässä on paljon pieniä eleitä ja vaikka ranskalainen kulttuuri ei nyt kuitenkaan ole mitenkään valtavan kaukana meikäläisestä, on niiden tulkinnan hankaluus ainakin näin seurailevalle opettajalle ilmeistä. Tarkoittiko tämä lyhyt lausahdus ja käden heilautus nyt sitä, että taululle kirjoitettua tehtävänalkua on tarkoitus tehdä itse vai tehdäänkö se opettajajohtoisesti yhdessä? Vieruskaveri vasemmalla alkoi tehdä tehtävää, oikealla kaivoi repustaan monisteen ja alkoi värittää ääriviivakuvaa. Mikä on oikea toimi nyt? Asiaa pohtiessa selviää, että minunkin olisi ehkä pitänyt tehdä moniste jo kotona ja tehtävää voi aloittaa itse, mutta voi myös odotella, kuten useimmat tekevät. Kun alan kaivella monistetta, opettaja alkaakin jo käsitellä taululla aloitettua tehtävää.

Kemian tunnilla lasketaan laimennussuhdetehtävää ja sitä varten pitää luonnollisesti muuttaa massoja perusyksiköstä eli kilogrammoista grammoihin. Vastatessa ei ensimmäisellä kerralla nollien määrä osu oikein, johtuiko se siitä, että en muistanut kilon murto-osien joukossa olevaa ”eetogrm” -yksikköä, joka taisi olla kilon kymmenesosa vai oliko se sadasosa?

Toisaalta voi sitten pohtia, että jos tunnilla riennät usein samojen opiskelijoiden luokse tarkastamaan, että oikeat tehtävät ovat alkaneet ratketa ja keskustelemalla tarkastamaan, että ne on ymmärretty oikein, voi opiskelija kokea laajemman huolenpidon ja valvonnan ahdistavana. Tämä on ehkä hyväksyttävä. Ei voi olla väärin tukea kielen ymmärtämisen kanssa taistelevaa opiskelijaa.

Toisinaan viesti tulee hyvin selväksi. Embrunin keskustassa näkyy, minne pitää hakeutua hädän hetkellä ja toisaalta jo antiikin aikana tunnetun paikkakunnan eläminen nykyhetkessä. Paikallinen valtiollinen palvelukeskus ei jää arvailun varaan.

Virkoja on erilaisia

Tekijä: Marko Ukkola

Ranskassa opettajat ovat valtion viroissa. Valtakunnallinen virasto palkkaa kaikki sopivan yliopistotutkinnon ja opettajakokeen läpäisseet. Opettajille on siis kokeet! Varman työllisyyden vastapainoksi samainen virasto sijoittaa opettajat hyvin monimutkaisen järjestelmän perusteella kouluihin eri puolille maata koulujen ilmaiseman tarpeen mukaisesti. Jos kouluilla ei ole tarvetta, voi opettajalistalla oleva joutua kummalliseen limboon: Täysi opettajan palkka juoksee, vaikka mitään töitä ei ole.

Ranska on aika iso maa ja puolenkymmentä pientä saarta ympäri maailmaa ovat samassa järjestelmässä, joten uran alussa tai jos haluat vaihtaa työpaikkaa saatat keväällä kuulla työpaikkasi olevan syksyllä yllätyksellisessä paikassa. Opettajat saavat toki esittää toiveita tulevasta työpaikastaan, mutta toiveiden toteutumisen kannalta olennaista on opettajan valtakunnallisessa vertailussa saama pistemäärä. Pistemäärään vaikuttaa työkokemus, menestys yliopisto-opinnoissa ja opettajakokeessa, mikä tuntuu luontevalta, mutta myös terveydentila, lasten lukumäärä ja aviosääty vaikuttavat. Jos haluat toiveidesi mukaisen viran, kannattaa avioitua ja muutama tenava olisi paikallaan. Koirasta tai pitkäaikaisesta kuntosalikortista ei saa pisteitä.

Tavallisilta työmarkkinoilta tuttu työpaikkailmoitukseen vastaaminen tuntuu nopealla vertailulla hyvin selkeälle ja perustellulle järjestelmälle. Rehtori voi haastatteluja tehdessään pohtia, kuka hakijoita olisi pätevin ja sopivin.

Suomalaisen järjestelmän matalampi organisaatio palkitsee, kun sairaus iskee. On ikävää joutua soittamaan pomolle aamutuimaan huonoja uutisia, mutta Ranskassa valtakunnallinen organisaatio selvittelee asiaa ja lähettää sijaiseksesi jonkun sillä hetkellä joutilaana olevan opettajan, jos joku valtakunnallisen kokeen läpäissyt sattuu olemaan vapaana. Useimmissa oppiaineissa ei ole ketään vapaana ja oppiainerajojen ylittäminen on mahdotonta. Matematiikan opettaja ei voi mennä fysiikan tai kemian tunnille! Käytännössä sijaisuuksia ei tunneta. Opettajien on syytä olla varovaisia laskettelurinteessä.

Embrunin lähellä on muutama laskettelukeskus. Vihreitäkin rinteitä löytyy ja ainakin kävellessä sanoisin, että ne olisivat luultavasti Suomessakin vihreitä rinteitä. Jos hisseillä uskaltautuu ylös asti, rinteissä riittää vaikeusastetta ja näyttävyyttä. Pituudet voi mielekkäästi ilmoittaa kilometreinä. Kuvassa lumisen alueen alareunassa on paikallinen mielakka.

Embrun, Ranska, perjantai 14.4, Marko

Kouluelämää Ranskassa

Tekijä: Marko Ukkola

Tälläkin kertaa tavattaessa vierasmaalaisia opettajia joku avasi keskustelun pohtimalla suomalaista opetusta ja sen erinomaisuutta.

Nyt kolmen täyden työpäivän jälkeen voi todeta, kyllä täällä Ranskassa on ammattitaitoisia ja ahkeria opettajia kuten kotipuolessakin. Toki on tunteja seuratessa tullut moneen kertaan mieleen, että olisin tehnyt jonkin asian eri tavalla, mutta sellaista meidän työmme on. Hyviin tuloksiin voi päästä eri tavoin.

Ongelmat ovat samanlaisia. Kysyin opiskelijalta tehtävästä, joka hänelle tuotti vaikeuksia. Opiskelijan ehdotus tehtävän pulmallisuuden syyksi oli kotikoulusta tuttu: ”Minä olen huono kemiassa.” Jos opiskelija on vakuuttunut omasta kyvyttömyydestään, oppitunnilla on melkein mahdotonta saavuttaa menestystä. Yritin sitten muotoilla ranskaksi vakiovastaustani: ”Jos olet selvinnyt tänne asti, et millään voi olla lahjaton matemaattisten ongelmien ratkaisija.” Kun olen itsekin aikanaan ollut samassa roolissa, olen vakuuttunut, että Ketomäen Oili olisi ainakin vähän jakanut rohkaisua yritelmästäni. Niillä Oilin rohkaisuilla aikanaan selvisin ja magna tuli. Tällä reissulla on selvinnyt, että ruokaa saan kaupasta ja oppitunneilla pysyn asiassa mukana oikein hyvin. Yksinkertaisia neuvoja pystyn antamaan opiskelijoille. Ehkä minä en ollutkaan huono ranskassa.

Osa opiskelijoista istuu pohtien syntyjä syviä. Meillä raaka Studeo paljastaa, jos tehtäviin ei ala ilmestyä vastauksia ja opettajan on syytä mennä potkimaan vauhtia.  Toki opettaja voi toimittaa pienen määrän motivaatiota kerrallaan opiskelijalle, mutta eihän potkimalla tehdä hyvää matematiikkaa. Samaa motivaation lapiointia tehdään täälläkin, mutta oma ahkerointi jää osalla opiskelijoista vähäiseksi. Kotona olen joskus katsellut Studeon prosentteja järkyttyneenä. Miten ihmeessä ihminen on viihtynyt oppitunneilla tekemättä tehtäviä?

Opettaminen on opettamista täälläkin.

Miesten vessassa käydessäni katselin maisemaa, mutta jotenkin kuvan ottaminen tuntui sopimattomalta. Otin kuvan opettajien huoneen ovelta.

Embrun, Ranska, Torstai 13.4.2023, Marko

Espanjan opettajien kurssilla Sevillassa

Tekijä: Hanna-Kaisa Minkkinen

Vietin 16.-23.4.2022 Sevillassa espanjan opettajille suunnatulla Erasmus+ KA1-kurssilla.  Kurssin järjestäjä Spanish Institute for Global Education -kielikoulu on erikoistunut luonnolliseen kielenoppimiseen (Natural Approach to Language Learning). Koulun perustaja ja opekurssin vastuuopettaja, María Teresa Alonso on tutkinut luonnollista kielitaitoa ja toimii myös dekaanina Loyolan yliopistossa. Kurssiviikko tarjosi rautaisannoksen kielenoppimisen teoriaa ja käytäntöä sekä kulttuuritietoa. Osallistujista suurin osa oli Suomesta, sillä kielikoululla oli Erasmus+-projekti suomalaisten vapaan sivistystyön espanjan opettajien kanssa. 

Arkipäivisin oppitunteja oli klo 8.30-13.30. Lounaalle mentiin kotiin. Kaikki osallistujat majoittuivat espanjalaisissa perheissä. Minä majoituin 80-vuotiaan rouvan kotona. Tyypilliseen tapaan osa aikuisista lapsista asui vielä kotona. Lapset ja lapsenlapset kokoontuivat useana päivänä lounaalle isoäidin luo. Mikäli espanjalainen elämänrytmi ei ollut tuttua, tuli se viimeistään nyt tutuksi. Siestan jälkeen alkoi kurssin kulttuuriohjelma, joka kesti illalliseen asti eli yhdeksään kymmeneen asti. 

Sábado16.4.2022

Saavuimme suoraan lentokoneesta keskelle Sevillan pääsiäislauantain humua. Espanjalaisessa pääsiäisessä on jotain, mikä hämmentää ja koskettaa: suitsukkeet, korvia huumaava musiikki, pimeydessä loistavat soihdut, hiljaisuus kun kulkue pysähtyy ja katoilta satavat ruusun terälehdet. Mitä paremmin traditiota ymmärtää, sitä enemmän kulkueiden symboliikkakin avautuu. Pääsiäinen on Espanjassa ja etenkin Sevillassa maagista aikaa, jota tullaan katsomaan pitkänkin matkan takaa, riippumatta uskonnollisen vakaamuksen syvyydestä. Kielen oppiminen on aina kulttuurin oppimista, mutta syystä tai toisesta pääsiäinen ei uusissa espanjan oppikirjoissa juuri näy. Itse odotin kulkueiden lisäksi pääsiäisherkkujen syömistä. ¡Qué rico!

Domingo 17.4.2022

Sunnuntain vierailukohteina olivat Jérez ja Cádiz.  Valitettavasti hevoset ja sherryt jäivät toiseen kertaan, kun matka jatkui Jérezistä Euroopan vanhimpana kaupunkina pidettyyn Cádiziin. Säät suosivat. Koska mukana oli asiantunteva opas, jätin Cádizin mahtavat hiekkarannat sikseen ja suuntasin kaupunkikierrokselle, katedraaliin ja tapaamaan Dama de Cádizia eli foinikialaista sarkofagia.

Espanjan tunteminen on historian tuntemista. Jokainen valloittaja on jättänyt jälkensä niin kieleen, kulttuuriin kuin maisemaankin. Vaikka kaikesta on lukenut maantuntemuksen kursseilla, paikan päällä foinikialaiset, kartagolaiset, roomalaiset ja arabialaiset vaikutteet konkretisoituvat, kun vain katsoo kaupungilla ympärilleen.

Lunes 18.4.2022

Ensimmäisen päivän oppitunneilla keskityttiin siihen, miten rakentaa oppiminen suullisen ilmaisun varaan heti alusta asti. Ihmiskunta on oppinut kielen puhumalla ja kuuntelemalla. Miksipä ei siis kielen oppija? Lukeminen on huomattavasti myöhempää perua kuin puhuminen ja kuunteleminen ja silti lukeminen ja kirjoittaminen dominoivat vieraan kielen alkeisopetuksessa. Sillä on seurauksensa. Moni oppija (ja varmaan opettajakin) ihmettelee, miksi vuosienkaan opiskelut eivät johda sujuvaan puhuttuun kielitaitoon tai edes ääntämisen hallitsemiseen. Opiskelluista kielen osista ei tulekaan kokonaisuutta. Sanalistat ja kielioppiruudut eivät auta, kun pitäisi puhua. Päivä antoi paljon ajateltavaa. Kuinka paljon oppitunneilla puhutaan muuta kuin kohdekieltä ja miksi? Minkä pitäisi muuttua, jotta kohdekielinen viestintä automaatistuisi jo alkeiskursseilla? 

Koska kaiken opiskellun pitäisi palvella jotain käytännön viestinnällistä päämäärää, kielioppikaan ei voi jäädä irralliseksi. Iltapäivän työpajassa kokeiltiin eri tapoja yhdistää espanjan menneiden aikamuotojen opiskelu erilaisiin käytännön viestinnällisiin tavoitteisiin. Koska espanjassa jo pelkkien eri persoonien taivutusmuotojen opiskelu on hikistä hommaa, käytännön suulliselle harjoittelulle jää helposti liian vähän aikaa. Muodot eivät automaatistu, eikä puhe siis luonnistu. Luonnollinen kielenoppiminen näkyy myös siinä, millaisia muita opiskelutapoja tunnilla käytetään. Päivän toisella oppitunnilla käsiteltiin yhteistoiminnallisen oppimisen tekniikoita.

Visita al Alcázar de Sevilla

Martes 19.4.2022

Päivän ensimmäisellä oppitunnilla käsiteltiin ilmaisun sujuvuutta. Moni mieltää kielellisen sujuvuuden ominaisuudeksi, joka on mahdollista saavuttaa vasta monen vuoden kieliopintojen tuloksena. Sujuvuuden pitäisi kuitenkin olla tavoite heti ensimmäisestä oppitunnista asti. Kielitaito voi siis olla sujuva jo alkeistasolla, vaikka kielelliset resurssit ovatkin vielä hyvin rajalliset. Käytännössä se siis tarkoittaa sitä, että tulee kuin apteekin hyllyltä se, mitä osaa. Monesti sujuvuus mielletään puhenopeudeksi, vaikka siitä ei olekaan kyse. Alusta asti on kuitenkin vaadittava sujuvuuden lisäksi kielellistä täsmällisyyttä, niin ääntämisen kuin rakenteen suhteen, muuten homma ei toimi. Kielen oppiminen on kuin soiton opettelua. Aika monta harjoittelutuntia tarvitaan, että Ukko Nooa monimutkaisemmat kappaleet alkavat soljua. Voihan sitä lukea vaikka kuinka monimutkaista nuottia, mutta soitoksi lukeimsesta ei vielä ole. 

Oppitunti- ja kurssitasolla sujuvuus lähtee oleellisen kieliaineksen suullisesta harjoittelusta. Opettaja valitsee
esim. 15-20 tärkeintä teemaan sopivaa istutettavaa fraasia eli mantraa, joita on tarkoitus harjoitella siten, että ne harjoittelun myötä automaatistuvat. Opiskelijoiden ei ole tarkoitus pelkästään papukaijoina toistella fraaseja, vaan mantrojen ympärille voi rakentaa vaikka millaisia tehtäväkokonaisuuksia. Itse päätin heti kokeilla "aamupiirin" tyylistä lähestymistä asiaan. Näin on tarkoitus saada istutettua "varmat" viestinnälliset rakenteet kullakin kurssilla. Ehkä näin päästään pysyvien muistijälkien jäljille. 

Mantrojen valinta alkeiskursseilla on suhteellisen helppoa, sillä tavoitteet ovat hyvin konkreettiset eli arjessa kiinni. Mantrojen valinta kuitenkin tarkoittaa sitä, että jo alkeiskursseilla käytetään surutta vaikkapa paljon myöhemmin esiteltävää subjunktiivia, koska sitä tarvitaan esim. toivotuksissa. Jos puheen opettelu painottuu, täytyy hyväksyä sekin, että ortografista tarkkuutta ei ole ehkä syytä vaatia heti.

Mitä pidemmälle edetään sitä hankalemmaksi tärkeimmän kieliaineksen valinta muodostuu. Varmaa kuitenkin on, että harjoittelua tarvitaan. Vaikka monille opiskelijoille voi olla hankalaa perustella esim. puhekurssien hyödyllisyyttä, selvää on, että sen minkä osaa sanoa, osaa myös kirjoittaa ja ehkä myös kuulla.

Kolmannella oppitunnilla käsiteltiin kriittisen ajattelun taitojen opettamista vieraan kielen oppitunnilla. Opettajat pääsivät opiskelijan rooliin eli harjoittelemaan käytännössä sitä, miten tekniikat toimivat. Näistä olisi iloa myös vaikkapa reaaliaineisiin ja äikkään. Onneksi kurssin päätteeksi saatiin kaikki materiaalit, sillä jo näissä kahdessa päivässä oli melkoisesti sulateltavaa. 

Visita Plaza de España y Parque de María Luisa

Miércoles 20.4.2022

Keskiviikkona saatiin uusia ideoita kulttuuritiedon opettamiseen. Tällä kertaa keskityttiin erilaisiin juhliin, ja niitähän Espanjassa riittää. Iltapäivällä kokeiltiin luovaa kirjoittamista ja rakennettiin kirjallisia hirviöitä. Pajaa piti luovan kirjoittamisen tutkija ja opettaja Blanca Acevedo. 

Koska Sevilla ja flamenco kuuluvat olennaisesti yhteen, on vaikea kuvitella, että yhtään kurssia järjestettäisiin ilman flamencoa. Niinpä keskiviikon iltaohjelmassa oli flamencoa. Poistuneet koronarajoitukset tiesivät myös sitä, että tuliaisina tuli myös muutakin. 

Visita Barrio Santa Cruz, espectáculo Flamenco

Jueves 21.4.2022

Aamulla suuntasimme Sevillan katedraaliin. Jos ette tienneet, Sevillan katedraali on maailman suurin katedraali. Sinne on haudattu myös Kolumbus ja koko joukko Espanjan entisiä kuninkaita. Aamupäivän kulttuurikierros jatkui Casa Pilatos -nimiseen palatsiin tutustumalla. Iltapäivällä tarkastelimme tutkivan journalistin ja yliopisto-opettajan, Álvarez Moralesin kanssa espanjalaisia stereotypioita ja myyttejä. Näiden kurssien parasta antia on se tieto, jota et voi mistään lukea. 

Viernes 22.4.2022

Perjantaiaamun aluksi taiteilija ja yliopisto-opettaja, Francisco Pérez Valencia esitteli 100 ideaa maailman parantamiseksi ja samalla saimme kuulla hänen elämänsä biisit. En ole aivan varma, olinko osa performanssitaidetta vai oppitunnilla, mutta muutama ajatus jäi tuostakin sessiosta elämään. Perjantain toisella oppitunnilla käsiteltiin musiikin ja elokuvien hyödyntämistä.

Viimeisellä oppitunnilla keskityttiin omaan opettajuuteen. Mitä pidetään, mitä heitetään menemään, minne suunnataan. Pidin erityisesti siitä, että teimme realistisen suunnitelman siitä, miten aiomme hyödyntää opittua. Vaikka kurssin aikana tietoa tuli aivan järkyttävä määrä ja vaikka tuo tieto vaati laittamaan aika monta asiaa uusiksi oppitunneilla, suunnitelman ohjeistus oli sellainen, että muutos tuntui mahdolliselta. Askel kerrallaan. 

Visita a Triana, tapas de despedida

Sábado 23.4.2022

Me suunttaamme kotiin. Sevilla jää valmistautumaan pian alkavaan feriaan. Kaupunki täyttyy taas niin ulkomaisista kuin espanjalaisista turisteista. Talonmies lupasi opettaa sevillana-tanssin askeleet, jos palaisin huhtikuun ferian aikaan. Ehkä ensi vuonna. Illalla pelaa Sevillan oma Betis ja voittaa Copa del Reyn. Taas Sevillassa juhlitaan.  


Un abrazo,
Hanna-Kaisa 

P.S. SIGE:n espanjankielinen blogi viikon kuulumisista

 
P. P. S. Kurssia valitessa kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin. Onko ohjelma valmis? Onko ohjelma riittävän tarkka? Päästäänkö ohjelman avulla luvattuihin oppimistuloksiin? Onko vapaa-ajan aktiviteetit opastettuja vai eivät? Keitä opettajat ovat? Mainitaanko heidät nimeltä? Mikäli kurssitietokannassa kommentteja ei ole, löytyykö niitä muualta? Mitä muuta järjestävä taho tekee? 

 

Petrus & Paulus College marraskuussa 2022

Tekijä: Päivi Kemiläinen

Petrus & Paulus College Belgian Oostendessa sijaitsee hienolla paikalla satamassa maan länsirannikolla, hollanninkielisellä Flanderin alueella. Oostende on suosittu rantalomakohde, jossa myös Belgian kuninkaalliset ovat paljon viihtyneet. Belgiassa on vain reilut 60 kilometriä merenrantaa, mutta se pitää sisällään upeita, kilometrien pituisia hiekkarantoja.


Belgiassa ensimmäisen asteen koulutus (alakoulu) kestää kuusi vuotta, jonka jälkeen oppilaat valitsevat itselleen sopivan toisen asteen koulutuslinjan. Linjoja on kolme: yleissivistävä koulutus, tekniikkapainotteinen koulutus ja ammattikoulutus. Toisen asteen opinnot kestävät myös kuusi vuotta. Toisen asteen yleissivistävien opintojen jälkeen opiskelijat voivat vapaasti aloittaa yliopisto-opinnot, joista vain lääketieteellisen tiedekuntaan on pääsykokeet. Belgiassa ei ole meidän ylioppilaskirjoituksia vastaavia kokeita, ja opettajilla on varsin vapaat kädet opiskelijoiden taitojen arvioinnissa. Moni joutuukin yliopiston ensimmäisen vuoden aikana lopettamaan opintonsa puutteellisten taitojen vuoksi.

Kolme neljäsosaa toisen asteen koulutuksesta on katolisen kirkon järjestämää. Petrus & Paulus College (ehkä nimestä voi sen jo päätellä) on yksi näistä kouluista. Se tarjoaa yleissivistävää opetusta noin 700 sadalle 12-18-vuotiaalle nuorelle. Osa nuorista opiskelee kielipainotteisesti ja osa tiedepainotteisesti. Kielipainotteisesti opiskeleminen tarkoittaa pakollisen ranskan ja englannin lisäksi myös ainakin latinan ja kreikan opintoja. Kaikki opiskelevat tietenkin myös äidinkieltään hollantia (joka tosin monelle on toinen kieli, sillä suuri osa oppilaista ja opiskelijoista on maahanmuuttajataustaisia, joilla on kotikielenä jokin muu kieli). Englantia aletaan opiskella 12-vuotiaana, jolloin monet ovat jo oppineet puhumaan englantia videoiden ja sosiaalisen median avulla. Kirjoittamisen taidot ovat kuitenkin heikommat, ja muodollinen opetus pyrkii tasaamaan oppilaiden välisiä lähtötasoeroja. 



Saimme tutustua koulun arkeen viikon ajan. Ensimmäiset erot pistivät silmään heti luokkaan mennessä: ryhmäkoot ovat Belgiassa paljon meidän ryhmiämme pienemmät. Isoimmissa ryhmissä oli 20 opiskelijaa, ja silloin luokka olikin jo täynnä. Useimmissa ryhmissä oli 8-16 opiskelijaa. Opettaja on selvä auktoriteetti, jota teititellään ja joskus vähän jopa pelätään.

Seuraava ero on myös hyvin silmäänpistävä: yksikään opiskelijoista ei käytä kännykkää, yksikään ei eksy tietokoneellaan asiaankuulumattomille sivuille, eikä tietokoneita käytetä edes kavereiden kanssa viestittelemiseen vaan ainoastaan koulutöihin. Kävi ilmi, että koulun opiskelijat ovat itse päättäneet, että kännykät ovat tunneilla kiellettyjä. Jos opiskelija käyttää puhelintaan tunnilla, opettajalla on oikeus ottaa se häneltä pois ja joko antaa se tunnin päätteeksi, tai se voidaan myös viedä kansliaan, josta opiskelija saa sen mukaansa päivän päätyttyä. Ne opiskelijat, joiden kanssa juttelin, sanoivat, että sääntö on todella hyvä, sillä se auttaa heitä keskittymään opetukseen. Aion ehdottomasti olla tässä asiassa tarkempi jatkossa!




Opetus tunneilla on hyvin opettajajohtoista. Opettaja luennoi ja opiskelijat tekevät muistiinpanoja. Suullista harjoittelua ei ole, joskin suullista kielitaitoa testataan opettajalle pidettävien esitysten avulla ahkerasti. Hiljaista työskentelyä on paljon. Silloin opiskelijat tekevät tehtäviään. Opiskelijoilla on usein valittavanaan joko paperi- tai digitaalinen materiaali, mutta valtaosa suosii paperia. Digimateriaali ei tosin vastaa meidän käytössämme olevia materiaaleja laadultaan tai toiminnoiltaan ja se olikin käytännössä kuin paperimateriaalin pdf-versio.



Viikko oli todella kiireinen ja päivät olivat pitkiä, mutta antoisia. Sain Belgiasta mukaani uutta intoa ja pieniä uusia juttuja, joita aion ottaa rutiineihini mukaan. Viikko auttoi minua myös näkemään uusin silmin oma koulutusjärjestelmämme. Teemme paljon hyviä asioita, jotka toivottavasti tuottavat myös oppimista ja muita arvokkaita asioita. Ei pelkästään substanssin oppimista, vaan myös työelämässä ja jatko-opinnoissa tarvittavien taitojen oppimista. Ihmisenä kasvamista, itsetuntemuksen lisääntymistä, itseluottamuksen löytymistä. Sanon usein opiskelijoilleni, että välttäkää kliseitä kirjoittaessanne, mutta en silti malta olla lopettamatta näin: Joskus todellakin pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle :) Mutta olihan tuo Oostenden naapurissa sijaitseva Bruggen keskiaikainen kaupunki (tunnetaan myös pohjoisen Venetsiana) aika hieno sekin:


Disclaimer: Mahdolliset väärät tiedot Belgian koulutusjärjestelmästä ovat minun väärinkäsityksiäni. En ole tarkistanut faktoja, vaan kirjoittanut tämän tekstin muistiinpanojeni perusteella.

Ei pelkkää auringonpaistetta

Tekijä: Mika Rissanen

Kuva: Kukkulakaupunki jää pian taakse.

Kuudes ja viimeinen päivä työseurantaa on takana. Syvällisemmän analyysin aika on myöhemmin, mutta tähän loppuun vielä muutamia kriittisiä huomioita Italian koulujärjestelmästä. Ei opiskelu täälläkään pelkkää la dolce vitaa ole. Tänään olikin mahtavaa, kun Angelo, varsin epäsovinnainen historian ja filosofian opettaja, järjesti tapaamisia kahden luokan opiskelijoitten kanssa ja lähti itse kahville. "Kysy mitä haluat. Menen pois, ettei heidän tarvitse säästellä sanojaan." Ja tässä palautetta, jota opiskelijoilta tuli.

Opettajakeskeisyys
Puhetta on paljon, mutta aina se ei ole dialogia. Sama huomio itsellä. Kuuntelin viikon aikana tunteja, joissa opettaja oli äänessä liki koko ajan ja oppilaiden roolina oli toistaa olevansa samaa mieltä. Hierarkia on suurempaa kuin Suomessa, joten opetustyylistä ei noin vain huomauteta professorelle tai professoressalle. Myös suulliset kuulustelut ovat keskeinen osa opetusta. Osa tykkää, osa ei. 

Työn määrä
Koulupäivä kestää kuusi tuntia ja arvio kotitehtävistä 2½ - 3 tuntia, keskimäärin. Kun opiskelijoita tulee laajalta alueelta ja matkoihin julkisilla liikennevälineillä voi mennä tunti suuntaansa, vie koulupäivä kotitehtävineen jopa 11 tuntia. Siinä ei hirveästi muuhun elämään - tai edes opitun sulatteluun - jää aikaa.

Detaljeja
"Tämä on tärkeä yksityiskohta, eikö olekin? Alleviivatkaa!" On totta, että ainakin humanistisissa aineissa opetus on paljon laajempaa ja syvempää kuin Suomessa. Mutta toisaalta osa opiskelijoista (ja opettajista) koki opetuksen turhan irralliseksi kaikesta muusta: detaljeja detaljien vuoksi. Syy-seuraussuhteet tai yhteydet muuhun elämään eivät aina nouse kyllin kirkkaina esille.

Vielä loppuun ruusuja
Angelon historiantunnin viimeviikkoinen kotitehtävä: "Meille tulee vieras Suomesta. Valmistakaa renessanssiajan pikkuleipiä." Ja näin kävi. Viime perjantaina minulla oli vastassa kolmen sortin herkkuja, joita opiskelijat olivat ryhmätyönä tehneet: selvittäneet mitä silloin syötiin, leiponeet ja tarjoilivat renessanssihenkisessä asussa. Molto delicioso! (En ole tottunut kuvaamaan vaan syömään ruokia, joten todistusaineisto puutuu...) Opiskelijat tykkäsivät tästä ja tarjoilurasiat tyhjenivät tunnin kuluessa.

Toinen esimerkki siitä, miten joskus voi olla tärkeämpää unohtaa OPS. Filosofian tunnilla opiskelijat ovat istuttaneet koulun pihalle ruusuja. "Kun iltapäivätunnilla ei enää jaksa, menemme ulos hoitamaan ruusuja. Samalla Angelo kertoo meille jotain juttuja elämästä." Kaunista.

Kuva: Filosofisia ruusuja lukion pihalla.


Kuva: Arrivederci, Liceo Classico!

Sunnuntai, klo 20.50: ohjelmassa Urheiluruutu

Tekijä: Mika Rissanen
Polkupyörä ei Italiassa (yleensä) ole arjen liikkumisväline. Toki poikkeuksiakin on: vaikkapa Firenzessä pyöriä näkee laajalti. Polkupyörä on urheiluväline: sunnuntaina sedät vetävät spandexia ylle ja lähtevät lenkille. Niin tein minäkin - osittain. Aerodynaamisen pyöräilyasun sijaan olin liikkeellä hieman lepattavammissa urheiluvaatteissa ja reppu selässä. Mutta moikkailin vastaantuleville pyörille ja sain epäortodoksisesta asustani huolimatta kymmeniä ciaoja takaisinkin.

Kelpaahan pikkuteillä pyöräillä, kun autoja ei viikonloppuna ole haitaksi asti ja maisemat ovat... no, varsin fotogeeniset.


Kuva: Umbrian kukkuloita unikoiden punaamana


Kuva: Civita di Bagnoregio, kaupunki joka uhkaa luhistua pala palalta ympäröivään laaksoon.

Sunnuntai-illan päätteksi AC Milan varmisti vajaa tunti sitten Italian jalkapallomestaruuden. Orvieto on 500 kilometrin päässä Milanosta, mutta kuuluu Milan-faneja olevan täälläkin. Autojen torvet alkoivat soida pelin loputtua, ja nyt jo puolisen tuntia on jatkunut laulu kaupungin tuomiokirkon edustalla, parinsadan metrin päässä asunnoltani. Saa nähdä (kuulla), miten myöhään yöhön jatkavat...
Kaikki blogimerkinnät