Petrus & Paulus College Belgian Oostendessa sijaitsee hienolla paikalla satamassa maan länsirannikolla, hollanninkielisellä Flanderin alueella. Oostende on suosittu rantalomakohde, jossa myös Belgian kuninkaalliset ovat paljon viihtyneet. Belgiassa on vain reilut 60 kilometriä merenrantaa, mutta se pitää sisällään upeita, kilometrien pituisia hiekkarantoja.

Belgiassa ensimmäisen asteen koulutus (alakoulu) kestää kuusi vuotta, jonka jälkeen oppilaat valitsevat itselleen sopivan toisen asteen koulutuslinjan. Linjoja on kolme: yleissivistävä koulutus, tekniikkapainotteinen koulutus ja ammattikoulutus. Toisen asteen opinnot kestävät myös kuusi vuotta. Toisen asteen yleissivistävien opintojen jälkeen opiskelijat voivat vapaasti aloittaa yliopisto-opinnot, joista vain lääketieteellisen tiedekuntaan on pääsykokeet. Belgiassa ei ole meidän ylioppilaskirjoituksia vastaavia kokeita, ja opettajilla on varsin vapaat kädet opiskelijoiden taitojen arvioinnissa. Moni joutuukin yliopiston ensimmäisen vuoden aikana lopettamaan opintonsa puutteellisten taitojen vuoksi.

Kolme neljäsosaa toisen asteen koulutuksesta on katolisen kirkon järjestämää. Petrus & Paulus College (ehkä nimestä voi sen jo päätellä) on yksi näistä kouluista. Se tarjoaa yleissivistävää opetusta noin 700 sadalle 12-18-vuotiaalle nuorelle. Osa nuorista opiskelee kielipainotteisesti ja osa tiedepainotteisesti. Kielipainotteisesti opiskeleminen tarkoittaa pakollisen ranskan ja englannin lisäksi myös ainakin latinan ja kreikan opintoja. Kaikki opiskelevat tietenkin myös äidinkieltään hollantia (joka tosin monelle on toinen kieli, sillä suuri osa oppilaista ja opiskelijoista on maahanmuuttajataustaisia, joilla on kotikielenä jokin muu kieli). Englantia aletaan opiskella 12-vuotiaana, jolloin monet ovat jo oppineet puhumaan englantia videoiden ja sosiaalisen median avulla. Kirjoittamisen taidot ovat kuitenkin heikommat, ja muodollinen opetus pyrkii tasaamaan oppilaiden välisiä lähtötasoeroja. 

Saimme tutustua koulun arkeen viikon ajan. Ensimmäiset erot pistivät silmään heti luokkaan mennessä: ryhmäkoot ovat Belgiassa paljon meidän ryhmiämme pienemmät. Isoimmissa ryhmissä oli 20 opiskelijaa, ja silloin luokka olikin jo täynnä. Useimmissa ryhmissä oli 8-16 opiskelijaa. Opettaja on selvä auktoriteetti, jota teititellään ja joskus vähän jopa pelätään.

Seuraava ero on myös hyvin silmäänpistävä: yksikään opiskelijoista ei käytä kännykkää, yksikään ei eksy tietokoneellaan asiaankuulumattomille sivuille, eikä tietokoneita käytetä edes kavereiden kanssa viestittelemiseen vaan ainoastaan koulutöihin. Kävi ilmi, että koulun opiskelijat ovat itse päättäneet, että kännykät ovat tunneilla kiellettyjä. Jos opiskelija käyttää puhelintaan tunnilla, opettajalla on oikeus ottaa se häneltä pois ja joko antaa se tunnin päätteeksi, tai se voidaan myös viedä kansliaan, josta opiskelija saa sen mukaansa päivän päätyttyä. Ne opiskelijat, joiden kanssa juttelin, sanoivat, että sääntö on todella hyvä, sillä se auttaa heitä keskittymään opetukseen. Aion ehdottomasti olla tässä asiassa tarkempi jatkossa!

Opetus tunneilla on hyvin opettajajohtoista. Opettaja luennoi ja opiskelijat tekevät muistiinpanoja. Suullista harjoittelua ei ole, joskin suullista kielitaitoa testataan opettajalle pidettävien esitysten avulla ahkerasti. Hiljaista työskentelyä on paljon. Silloin opiskelijat tekevät tehtäviään. Opiskelijoilla on usein valittavanaan joko paperi- tai digitaalinen materiaali, mutta valtaosa suosii paperia. Digimateriaali ei tosin vastaa meidän käytössämme olevia materiaaleja laadultaan tai toiminnoiltaan ja se olikin käytännössä kuin paperimateriaalin pdf-versio.

Viikko oli todella kiireinen ja päivät olivat pitkiä, mutta antoisia. Sain Belgiasta mukaani uutta intoa ja pieniä uusia juttuja, joita aion ottaa rutiineihini mukaan. Viikko auttoi minua myös näkemään uusin silmin oma koulutusjärjestelmämme. Teemme paljon hyviä asioita, jotka toivottavasti tuottavat myös oppimista ja muita arvokkaita asioita. Ei pelkästään substanssin oppimista, vaan myös työelämässä ja jatko-opinnoissa tarvittavien taitojen oppimista. Ihmisenä kasvamista, itsetuntemuksen lisääntymistä, itseluottamuksen löytymistä. Sanon usein opiskelijoilleni, että välttäkää kliseitä kirjoittaessanne, mutta en silti malta olla lopettamatta näin: Joskus todellakin pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle :) Mutta olihan tuo Oostenden naapurissa sijaitseva Bruggen keskiaikainen kaupunki (tunnetaan myös pohjoisen Venetsiana) aika hieno sekin:

Disclaimer: Mahdolliset väärät tiedot Belgian koulutusjärjestelmästä ovat minun väärinkäsityksiäni. En ole tarkistanut faktoja, vaan kirjoittanut tämän tekstin muistiinpanojeni perusteella.