Nyt kolmen täyden työpäivän jälkeen voi todeta, kyllä täällä Ranskassa on ammattitaitoisia ja ahkeria opettajia kuten kotipuolessakin. Toki on tunteja seuratessa tullut moneen kertaan mieleen, että olisin tehnyt jonkin asian eri tavalla, mutta sellaista meidän työmme on. Hyviin tuloksiin voi päästä eri tavoin.

Ongelmat ovat samanlaisia. Kysyin opiskelijalta tehtävästä, joka hänelle tuotti vaikeuksia. Opiskelijan ehdotus tehtävän pulmallisuuden syyksi oli kotikoulusta tuttu: ”Minä olen huono kemiassa.” Jos opiskelija on vakuuttunut omasta kyvyttömyydestään, oppitunnilla on melkein mahdotonta saavuttaa menestystä. Yritin sitten muotoilla ranskaksi vakiovastaustani: ”Jos olet selvinnyt tänne asti, et millään voi olla lahjaton matemaattisten ongelmien ratkaisija.” Kun olen itsekin aikanaan ollut samassa roolissa, olen vakuuttunut, että Ketomäen Oili olisi ainakin vähän jakanut rohkaisua yritelmästäni. Niillä Oilin rohkaisuilla aikanaan selvisin ja magna tuli. Tällä reissulla on selvinnyt, että ruokaa saan kaupasta ja oppitunneilla pysyn asiassa mukana oikein hyvin. Yksinkertaisia neuvoja pystyn antamaan opiskelijoille. Ehkä minä en ollutkaan huono ranskassa.

Osa opiskelijoista istuu pohtien syntyjä syviä. Meillä raaka Studeo paljastaa, jos tehtäviin ei ala ilmestyä vastauksia ja opettajan on syytä mennä potkimaan vauhtia.  Toki opettaja voi toimittaa pienen määrän motivaatiota kerrallaan opiskelijalle, mutta eihän potkimalla tehdä hyvää matematiikkaa. Samaa motivaation lapiointia tehdään täälläkin, mutta oma ahkerointi jää osalla opiskelijoista vähäiseksi. Kotona olen joskus katsellut Studeon prosentteja järkyttyneenä. Miten ihmeessä ihminen on viihtynyt oppitunneilla tekemättä tehtäviä?

Opettaminen on opettamista täälläkin.

Miesten vessassa käydessäni katselin maisemaa, mutta jotenkin kuvan ottaminen tuntui sopimattomalta. Otin kuvan opettajien huoneen ovelta.

Embrun, Ranska, Torstai 13.4.2023, Marko