Opiskelijaliikkuvuudet (vaihdot)
Kenelle, mitä ja milloin?
Vaihtojen toteutuminen riippuu aina saadusta rahoituksesta ja siitä, löytyykö yhteistyökouluista perhettä vaihdon ajaksi. Vaihtopaikka löytyy helpommin, mikäli opiskelijalla on mahdollisuus vastavuoroiseen majottamiseen. Vaihtojen varmistumisessa voi kestää hyvinkin pitkään, sillä muualla Euroopassa lukvuvuosi alkaa vastaa syyskuun puolella.
Milloin? Vaihtojen toteutumisen kannalta toisen vuoden viimeinen periodi tai abivuoden toinen periodi ovat ihanteellisimpia. Meille puolestaan vaihtoon tullaan neljännessä ja viidennessä periodissa. Mikäli mahdollista, vastuuopettaja on ensimmäisinä päivinä mukana saattamassa vaihtoon menijöitä.
Kustannukset? Perheille voidaan korvata majoittamisesta aiheutuneita kuluja ja mm. myöntää lähtävälle opiskelijalle taskurahaa. Matkaliput maksetaan. Opiskelija hankkii itse vaihdon ajalle kattavan vakuutuksen. Opiskelija voi hakea myös osallisuustukea, joka kattaa mm. vakutuuksesta tai vaikkapa passin hankkimisesta aiheutuneet kulut. Vaihdon tarkoista ehdoista sovitaan aina opiskelijan huoltajan ja koulun välisessä sopimuksessa.
Liceo Classico, Foligno 14.10. - 4.11 - Sofia
Viisi vinkkiä vieraassa perheessä asumiseen: 
1. Ole avoin uudelle
Jotta vieraassa perheessä asuminen olisi mahdollisimman helppoa ja mukavaa, on oltava avoin uudelle. Uudet ihmiset, tavat ja kulttuuri ovat luultavasti aivan erilaisia omiin tottumuksiin verrattuna. Täten siis negatiivinen asenne uutta kohti luo helposti epämukavuuden tunteen. Kaikesta ei kuitenkaan tarvitse tykätä! Ei kannata myöskään pelätä kysyä omaa aikaa; perhe luultavasti ymmärtää, että uusien ihmisten kanssa asuminen ja eläminen eri maassa voi olla haastavaa ja joskus on päästävä omaan pieneen kuplaansa.
2. Ota selvää talon tavoista
Kysy tai ”seuraa vierestä” kuinka perheelläsi on tapana toimia. Näin osoitat kunnioitusta ja mielenkiintoa sekä perhettä, että maan kulttuuria ja tapoja kohtaan. Kysy lisäksi aikatauluista ja suunnitelmista, jotta pysyt kartalla päivittäisessä elämässä.
3. Kerro omista tavoistasi
Ilmoita esimerkiksi mihin aikaan sinulla on tapana mennä nukkumaan/herätä aamulla. Näin ei synny väärinymmärryksiä ja perheesikin osaa valmistautua ajankäyttöön paremmin. Ole avoin myös muista tavallisista tottumuksistasi, silloin tutustut perheeseesi paremmin ja pystyt olemaan helpommin oma itsesi.
4. Älä pelkää uudenlaisia keskusteluja
Perheessä saatetaan käydä erilaisia keskusteluja esimerkiksi illallispöydässä, kuin Suomessa. Keskustelu saattaa olla äänekkäämpää ja ruokailu vaikuttaa kaoottiselta. Älä kuitenkaan säikähdä, luultavasti sinä olet uusi puheenaihe, sillä kulttuurisi ja taustasi kiinnostavat kaikkia. Keskustele siis rohkeasti muiden kanssa äläkä karta puhumista esimerkiksi vaihtelevan kielitaidon vuoksi!
5. Ota kulttuurierot huomioon!
Joissakin asioissa kulttuurierot saattavat olla erityisen suuria ja tulee yhtäkkinen koti-ikävä (kulttuurishokki). Vaikka jotkut kulttuuriset piirteet ärsyttäisivätkin joskus, muista että olet uudessa maassa ja siellä ihmiset ovat tottuneet erilaisiin asioihin. Kohtele kaikkia siis arvostavasti, sillä niin sinäkin haluat tulla kohdelluksi. Ehkä perhekään ei aina ymmärrä tapojasi ja tottumuksiasi!
Ystävyyttä, maisemia, hauskanpitoa, opiskelua… Vaihto-opiskelu on ikimuistoinen kokemus, lähde mukaan, jos kiinnostaa! IES Enric Valor, Castalla, Alicante 14.10. - 27.11.2023 / Mailis
Hymy huulessa voin myöntää vaihtoni olleen yksi elämääni eniten mullistavista kokemuksista, ja sen vuoksi voinkin suositella jokaista mahdollisuuden saavaa lähtemään vaihtoon ilman sen suurempia ennakkoluuloja tai pelkoja.
Vaihdosta puhuttaessa heti ensimmäisenä esiin nouseva teema on ehdottomasti kieli. Puutteellinen kielitaito ei ole este vaihtoon lähdölle, koska vaihtoon lähdetään nimenomaan kieltä oppimaan, ja voin kokemuksesta sanoa, että vain kuuden viikonkin aikana kielitaito ehtii karttua aivan hurjasti.
Aluksi pelkäsin puhua espanjaa tekemieni virheiden ja “huonon” lausumiseni takia, mutta pikkuhiljaa aloin ymmärtää, että vain virheitä tekemällä voin oppia kieltä paremmin. Vaikka saatoin lausua jonkin sanan väärin tai unohdin käyttää lauseessa subjunktiivia, sillä ei todellisuudessa ollut mitään väliä, koska pystyin kuitenkin kommunikoimaan muiden kanssa, ja he olivat varmasti iloisia siitä, että edes yritin puhua heille heidän omaa äidinkieltään. En koskaan edes harkinnut puhuvani heille englantia, vaan pyrin aina keskustelemaan asiat hieman töksähtelevällä espanjallani, vaikka se veikin kauemmin aikaa ja viimeisetkin aivosoluni kuolivat siinä prosessissa. Välillä kannattaakin haastaa itsensä, eikä aina mennä vain helpoimman kautta ja puhua pelkkää englantia, koska kielitaito kehittyy puhuessa valtavasti ja puhumisesta tulee paljon luontevampaa ja
helpompaa - jo ihan lyhyessäkin ajassa.
Yhteinen kieli helpotti myös huomattavasti syvällisen suhteen muodostamista perheeseen. Olen edelleen päivittäin yhteyksissä host-siskoni kanssa ja tiedän, että minulla on toinen perhe ja koti Espanjassa, jonne olen aina tervetullut. Perheen kautta pääsin myös tutustumaan uusiin ihmisiin ja oppimaan paljon uusia asioita heidän kulttuuristaan. Kunhan osaa olla kohtelias ja osoittaa myös itse kiinnostusta perhettä kohtaan, kaiken pitäisi sujua hyvin, ja täten vaihdosta tulee myös ikimuistoinen kokemus. Vaikka aluksi saattaa olla rankkaa ja vaikeaa, se kuitenkin helpottaa ajan kanssa, ja lähtöpäivänä hyvästellessä perhettä kyyneleet silmissä vahvimpana muistissa ovat todennäköisesti kaikki ihanat ja ikimuistoiset hetket ja kokemukset.
Liceo Cicerone, Frascati 7.10. - 25.11.2023 - Elli ja Tara
Näitä hetkiä emme koskaan unohda
Jos harkitset vaihtojaksolle lähtemistä, ei kannata alkaa punnitsemaan plussia ja miinuksia. Kokemuksesta voimme sanoa, että lähde lähde!
Seitsemän viikkoa Frascatissa, Rooman metropolikaupungissa, on antanut meille ainutlaatuisen tilaisuuden sukeltaa italialaiseen arkeen. Ollemme oppineet italian kieltä, paljon ympäröivästä kulttuurista ja itsestämmekin. Vaihto oli täyttä tunteiden vuoristorataa, mutta kaiken sen arvoista. Uuden arjen, uusien rakkaiden ystävien ja perheen jättäminen taakse olikin yksi raskaimmista asioista, mitä olemme joutuneet kokemaan. Tästä huolimatta olemme vain ja ainoastaan äärimmäisen kiitollisia tästä kokemuksesta.
Italialainen koulu oli niin erilainen ja sitä tuskin koskaan unohdamme. Koulussa söimme kouluruuan sijaan keksejä, liikuntatunnit koostuivat vain lentopallosta ja tunneilla opetus jäi vähäisemmäksi ja vapaa keskustelu vei suuren osan oppitunneista. Oli myös ihanaa kuulla, kuinka oppilaat olivat kiinnostuneita meistä ja halusivat tietää Suomesta kaiken, mitä jaksoimme kertoa. Italialaiset nuoret olivatkin äärimmäisen kateellisia koulujärjestelmästä joka Suomessa on, mukaan lukien lukuloman, ilmaisen kouluruuan ja monia muita asioita, joita me suomalaiset emme tule ajatelleeksikaan.
Aina, kun vapaa-aikaa koulun ohesta löytyi, suuntasimme juna-asemalle. Frascatin hyvät junayhteydet antoivatkin meille mahdollisuuden tutkia Roomaa aina kun siltä tuntui. Näimme Rooman hulppean keskustan, joka on täynnä kulttuuria, kirkkoja ja historiallisia rakennuksia. Seitsemän viikkoa Roomassa antoi meille kuitenkin laajemman kuvan, kuin mitä nopealla katsauksella saisi. Näimmekin myös köyhyyttä, kodittomuutta ja rikollisuuttakin, turvalliselta etäisyydeltä onneksi.
Mieleenpainuvimmat muistot vietimme kuitenkin isäntäperheissämme. Monen tunnin matkustamisen jälkeen meinasi kyllä tirahtaa itku, kun viimein olimme yhtä bussia vaille kotikylässä, ja tämä bussi oli melkein puoli tuntia myöhässä. Onnekseni minun (Taran) host-perheeni on vertaansa vailla ja kävellessäni selkä kyyryssä ovesta sisään, he halasivat minua ja sanoivat ikävöineensä minua. Sitten he antoivat minulle suklaaleivoksia ja vietimme illan katselemalla Frendejä italiankielisillä dubbauksilla. Minäkin (Elli) tulen muistamaan kuinka molemmissa host-perheissäni minua kohdeltiin kuin omaa tytärtä. Host-vanhempani opettivat minua kokkaamaan italialaista ruokaa ja host-siskoni esittelivät minut kavereilleen ja olivat minulle kuin omia siskoja.
Tämä kokemus auttoi meitä ymmärtämään mihin kaikkeen pystymmekään. Jos liikkuminen kaupungista toiseen Italiassa onnistui ja italian kielellä pystyi jo kuukauden jälkeen kommunikoimaan, on moni asia mahdollista saavuttaa. On ollut myös ihanaa tuoda pala italiaa takaisin Suomeen. Autossa soi italialainen musiikki ja keskusteluun sulautuu pieniä italialaisia sisäpiirisanontoja, puhumattakaan muistoista, joita on saanut kertoa ystäville. Nyt myös Roomasta löytyy monia ihania ihmisiä, joiden luokse voi aina palata ja joille voi aina laittaa viestiä.
Liceo Machiavelli, Rooma 14.10. - 14.11.2023 - Mikael
Etäältä tuttu näyttäytyy uudessa valossa
Suomen koulutusjärjestelmällä on maailmalla tunnetusti erinomainen maine ollut jo pitkään. Tähän pääsin itsekin törmäämään Erasmus-vaihtoni aikana. Rooman lukion opettajien pyynnöstä pidin vaihtoni aikana kaksi esitelmää Suomesta, toisen yleisemmällä tasolla ja toisen
keskittyen teknologian käyttöön lukiossa. Kummankin yhteydessä meitä suomalaisia pitkälti kehuttiin ja ihmeteltiin – ja syystäkin.
Vaihdosta yksi päällimmäiseksi jäänyt tunne lukio-opiskelusta onkin kiitollisuus siitä, että opiskelen juuri Suomessa: on huomattavan paljon mukavampaa opiskella pidempiäkin päiviä, kun välissä on reilusti välitunteja ja kun metelin määrä ei tuota iltapäivästä päänsärkyä. Lisäksi on huomattavasti vähemmän stressaavaa, kun osaamista ei tarvitse aika ajoin osoittaa suullisilla kokeilla (it. interrogazioni), vaan voi melko varmasti olettaa kokeen olevan arviointiviikolla ja mahdollisten muiden näyttöjen ennalta sovitusti jakson aikana. Välituntien vähyys, koko päivän samassa luokassa istuminen ja vähäiset lounastauot tuntuivatkin mukavilta jättää taakseen kuukauden opiskelun jälkeen marraskuussa.
Kuitenkin herää kysymys siitä, mitä erityistä ja positiivistsa puolestaan oli tarjottavana Liceo Machiavellillä. Mitä voisin haluta tännekin, kun ei opiskelu Italiassa kamala kokemus ollut kuitenkaan? Päällimmäisenä mieleen tulee kirjallisuus: Italian lukiossa kirjallisuutta opiskeltiin paljon enemmän – ja kaiken lisäksi myös vieraissa kielissä. Esimerkiksi eräällä espanjan tunnillapääsin analysoimaan Fernando de Rojasin teosta La Celestina, jota juuri tuolla hetkellä sattumoisin luin vapaa-ajallani. Tällä tunnilla tajusin, että verrattuna Italiassa opiskeltuu kirjallisuuden määrään, jää Suomen lukio kaikesta huolimatta kakkoseksi tässä suhteessa. Toki esimerkiksi juuri espanjan kielessä luokka olikin noin B1-tasolla, mutta mielestäni A-kielen oppimäärässä voisi vallan mainiosti ottaa Suomessa enemmän kirjallisuutta. Samassa yhteydessä Italiassa nimittäin tuli usein käsitellyksi historiallinen ja kulttuurillinen konteksti joten kielialueen historian ja kulttuurin tuntemuskin karttui kirjallisuuden tuntemuksen ohella.CEFR-taitotasot mainittuani mieleen juolahtikin myös toinen asia, jota jään Liceo Machiavellista kaipaamaan, ja se on nimenomaan taitotasoihin keskittyminen. Olisi mielestäni hyvä, jos Suomessakin oppimateriaalit lukioissa rakentuisivat yhteiseurooppalaiselle kielitaidon viitekehykselle: taitotasosta tulee tällöin jotenkin konkreettisempaa ja vertailukelpoisempaa, mikä voi tietyltä osin motivoida. Lisäksi Italiassa opiskelijoita kannustettiin ja ohjattiin erilaisten virallisten kielikokeiden tekemiseen. Näin opiskelijat voivat saada asianmukaista ja kansainvälisestikin kelpaavaa tunnustusta kielen taitamiselle; ylioppilaskoe kun taas ei mittaa edes kaikkia kielen osaamisalueita – ainakaan toistaiseksi.
Vaikka haluaisinkin tuoda Italiasta Yhteislyseoon erilaisia käytänteitä ja asioita, jään kuitenkin päällimmiten kiitolliseksi juuri Suomessa opiskelusta. Joskus täytyy lähteä kauemmas nähdäkseen kauneutta lähempänä arjessa, vaikka kauneutta ja kehitysideoita uudessa valossa toki Italiasta sai mukanaan tuotua.IES Enric Valor, Castalla, Alicante 14.10. - 27.11.2023 / Mailis
Olin toisen jakson aikana Espanjassa kuuden viikon vaihdossa Castallassa, noin 10 000 asukkaan pikkukaupungissa Alicanten maakunnassa, Valencian itsehallintoalueella.
Opiskelin IES Enric Valor -lukiossa. Espanjassa koulusysteemi eroaa jonkiin verran suomalaisesta ja se koulu, jossa itse olin vastaa yläasteen ja lukion yhdistelmää. Oppilaat menevät ala-asteelta ESO:on (Educación secundaria obligatoria), joka on nelivuotinen ja pakollinen osa opintoja. Sen jälkeen voi päättää, jatkaako kaksivuotiseen lukioon vai johonkin muualle. Lukio toimi samassa oppilaitoksessa, eli koulussa oli siis oppilaita 12-vuotiaista 18-vuotiaisiin. Arki koulussa erosi Suomen lukiosta siinä, että opiskelu on enemmän strukturoitua, eikä opiskelijalla ole paljoa vapauksia opintojensa suhteen. Voi valita, suuntautuuko luonnontieteellisiin oppiaineisiin vai esimerkiksi kieliin, mutta muuten valinnanvaraa ei ole. Oppitunnit kestävät 55 minuuttia ja päivän aikana on vain yksi puolen tunnin välitunti, joka oli samalla ruokatunti. Espanjassa ei ole kouluruokailua, joten suurin osa tuo kotoaan omat eväät. Koulussa oli kahvio, josta pystyi myös ostamaan eväitä.
Vuorokausirytmi Espanjassa on todella iltapainotteinen ja yleensä päivän pääaktiviteetit tapahtuvat vasta illalla. Lisäksi ruokailurytmi on sekin iltapainotteinen. Ensimmäinen varsinainen ateria on kouluruokailu, jolloin usein syötiin Suomessa aamupalaa vastaavia ruokia, kuten leipää. Lounas syödään koulupäivän jälkeen kahden tai kolmen maissa. “Iltapala” eli toinen lämmin ruoka syödään tyypillisesti hyvin myöhään, vasta yhdeksän tai kymmenen aikaan illalla.
Yksi kulttuuriero, joka tuli minulle isona shokkina on se, miten espanjalaiset suhtautuvat fyysiseen kosketukseen ja henkilökohtaiseen tilaan. Espanjalaiset ovat paljon ulospäinsuuntautuneempia kuin me suomalaiset, ja heille fyysinen kosketus on aivan arkipäiväinen asia. Poskisuudelmat ja halaukset kuuluvat tavalliseen tervehtimiseen ja henkilökohtainen tila on täysin vieras käsite. Kaikista oudointa se oli minusta koulussa, jossa opettajat saattoivat ohimennen koskettaa keskustellessa ja keskusteluetäisyys oli muutenkin hyvin pieni. Espanjalaiset ovat myös suomalaisiin verrattuna äänekkäitä ja etenkin koulussa meteli oli hirvittävä.
Vieraaseen kieleen sopeutuminen oli vaikeaa, etenkin koska olin kaksikielisellä alueella, jossa kotikielenä ei ollut espanja vaan Valencian kieli. Valencian kieli on katalaanin murre, jota puhutaan Valencian itsehallintoalueella. Espanjan puhuminen alkoi kuitenkin pikkuhiljaa sujua, vaikka aluksi se olikin ollut todella hankalaa. Kielen ymmärtäminen oli huomattavasti helpompaa kuin itse puhuminen, vaikka espanjalaiset puhuvatkin todella nopeasti. Koulussa suurin osa opetuksesta tapahtui espanjaksi muutamaa ainetta lukuun ottamatta, jotka olivat englanniksi. Täällä espanjalaiset nuoret osaavat hyvin englantia, mutta aikuisista ja vanhemmista vain hyvin harvat. Koulussa englannin taso oli kuitenkin matalampi kuin Suomessa, mutta monet lapset ja nuoret käyvätkin koulun ulkopuolisilla englannin tunneilla.
Vaihdon aikana opiskelun ohelle mahtui paljon muutakin. Kuuden viikon aikana pääsi aika hyvin tutustumaan kulttuuriin ja ympäristöön. Espanjalainen kulttuuri on hyvin perhekeskeinen, mikä näkyi arjessa. Vietimme paljon aikaa perheen ja sukulaisten kanssa. Espanjalaiseen kulttuuriin kuuluu myös hyvin keskeisesti erilaiset juhlat. Ne ovat tärkeitä eri alueiden yhteisöille ja viettotapa vaihtelee joka maakunnassa ja jopa kaupunkien välillä. Eri juhlia on ympäri vuoden lähes joka kuukausi ja niissä meno on yleensä melkoinen. Valencian itsehallintoalueella vuoden tärkein juhla on ehdottomasti syyskuussa oleva Moros y Cristianos –juhla, joka kestää viisi päivää. Siihen kuuluu mm. paraateja, musiikkia, ruokaa ja juomaa sekä perinteisiä asuja ja traditioita. Kaikki nämä juhlat tekivät minuun ehkä suurimman vaikutuksen espanjalaisessa kulttuurissa. Ihmisillä on todella vahva yhteisöllisyyden tunne sekä yhteys kulttuuriinsa ja juuriinsa.
Kokonaisuudessaan vaihto oli todella upea ja ainutlaatuinen kokemus. Opin kulttuurin ja kielitaidon lisäksi myös paljon asioita itsestäni, sekä sain uusia näkökulmia siihen, millaista elämä on Suomessa. Tietysti matkaan mahtui myös erilaisia haasteita, mutta kaikista niistä selvittiin. Ehdottomasti tärkein asia kuitenkin oli majoittajaperhe, johon sain tutustua ja johon tunsin myös lopulta itse kuuluvani. Suosittelen ehdottomasti kaikkia niitä lähtemään vaihtoon, jotka vaan saavat siihen mahdollisuuden.
Tallinna Ühisgümnaasium 26.11.-10.12.2023, Mona ja Ella
Opiskelimme Tallinna Ühisgümnaasiumissa, “putkikoulussa”, jossa on mahdollisuus
opiskella koko peruskoulu sekä
lukio, luokat 1-12. Käytävillä juoksenteli siis ekaluokkalaisia lukiolaisten seassa. Me olimme eniten 11C luokan kanssa.
Virossa oppitunnit ovat vain 45 minuuttia ja ne käytetään perinteisten oppikirjojen ja vihkojen ääressä enimmäkseen vain oman luokan kanssa. Muuten koulupäivä on melko samanlainen kuin suomessa.
Opettajat ja oppilaat olivat todella kiinnostuneita Suomen lukiolaisten opiskelusta, ja Ella piti esitelmän Viron ja Suomen opiskelun eroista englanniksi heidän englannin tunnillaan. Saimme vaikuttaa melko paljon omiin lukujärjestyksiimme, mitä halusimme opiskella ja kuinka paljon. Meillä oli joka päivä myös hyppytunteja, jotta saisimme omia koulutöitämme tehtyä. Nuorten arkipäivät kuluvat aika lailla samalla tavalla kuin suomessa: aamulla kouluun, koulusta päästään noin kolmen aikaan ja sen jälkeen kotiin tai päivän muihin menoihin.
Isäntäperheemme poika kävi samaa koulua Virossa kuin mekin. Talossa asui isovanhempien ja äidin lisäksi myös kaksi ihanaa koiraa ja yksi kissa. Perheen luona oli todella mukava olla ja saimme todellakin olla kuin kotonamme. Kommunikointi sujui myös hyvin, koska he osasivat hyvin englantia. Perheen isoisä oli aikaisemmin työskennellyt Suomessa, joten hänen kanssaan puhuimme myös suomea. Perheestä lähteminen oli todella haikeaa: muistot heistä eivät katoa koskaan.
Ystävystyimme koulussa nopeasti luokkakavereihimme ja kävimme heidän kanssaan paljon kaupungilla, ja he järjestivät meille kaikkea kivaa tekemistä vapaa-ajalla. Kävimme heidän kanssaan museoissa, kauppakeskuksissa, kasvitieteellisessä puutarhassa, syömässä, luistelemassa, minigolfaamassa ja vaikka missä. Pääsimme yhtenä viikonloppuna tutustumaan yhden ystävämme kotiin ja vietimme siellä aikaa pelaillen lautapelejä, katsellen vironkielisiä elokuvia ja jutellen.
Joulukuu oli juuri oikea aika olla Tallinnassa, koska joulutori avautui ja kävimme sen avajaistapahtumassa. Sen jälkeen kävimme vielä monta kertaa kiertelemässä kojuja. Olihan siellä myös tietysti itse Joulupukki.
Kahden viikon aikana saimme kokea melko intensiivisen kulttuuri- ja kielikylvyn. Opimme paljon lisää kieltä ja rohkaistuimme myös oikeasti käyttämään sitä juttelemalla TÜG:n opiskelijoiden ja opettajien kanssa. Oli hauskaa, kun jotkut hämmästelivät, miten kivasti pärjäsimme. Varsinkin toisen viikon lopussa tunsimme itsemme paljon itsevarmemmiksi vierailla kielillä kommunikoidessa.
Vaikka vaihto oli lyhyt, se oli erittäin antoisa kokemus. Saimme arvokasta kokemusta Erasmus-vaihdosta sekä opimme paljon itsestämme ja toisistamme. Saimme myös monia uusia elinikäisiä ystäviä.