Kuva: Kukkulakaupunki jää pian taakse.

Kuudes ja viimeinen päivä työseurantaa on takana. Syvällisemmän analyysin aika on myöhemmin, mutta tähän loppuun vielä muutamia kriittisiä huomioita Italian koulujärjestelmästä. Ei opiskelu täälläkään pelkkää la dolce vitaa ole. Tänään olikin mahtavaa, kun Angelo, varsin epäsovinnainen historian ja filosofian opettaja, järjesti tapaamisia kahden luokan opiskelijoitten kanssa ja lähti itse kahville. "Kysy mitä haluat. Menen pois, ettei heidän tarvitse säästellä sanojaan." Ja tässä palautetta, jota opiskelijoilta tuli.

Opettajakeskeisyys
Puhetta on paljon, mutta aina se ei ole dialogia. Sama huomio itsellä. Kuuntelin viikon aikana tunteja, joissa opettaja oli äänessä liki koko ajan ja oppilaiden roolina oli toistaa olevansa samaa mieltä. Hierarkia on suurempaa kuin Suomessa, joten opetustyylistä ei noin vain huomauteta professorelle tai professoressalle. Myös suulliset kuulustelut ovat keskeinen osa opetusta. Osa tykkää, osa ei. 

Työn määrä
Koulupäivä kestää kuusi tuntia ja arvio kotitehtävistä 2½ - 3 tuntia, keskimäärin. Kun opiskelijoita tulee laajalta alueelta ja matkoihin julkisilla liikennevälineillä voi mennä tunti suuntaansa, vie koulupäivä kotitehtävineen jopa 11 tuntia. Siinä ei hirveästi muuhun elämään - tai edes opitun sulatteluun - jää aikaa.

Detaljeja
"Tämä on tärkeä yksityiskohta, eikö olekin? Alleviivatkaa!" On totta, että ainakin humanistisissa aineissa opetus on paljon laajempaa ja syvempää kuin Suomessa. Mutta toisaalta osa opiskelijoista (ja opettajista) koki opetuksen turhan irralliseksi kaikesta muusta: detaljeja detaljien vuoksi. Syy-seuraussuhteet tai yhteydet muuhun elämään eivät aina nouse kyllin kirkkaina esille.

Vielä loppuun ruusuja
Angelon historiantunnin viimeviikkoinen kotitehtävä: "Meille tulee vieras Suomesta. Valmistakaa renessanssiajan pikkuleipiä." Ja näin kävi. Viime perjantaina minulla oli vastassa kolmen sortin herkkuja, joita opiskelijat olivat ryhmätyönä tehneet: selvittäneet mitä silloin syötiin, leiponeet ja tarjoilivat renessanssihenkisessä asussa. Molto delicioso! (En ole tottunut kuvaamaan vaan syömään ruokia, joten todistusaineisto puutuu...) Opiskelijat tykkäsivät tästä ja tarjoilurasiat tyhjenivät tunnin kuluessa.

Toinen esimerkki siitä, miten joskus voi olla tärkeämpää unohtaa OPS. Filosofian tunnilla opiskelijat ovat istuttaneet koulun pihalle ruusuja. "Kun iltapäivätunnilla ei enää jaksa, menemme ulos hoitamaan ruusuja. Samalla Angelo kertoo meille jotain juttuja elämästä." Kaunista.

Kuva: Filosofisia ruusuja lukion pihalla.


Kuva: Arrivederci, Liceo Classico!