Äikkä6, jakso 5, 2021
Koeviikon kirjallisuustehtävä
Miniessee. Tee pohtiva ja analyyttinen teksti, jossa vastaat tehtävänantoon. Arviointi hyväksytty/hylätty.
Post-Alfan lukijoille: Pohdi runoteoksen välittämää mieskuvaa. Tee viittauksia runoteokseen analyysissäsi.
Muiden kirjojen lukijoille: Analysoi ja tulkitse lukemaasi teosta. Muista mainita, mikä teos on kyseessä.
Lähtöoletus on, että lukija EI tunne aineistoa.
Post-Alfan lukijoille: Pohdi runoteoksen välittämää mieskuvaa. Tee viittauksia runoteokseen analyysissäsi.
Muiden kirjojen lukijoille: Analysoi ja tulkitse lukemaasi teosta. Muista mainita, mikä teos on kyseessä.
Lähtöoletus on, että lukija EI tunne aineistoa.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia lähettää mitään.
Aine, arvioi kokonaisuutta
Kysymykset: 1. Kuinka paljon pisteitä, miksi? 2. Kuinka tekstin punainen lanka eli kantava ajatus rakentuu? 3. Miten aineistoja hyödynnetään? 4. Millaista on tekstin ilmaisutapa?
1. Kenelle tai mille saa nauraa?
Tulin, näin, pahoitin mieleni
Charlie Chaplin kääntyisi haudassaan, jos näkisi, kuinka paljon huumorista pahoitetaan mieltä nykyään. Elämme poliittisen korrektiuden aikakautta, jossa lähes jokainen humoristinen vitsi loukkaa jotain ihmisryhmää. Kaikki viattomatkin, viihdetarkoituksessa sanotut sitaatit politisoidaan, ja kun peräänsä on kerran saanut sosiaalisen median mielensäpahoittajien joukot, paluuta entiseen ei enää ole. Useimmat valitsevat huumorin julkaisupaikaksi sosiaalisen median, koska tämän valttina on jakamisen nopeus. Hauska vitsi voi levitä yhdessä yössä kaikkialle ja tehdä sen lausujasta tunnetun. Toisaalta sosiaalisen median valtti on myös sen Akilleen kantapäänsä: nopea jakaminen mahdollistaa mielensäpahoittajajoukkojen nopean hyökkäyksen. Onkin siis perusteltua ja tarpeellista pohtia, pitääkö sosiaalisen median huumorissa ottaa kaikki vitsin mahdollisesti näkevät ihmisryhmät ja alakulttuurit huomioon. On kuitenkin selvää, että yli seitsemän miljardin ihmisen huomioon ottaminen on puhdas mahdottomuus - vaikka kuinka väitettäisiin toisin.
Usein väitetään, että huumori kertoo jotain sen lausujan persoonasta. Näin väittää myös Jarno Hietalahti artikkelissaan ”Huumori on muutakin kuin viatonta ilottelua” (Uutistamo-verkkopalvelu 4.8.2016). Hietalahti tarkastelee artikkelissaan huumorin olemusta ja sitä, mitä huumori kertoo henkilöstä. Hän selittää, että on oikeutettua väittää kaikkien reagointitapojen olevan perusteltuja. Kiistanalaisesta pedofiliavitsistä voi pahoittaa mielensä tai olla loukkaantumatta, ja molemmat reaktiot ovat täysin ymmärrettäviä. Hän kuitenkin väittää, että huumori on muutakin kuin viattomia vitsejä ja että se on ”heijastuma ihmisyydestä”. Hietalahti on oikeassa siinä, että huumoria voidaan vastaanottaa monella tapaa. On kuitenkin kärjistävää väittää, että henkilön huumori kertoisi jotain hänen ihmisyydestään. Voidaan kenties korkeintaan päätellä, minkälaisesta huumorista henkilö pitää tai onko hän mustan huumorin ystävä. Henkilön arvot ja moraali eivät kuitenkaan ole perusteltavissa huumorin avulla.
Kun kesällä 2018 yhdysvaltalaisohjaaja James Gunn kritisoi presidentti Trumpia, äärikonservatiivit tonkivat hänen Twitter-tilinsä kymmenen vuotta vanhat julkaisunsa esille. Kyseessä oli joukko hyvän maun ylittäviä pedofiliavitsejä, joita Gunn oli julkaissut uransa alkuvaiheilla kiinnittääkseen yleisön huomion. Gunn sai nopeasti tuntea sosiaalisen median voiman pedofiilisyytösten lyödessä vasten kasvoja. Pian Disney katkaisi kaiken yhteistyön Gunnin kanssa, mikä oli merkittävää, koska Gunnin ohjaamat supersankarielokuvat olivat tuoneet Disneylle yli puolitoista miljardia dollaria. Kuten Hietalahti sanoo, ihmisten on oikeutettua pahoittaa mielensä pedofiliavitseistä. On kuitenkin melkein epäoikeudenmukaista sanoa, että pedofiliavitsit kertoisivat Gunnin olevan pedofiili. Kenellään ei ole loukkaannuttuaan oikeus syyttää vitsin lausujaa rikoksesta, ellei hän ole saanut tuomion siitä. Vitsi ei kerro henkilön moraalista mitään, koska se ei ole toteamus. Korkeintaan voidaan sanoa, että henkilö nauttii mustasta huumorista. Jos sosiaalisen median mielensäpahoittajilla olisi oikeudellinen valta antaa tuomioita, sellien ulkopuolella olisi aniharva.
Sosiaalisessa mediassa kaikelle pitäisi pystyä nauramaan. Jos huumori ei miellytä, ei se tarkoita, etteikö se miellyttäisi jotakin toista henkilöä. Tietylle asialle nauramisen kieltäminen nostaa tämän asian auktoriteetiksi sananvapauden yläpuolelle. Tämä ilmiö ei kuulu länsimaiseen demokratiakäsitykseen. Hietalahti väittää, että ”vaikka huumori onkin ilmiasultaan kevyttä, se ei ole irrallaan inhimillisestä vakavuudesta”. Hän käyttää tätä argumenttina siihen, miksi kaikesta ei kenties kannattaisi vääntää vitsiä. Väite voi myös toisaalta puoltaa sitä, miksi kaikesta tulee voida vitsailla huumorin avulla, jopa pedofiliasta. Useimmiten huumoria käytetään keinona käsitellä esimerkiksi traagista tapahtumaa. Miksi pedofiliavitsit kertoisivat siitä, että henkilöllä on kiero mieli, eikä siitä, että henkilöä olisi hyväksikäytetty lapsena? Voi olla, että Gunn on itse ollut pedofilian uhri, minkä takia hän pyrkii käsittelemään aihetta vitsien avulla. Huumoria on siis osattava tarkastella molemmilta puolilta, eikä vain kuuntelijan näkökulmalta. Kaikille on annettava oikeus käsitellä elämänsä tapahtumia haluamillaan tavoilla niin kauan, kun käsittelytavat eivät satuta ketään. Yhtäläillä kaikilla on oikeus nauraa haluamilleen asioille, koska nauraminen voi olla keino muuttaa sisäistä itkua joksikin muuksi.
Kirsi Matson-Mäkelä kertoo artikkelissaan ”Abit nauravat Trumpille – katso kuvat penkkarijulisteista eri puolelta Suomea” (yle.fi 16.2.2017) lukulomalle siirtyvien abiturienttien piikittelevästä huumorista penkkarirekoissa. Artikkelissa selitetään kuvien kera, miksi nuoret kommentoivat ajankohtaisia ilmiöitä huumorin avulla. Esimerkiksi lukion norovirus, Donald Trump ja Tom of Finland esiintyvät penkkarirekkojen julisteissa. Matson-Mäkelän haastattelema kielentutkija Vesa Heikkinen selittää, että penkinpainajaishenkeen kuuluu turvallinen ajankohtaisten ilmiöiden kommentointi. Samalla huumori vahvistaa Heikkisen mukaan ”me-henkeä”. Kyseessä on siis jälleen tapa käsitellä muutosta. Yksi elämän kohokohdista on se, kun saa astua rekkaan heittämään karkkeja, minkä takia nuoret suhtautuvat penkkäripäivään huumorilla. Toki rehtori varmasti säätelee, mitä vitsejä rekkoihin päätyy, mutta tämä johtuu ainoastaan siitä, että vitsit tehdään koulun nimissä. Ei voida suoraan sanoa, että olisi jokin aihe, jolle ei saisi nauraaª hyvän maun rajoissa mitä tahansa aihetta koskeva meemi voi päätyä rekan julistekankaalle. Huomataan jälleen, että nauraminen voi siis yksinäänkin olla käsittelykeino, toisin kuin Hietalahti väittää. Meillä kaikillahan on omat taistelumme tuulimyllyjä vastaan, ja pieni nauru taisteluiden lomassa ei ole pahitteeksi.
Hietalahti kertoo, että vitsin tarkoitusta ja kontekstia on tärkeää tarkastella, mikä on täysin oikein. Usein sosiaalisen median kiistanalaista huumoria kritisoivat unohtavat, että esimerkiksi koomikon sosiaalisen median tili on esiintymislavan ja elokuvien tavoin yksi koomikon vaikutuspaikoista. Kohderyhmänä eivät ole kaikki ihmiset, vaan koomikon huumorista pitävät. Internetin laajuus saattaa aiheuttaa sellaisen illuusion, että ajatellaan koomikon julkaisujen koskevan kaikkia, vaikka näin ei ole. Tarkoituksena ei usein ole loukata muita, vaan vitsailla asioilla, jotka olennaisesti liittyvät kohderyhmänä olevan tietyn ihmisryhmän arkeen. Koomikot eivät ole politiikkoja, jotka ottavat kantaa asioihin, vaikka vitseissä saattaakin esiintyä ajankohtaisiin tapahtumiin liittyviä viittauksia. On huomattava, että mikäli et tykkää tietystä huumorista, ei se todennäköisesti ole tarkoitettu sinulle.
Ihmisten erimielisyydet eivät tarkoita, etteikö jollekin asialle saisi nauraa. Toki muiden mielipiteitä on kunnioitettava, mutta loppujen lopuksi on erittäin haastavaa pyrkiä huumoriin, joka on oivaltavaa, nokkelaa ja samalla sopii yli seitsemälle miljardille ihmisille. Sosiaalisessa mediassa julkaistu huumori ei välttämättä ole tarkoitettu jokaiselle, vaikka niin voisi luulla rajoittamattoman saatavuuden perusteella. Mikäli jokin ei miellytä, voi siirtyä muihin asioihin. On muistettava, että maailmassa on monenlaisesta huumorista pitäviä ihmisiä, sillä meitä on monenlaiseen lähtöön. Erilaiset huumorit ja niiden ääripäät rikastuttavat huumorin käsitettä, ja ne voivat elää tasapainossa. Sijaitseehan Maakin kahden ääripään välissä: Venuksen ja Marsin - rakkauden ja sodan.
Vastauksen pituus: 899 sanaa, 6670 merkkiä
1. Kenelle tai mille saa nauraa?
Tulin, näin, pahoitin mieleni
Charlie Chaplin kääntyisi haudassaan, jos näkisi, kuinka paljon huumorista pahoitetaan mieltä nykyään. Elämme poliittisen korrektiuden aikakautta, jossa lähes jokainen humoristinen vitsi loukkaa jotain ihmisryhmää. Kaikki viattomatkin, viihdetarkoituksessa sanotut sitaatit politisoidaan, ja kun peräänsä on kerran saanut sosiaalisen median mielensäpahoittajien joukot, paluuta entiseen ei enää ole. Useimmat valitsevat huumorin julkaisupaikaksi sosiaalisen median, koska tämän valttina on jakamisen nopeus. Hauska vitsi voi levitä yhdessä yössä kaikkialle ja tehdä sen lausujasta tunnetun. Toisaalta sosiaalisen median valtti on myös sen Akilleen kantapäänsä: nopea jakaminen mahdollistaa mielensäpahoittajajoukkojen nopean hyökkäyksen. Onkin siis perusteltua ja tarpeellista pohtia, pitääkö sosiaalisen median huumorissa ottaa kaikki vitsin mahdollisesti näkevät ihmisryhmät ja alakulttuurit huomioon. On kuitenkin selvää, että yli seitsemän miljardin ihmisen huomioon ottaminen on puhdas mahdottomuus - vaikka kuinka väitettäisiin toisin.
Usein väitetään, että huumori kertoo jotain sen lausujan persoonasta. Näin väittää myös Jarno Hietalahti artikkelissaan ”Huumori on muutakin kuin viatonta ilottelua” (Uutistamo-verkkopalvelu 4.8.2016). Hietalahti tarkastelee artikkelissaan huumorin olemusta ja sitä, mitä huumori kertoo henkilöstä. Hän selittää, että on oikeutettua väittää kaikkien reagointitapojen olevan perusteltuja. Kiistanalaisesta pedofiliavitsistä voi pahoittaa mielensä tai olla loukkaantumatta, ja molemmat reaktiot ovat täysin ymmärrettäviä. Hän kuitenkin väittää, että huumori on muutakin kuin viattomia vitsejä ja että se on ”heijastuma ihmisyydestä”. Hietalahti on oikeassa siinä, että huumoria voidaan vastaanottaa monella tapaa. On kuitenkin kärjistävää väittää, että henkilön huumori kertoisi jotain hänen ihmisyydestään. Voidaan kenties korkeintaan päätellä, minkälaisesta huumorista henkilö pitää tai onko hän mustan huumorin ystävä. Henkilön arvot ja moraali eivät kuitenkaan ole perusteltavissa huumorin avulla.
Kun kesällä 2018 yhdysvaltalaisohjaaja James Gunn kritisoi presidentti Trumpia, äärikonservatiivit tonkivat hänen Twitter-tilinsä kymmenen vuotta vanhat julkaisunsa esille. Kyseessä oli joukko hyvän maun ylittäviä pedofiliavitsejä, joita Gunn oli julkaissut uransa alkuvaiheilla kiinnittääkseen yleisön huomion. Gunn sai nopeasti tuntea sosiaalisen median voiman pedofiilisyytösten lyödessä vasten kasvoja. Pian Disney katkaisi kaiken yhteistyön Gunnin kanssa, mikä oli merkittävää, koska Gunnin ohjaamat supersankarielokuvat olivat tuoneet Disneylle yli puolitoista miljardia dollaria. Kuten Hietalahti sanoo, ihmisten on oikeutettua pahoittaa mielensä pedofiliavitseistä. On kuitenkin melkein epäoikeudenmukaista sanoa, että pedofiliavitsit kertoisivat Gunnin olevan pedofiili. Kenellään ei ole loukkaannuttuaan oikeus syyttää vitsin lausujaa rikoksesta, ellei hän ole saanut tuomion siitä. Vitsi ei kerro henkilön moraalista mitään, koska se ei ole toteamus. Korkeintaan voidaan sanoa, että henkilö nauttii mustasta huumorista. Jos sosiaalisen median mielensäpahoittajilla olisi oikeudellinen valta antaa tuomioita, sellien ulkopuolella olisi aniharva.
Sosiaalisessa mediassa kaikelle pitäisi pystyä nauramaan. Jos huumori ei miellytä, ei se tarkoita, etteikö se miellyttäisi jotakin toista henkilöä. Tietylle asialle nauramisen kieltäminen nostaa tämän asian auktoriteetiksi sananvapauden yläpuolelle. Tämä ilmiö ei kuulu länsimaiseen demokratiakäsitykseen. Hietalahti väittää, että ”vaikka huumori onkin ilmiasultaan kevyttä, se ei ole irrallaan inhimillisestä vakavuudesta”. Hän käyttää tätä argumenttina siihen, miksi kaikesta ei kenties kannattaisi vääntää vitsiä. Väite voi myös toisaalta puoltaa sitä, miksi kaikesta tulee voida vitsailla huumorin avulla, jopa pedofiliasta. Useimmiten huumoria käytetään keinona käsitellä esimerkiksi traagista tapahtumaa. Miksi pedofiliavitsit kertoisivat siitä, että henkilöllä on kiero mieli, eikä siitä, että henkilöä olisi hyväksikäytetty lapsena? Voi olla, että Gunn on itse ollut pedofilian uhri, minkä takia hän pyrkii käsittelemään aihetta vitsien avulla. Huumoria on siis osattava tarkastella molemmilta puolilta, eikä vain kuuntelijan näkökulmalta. Kaikille on annettava oikeus käsitellä elämänsä tapahtumia haluamillaan tavoilla niin kauan, kun käsittelytavat eivät satuta ketään. Yhtäläillä kaikilla on oikeus nauraa haluamilleen asioille, koska nauraminen voi olla keino muuttaa sisäistä itkua joksikin muuksi.
Kirsi Matson-Mäkelä kertoo artikkelissaan ”Abit nauravat Trumpille – katso kuvat penkkarijulisteista eri puolelta Suomea” (yle.fi 16.2.2017) lukulomalle siirtyvien abiturienttien piikittelevästä huumorista penkkarirekoissa. Artikkelissa selitetään kuvien kera, miksi nuoret kommentoivat ajankohtaisia ilmiöitä huumorin avulla. Esimerkiksi lukion norovirus, Donald Trump ja Tom of Finland esiintyvät penkkarirekkojen julisteissa. Matson-Mäkelän haastattelema kielentutkija Vesa Heikkinen selittää, että penkinpainajaishenkeen kuuluu turvallinen ajankohtaisten ilmiöiden kommentointi. Samalla huumori vahvistaa Heikkisen mukaan ”me-henkeä”. Kyseessä on siis jälleen tapa käsitellä muutosta. Yksi elämän kohokohdista on se, kun saa astua rekkaan heittämään karkkeja, minkä takia nuoret suhtautuvat penkkäripäivään huumorilla. Toki rehtori varmasti säätelee, mitä vitsejä rekkoihin päätyy, mutta tämä johtuu ainoastaan siitä, että vitsit tehdään koulun nimissä. Ei voida suoraan sanoa, että olisi jokin aihe, jolle ei saisi nauraaª hyvän maun rajoissa mitä tahansa aihetta koskeva meemi voi päätyä rekan julistekankaalle. Huomataan jälleen, että nauraminen voi siis yksinäänkin olla käsittelykeino, toisin kuin Hietalahti väittää. Meillä kaikillahan on omat taistelumme tuulimyllyjä vastaan, ja pieni nauru taisteluiden lomassa ei ole pahitteeksi.
Hietalahti kertoo, että vitsin tarkoitusta ja kontekstia on tärkeää tarkastella, mikä on täysin oikein. Usein sosiaalisen median kiistanalaista huumoria kritisoivat unohtavat, että esimerkiksi koomikon sosiaalisen median tili on esiintymislavan ja elokuvien tavoin yksi koomikon vaikutuspaikoista. Kohderyhmänä eivät ole kaikki ihmiset, vaan koomikon huumorista pitävät. Internetin laajuus saattaa aiheuttaa sellaisen illuusion, että ajatellaan koomikon julkaisujen koskevan kaikkia, vaikka näin ei ole. Tarkoituksena ei usein ole loukata muita, vaan vitsailla asioilla, jotka olennaisesti liittyvät kohderyhmänä olevan tietyn ihmisryhmän arkeen. Koomikot eivät ole politiikkoja, jotka ottavat kantaa asioihin, vaikka vitseissä saattaakin esiintyä ajankohtaisiin tapahtumiin liittyviä viittauksia. On huomattava, että mikäli et tykkää tietystä huumorista, ei se todennäköisesti ole tarkoitettu sinulle.
Ihmisten erimielisyydet eivät tarkoita, etteikö jollekin asialle saisi nauraa. Toki muiden mielipiteitä on kunnioitettava, mutta loppujen lopuksi on erittäin haastavaa pyrkiä huumoriin, joka on oivaltavaa, nokkelaa ja samalla sopii yli seitsemälle miljardille ihmisille. Sosiaalisessa mediassa julkaistu huumori ei välttämättä ole tarkoitettu jokaiselle, vaikka niin voisi luulla rajoittamattoman saatavuuden perusteella. Mikäli jokin ei miellytä, voi siirtyä muihin asioihin. On muistettava, että maailmassa on monenlaisesta huumorista pitäviä ihmisiä, sillä meitä on monenlaiseen lähtöön. Erilaiset huumorit ja niiden ääripäät rikastuttavat huumorin käsitettä, ja ne voivat elää tasapainossa. Sijaitseehan Maakin kahden ääripään välissä: Venuksen ja Marsin - rakkauden ja sodan.
Vastauksen pituus: 899 sanaa, 6670 merkkiä
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia lähettää mitään.
Aine 35 pistettä. Miksi nämä pisteet?
1. Miksi teksti on saanut 35 pistettä?
Vastuullisuus huvittamisessa
Huumori on toimiva vaikutuskeino. Huumorin avulla on helppoa kritisoida ajankohtaisia aiheita. Esimerkiksi yhteiskunnallisia normeja ja poliittisten päättäjien päätöksia voidaan kritisoida komiikan avulla. Komiikalla on kuitenkin myös vastuu. Komiikka voidaan esittää harmittomana letkautuksena, mutta se voi silti muokata yleisön mielipidettä letkautuksen aiheesta. Etenkin valta-asemassa olevan henkilön pilkkaamisella voidaan muokata näkemyksiä kyseisestä henkilöstä. Tätä tekivät muun muassa abiturientit Kirsi Matson-Mäkelän 17.2.2019 Yle Uutisten sivuille kirjoittamassa artikkelissaan Abit nauravat Trumpille - katso kuvat penkkarijulisteista eri puolelta Suomea. Julisteissa abiturientit käyttivät huumorin lähteenä meemejä Trumpista ja yleistä mielipidettä hänestä. Tärkeänä osana julisteissa olivat Trumpin yksittäiset lausahdukset eivätkä poliittiset päätökset, jotka hän on tehnyt, vaikka niissäkin olisi ollut kritisoimisen aihetta.
Tällainen henkilöön keskittyvä pilkkaava huumori on haitallista politiikan toimivuudelle. Vitsin kuulijoille tulee kuva, jonka mukaan politikot ovat epäpäteviä ja omia etujaan tavoittelevia. Vitseissä on usein tarkoitus olla vain viihdyttävä ja politiikka on siihen helppo alusta, koska politiikan pohjalla ovat kompromissit. Sen takia yksittäisten ihmisten vahvat mielipiteet ovat hyvin harvoin samalla linjalla keskitien politiikan kanssa. Jarno Hietalahti mainitsee Uutistamo-verkkopalvelussa julkaistussa artikkelissaan Huumori on muutakin kuin viatonta ilottelua kolme erilaista tapaa suhtautua kiistanalaiseen vitsiin. Nämä tavat ovat huvittuminen, loukkaantuminen ja tylsistyminen. Poliittisessa vitsissä loukkaantuva reaktio ei kuitenkaan ole yleinen, koska politiikasta on helppo olla erimieltä.
Politiikan ohella toinen yleinen vitsien aihe on uskonto. Ihmisillä on vahvat ja ehdottomat mielipiteet uskonnoista, sekä omastaan että muiden uskonnoista. Ei tarvitse kuin katsoa uskontojen takia käytyjen sotien ja tehtyjen terroritekojen lukumäärää, niin sen huomaa olevan sekä arka että kiistanalainen aihe. Uskonnosta helpon vitsailun kohteen tekee siitä olevat vakiintuneet mielipiteet ja sen pitkäaikaisuus. Koska tunnemme uskontoja ja niihin kuuluvia tapoja, ne on helppo kääntää päälaelleen tehden niistä yllättäviä. Odotusten murtaminen on erittäin yleinen pohja vitsille. Tätä käytettiin myös Hietalahden artikkelin aloittavassa vitsissä. Kaikille on tuttua, että pappi karkottaa paholaisen lapsesta. Vitsissä taas paholainen pyydetään karkottamaan katolinen pappi teini-ikäisestä pojasta. Vitsi toimii koska se ei vastaa odotuksia. Vitsiin tylsistyminen, jonka Hietalahti sanoo mahdolliseksi reaktioksi vitsiin, aiheutuukin siitä, että vitsin rakenne käy tutuksi, eikä se yllätä enään kuulijaa. Vitsistä tekee hauskan myös sen sopimattomuus. Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on aihe, jolle ei saisi nauraa, mikä tekee vitsistä vielä yllättävämmän ja hauskemman, mutta toisaalta myös loukkaavamman.
Sekä poliittisten että uskonnollisten vitsien kertomisessa tärkeää on itsesensuuri. Hietalahti mainitsee artikkelissaan havainneensa nykyaikana ihmisiä syytettävän itsesensuurista. Olen itse huomannut saman ja koen surullisena tavan, jolla itsesensuuria käytetään negatiivisena piirteenä. Itsesensuuria pidetään pelkuruutena, normeihin alistumisena ja yksilöllisyydestään luopumisena. Itsesensuurilla on kuitenkin tärkeä rooli keskustelussa ja väittelyssä. Itsesensuuri osoittaa tahdikkuutta ja yleisönsä ymmärtämistä sekä huomioimista. Itsesensuurista keskustellessa on huomioitavaa, että sillä ei ole tarkoitus kieltää vitsin käyttöä missään tilanteessa vaan sen tarkoitus on harkita kuulijoiden reaktiota kyseiseen vitsiin.
Itsesensuuri on erityisen tärkeää maailmassa, jossa sananvapautta korostetaan. Maailmassa, jossa ulkoista sensuuria kitketään pois kuin länsimaista, on paikka sisäiselle terveelle itsesensuurille. Itsesensuuri ei haittaa sananvapautta, koska sillä kunnioitetaan muita ihmisiä ja pyritään estämään muiden tarpeeton loukkaaminen. Ulkoisella sensuurilla pyritään muuttamaan mielipiteitä estämällä tiedon leviäminen ja se ei ole hyväksyttävä sensuurin muoto. Tämän takia huumoria ei voi kieltää ulkopuolelta, eli millekään nauramista ei sovi kieltää. Kuitenkin joillekin asioille olisi parempi olla nauramatta, tai ainakin miettiä sen vaikutusta ennen nauramista. Samalla linjalla on myös Hietalahti. Hän painottaa, että huumori ei ole irrallaan inhimillisestä vakavuudesta, vaikka se ilmaisultaan onkin kevyttä.
Poliittisten vitsien kontekstissa itsesensuuri tarkoittaa poliitikon henkilökohtaisen pilkkaamisen pois jättämisenä. Tällaista itsesensuuria näkyy nykypäivänä harmillisen vähän. Esimerkiksi nyt ajankohtainen aihe eli Britannian eroaminen Euroopan Unionista tiivistyy kokonaan pääministeri Theresa Mayn harteille, eikä hänen kritisoimisensa ole jäänyt poliittisten päätösten kritisoimisen tasolle. Sama ilmiö on huomattavissa Trumpin Yhdysvalloissa, joskin Trumpin kritisointi on levinnyt maailmanlaajuiseksi naurunaiheeksi, mikä käy esille penkkarijulisteista. On tärkeää huomata, että politiikasta vitsaillessa on mahdollista vain rikkoa olemassa olevaa tai esillä olevaa järjestelmää, eikä rakentaa uutta. Huumorilla ei ole hyvää tapaa ehdottaa parempaa tai korvaavaa vaihtoehtoa. Poliittisena keinona huumoria voidaan käyttää vain hajottavana työkaluna, ja sen takia sen käyttöä suurelle yleisölle pitäisi harkita, eikä käyttää sitä vain vitsinä, josta on helppo olla samaa mieltä.
Vaikka huumoria ei voi kieltää ulkopuolelta, tulisi julkisuuden henkilöiden ja persoonien kritisoinnin päälle rakentuva huumori jättää esittämättä. En pidä hyvänä tapana käyttää pilkkaavaa huumoria mediassa, kun kiusaaminen on yhä vakava ongelma kouluissa ja lasten keskuudessa yleensäkin. Lapset oppivat jo nyt mediasta käytösmalleja. Hietalahti tuo esille, että huumorimyönteisessä kulttuurissamme on vaikea tunnustaa huvittelun synkempiä puolia. Ehkäpä juuri sen takia henkilöön keskittyvä pilkkaaminen on vielä hyvin suosittua. Asiasta tekee vielä pahemman se, että tällaiselle käytökselle nauretaan ja sen avulla voi tulla suosituksi. Lapset eivät ole tyhmiä ja on hyvin tiedossa, että lapset matkivat näkemäänsä. Tästä puuttuu vain, että lapsille sanotaan suoraan: "Älä kiusaa vielä. Ootetaan, että sen tuntee koko kansa ja kiusataan sitten kaikki yhessä."
Millekkään nauramista ei voi kieltää ulkopuolelta. Huumoria ei voi hallita laeilla eikä asetuksilla. Huumorissa, niin kuin kaikessa muussakin, avain on oma arviointikyky. Kaikesta on mahdollista vitsailla, ja aina joku nauraa huonollekin vitsille. Jotkut vitsit kuitenkin pitäisi jättää kertomatta. Hietalahti kertoo, että yksilön on usein vaikea kontrolloida omaa huvitustaan ja oma tunne vaikuttaa käsitykseen moraalisesta oikeasta. Näistä syistä hauskaa vitsiä voi olla vaikea pitää loukkaavana tai ymmärtää sen vaikutusta muihin ihmisiin. Jokaisen ihmisen on vain pyrittävä yksilön tasolla ajattelemaan vitsejä niiden vaikutusten kontekstissa, eikä vain yksittäisinä letkautuksina ilman mitään sanomaa.
Vastauksen pituus: 842 sanaa, 6239 merkkiä
Vastuullisuus huvittamisessa
Huumori on toimiva vaikutuskeino. Huumorin avulla on helppoa kritisoida ajankohtaisia aiheita. Esimerkiksi yhteiskunnallisia normeja ja poliittisten päättäjien päätöksia voidaan kritisoida komiikan avulla. Komiikalla on kuitenkin myös vastuu. Komiikka voidaan esittää harmittomana letkautuksena, mutta se voi silti muokata yleisön mielipidettä letkautuksen aiheesta. Etenkin valta-asemassa olevan henkilön pilkkaamisella voidaan muokata näkemyksiä kyseisestä henkilöstä. Tätä tekivät muun muassa abiturientit Kirsi Matson-Mäkelän 17.2.2019 Yle Uutisten sivuille kirjoittamassa artikkelissaan Abit nauravat Trumpille - katso kuvat penkkarijulisteista eri puolelta Suomea. Julisteissa abiturientit käyttivät huumorin lähteenä meemejä Trumpista ja yleistä mielipidettä hänestä. Tärkeänä osana julisteissa olivat Trumpin yksittäiset lausahdukset eivätkä poliittiset päätökset, jotka hän on tehnyt, vaikka niissäkin olisi ollut kritisoimisen aihetta.
Tällainen henkilöön keskittyvä pilkkaava huumori on haitallista politiikan toimivuudelle. Vitsin kuulijoille tulee kuva, jonka mukaan politikot ovat epäpäteviä ja omia etujaan tavoittelevia. Vitseissä on usein tarkoitus olla vain viihdyttävä ja politiikka on siihen helppo alusta, koska politiikan pohjalla ovat kompromissit. Sen takia yksittäisten ihmisten vahvat mielipiteet ovat hyvin harvoin samalla linjalla keskitien politiikan kanssa. Jarno Hietalahti mainitsee Uutistamo-verkkopalvelussa julkaistussa artikkelissaan Huumori on muutakin kuin viatonta ilottelua kolme erilaista tapaa suhtautua kiistanalaiseen vitsiin. Nämä tavat ovat huvittuminen, loukkaantuminen ja tylsistyminen. Poliittisessa vitsissä loukkaantuva reaktio ei kuitenkaan ole yleinen, koska politiikasta on helppo olla erimieltä.
Politiikan ohella toinen yleinen vitsien aihe on uskonto. Ihmisillä on vahvat ja ehdottomat mielipiteet uskonnoista, sekä omastaan että muiden uskonnoista. Ei tarvitse kuin katsoa uskontojen takia käytyjen sotien ja tehtyjen terroritekojen lukumäärää, niin sen huomaa olevan sekä arka että kiistanalainen aihe. Uskonnosta helpon vitsailun kohteen tekee siitä olevat vakiintuneet mielipiteet ja sen pitkäaikaisuus. Koska tunnemme uskontoja ja niihin kuuluvia tapoja, ne on helppo kääntää päälaelleen tehden niistä yllättäviä. Odotusten murtaminen on erittäin yleinen pohja vitsille. Tätä käytettiin myös Hietalahden artikkelin aloittavassa vitsissä. Kaikille on tuttua, että pappi karkottaa paholaisen lapsesta. Vitsissä taas paholainen pyydetään karkottamaan katolinen pappi teini-ikäisestä pojasta. Vitsi toimii koska se ei vastaa odotuksia. Vitsiin tylsistyminen, jonka Hietalahti sanoo mahdolliseksi reaktioksi vitsiin, aiheutuukin siitä, että vitsin rakenne käy tutuksi, eikä se yllätä enään kuulijaa. Vitsistä tekee hauskan myös sen sopimattomuus. Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on aihe, jolle ei saisi nauraa, mikä tekee vitsistä vielä yllättävämmän ja hauskemman, mutta toisaalta myös loukkaavamman.
Sekä poliittisten että uskonnollisten vitsien kertomisessa tärkeää on itsesensuuri. Hietalahti mainitsee artikkelissaan havainneensa nykyaikana ihmisiä syytettävän itsesensuurista. Olen itse huomannut saman ja koen surullisena tavan, jolla itsesensuuria käytetään negatiivisena piirteenä. Itsesensuuria pidetään pelkuruutena, normeihin alistumisena ja yksilöllisyydestään luopumisena. Itsesensuurilla on kuitenkin tärkeä rooli keskustelussa ja väittelyssä. Itsesensuuri osoittaa tahdikkuutta ja yleisönsä ymmärtämistä sekä huomioimista. Itsesensuurista keskustellessa on huomioitavaa, että sillä ei ole tarkoitus kieltää vitsin käyttöä missään tilanteessa vaan sen tarkoitus on harkita kuulijoiden reaktiota kyseiseen vitsiin.
Itsesensuuri on erityisen tärkeää maailmassa, jossa sananvapautta korostetaan. Maailmassa, jossa ulkoista sensuuria kitketään pois kuin länsimaista, on paikka sisäiselle terveelle itsesensuurille. Itsesensuuri ei haittaa sananvapautta, koska sillä kunnioitetaan muita ihmisiä ja pyritään estämään muiden tarpeeton loukkaaminen. Ulkoisella sensuurilla pyritään muuttamaan mielipiteitä estämällä tiedon leviäminen ja se ei ole hyväksyttävä sensuurin muoto. Tämän takia huumoria ei voi kieltää ulkopuolelta, eli millekään nauramista ei sovi kieltää. Kuitenkin joillekin asioille olisi parempi olla nauramatta, tai ainakin miettiä sen vaikutusta ennen nauramista. Samalla linjalla on myös Hietalahti. Hän painottaa, että huumori ei ole irrallaan inhimillisestä vakavuudesta, vaikka se ilmaisultaan onkin kevyttä.
Poliittisten vitsien kontekstissa itsesensuuri tarkoittaa poliitikon henkilökohtaisen pilkkaamisen pois jättämisenä. Tällaista itsesensuuria näkyy nykypäivänä harmillisen vähän. Esimerkiksi nyt ajankohtainen aihe eli Britannian eroaminen Euroopan Unionista tiivistyy kokonaan pääministeri Theresa Mayn harteille, eikä hänen kritisoimisensa ole jäänyt poliittisten päätösten kritisoimisen tasolle. Sama ilmiö on huomattavissa Trumpin Yhdysvalloissa, joskin Trumpin kritisointi on levinnyt maailmanlaajuiseksi naurunaiheeksi, mikä käy esille penkkarijulisteista. On tärkeää huomata, että politiikasta vitsaillessa on mahdollista vain rikkoa olemassa olevaa tai esillä olevaa järjestelmää, eikä rakentaa uutta. Huumorilla ei ole hyvää tapaa ehdottaa parempaa tai korvaavaa vaihtoehtoa. Poliittisena keinona huumoria voidaan käyttää vain hajottavana työkaluna, ja sen takia sen käyttöä suurelle yleisölle pitäisi harkita, eikä käyttää sitä vain vitsinä, josta on helppo olla samaa mieltä.
Vaikka huumoria ei voi kieltää ulkopuolelta, tulisi julkisuuden henkilöiden ja persoonien kritisoinnin päälle rakentuva huumori jättää esittämättä. En pidä hyvänä tapana käyttää pilkkaavaa huumoria mediassa, kun kiusaaminen on yhä vakava ongelma kouluissa ja lasten keskuudessa yleensäkin. Lapset oppivat jo nyt mediasta käytösmalleja. Hietalahti tuo esille, että huumorimyönteisessä kulttuurissamme on vaikea tunnustaa huvittelun synkempiä puolia. Ehkäpä juuri sen takia henkilöön keskittyvä pilkkaaminen on vielä hyvin suosittua. Asiasta tekee vielä pahemman se, että tällaiselle käytökselle nauretaan ja sen avulla voi tulla suosituksi. Lapset eivät ole tyhmiä ja on hyvin tiedossa, että lapset matkivat näkemäänsä. Tästä puuttuu vain, että lapsille sanotaan suoraan: "Älä kiusaa vielä. Ootetaan, että sen tuntee koko kansa ja kiusataan sitten kaikki yhessä."
Millekkään nauramista ei voi kieltää ulkopuolelta. Huumoria ei voi hallita laeilla eikä asetuksilla. Huumorissa, niin kuin kaikessa muussakin, avain on oma arviointikyky. Kaikesta on mahdollista vitsailla, ja aina joku nauraa huonollekin vitsille. Jotkut vitsit kuitenkin pitäisi jättää kertomatta. Hietalahti kertoo, että yksilön on usein vaikea kontrolloida omaa huvitustaan ja oma tunne vaikuttaa käsitykseen moraalisesta oikeasta. Näistä syistä hauskaa vitsiä voi olla vaikea pitää loukkaavana tai ymmärtää sen vaikutusta muihin ihmisiin. Jokaisen ihmisen on vain pyrittävä yksilön tasolla ajattelemaan vitsejä niiden vaikutusten kontekstissa, eikä vain yksittäisinä letkautuksina ilman mitään sanomaa.
Vastauksen pituus: 842 sanaa, 6239 merkkiä
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia lähettää mitään.
Aine 20 p. Miksi nämä pisteet?
1. Miksi aine on saanut 20 pistettä?
Nauramisen tärkeys
Nauraminen on ihmiselle luonnollista. Se tekee maailmasta mielekkäämmän paikan. Nauramisella voidaan tarkoittaa hyvää tai pahaa kuulioille. On mahdotonta tietää, mille saa nauraa ja mille ei, koska jokaisella meistä on omat mielipiteet ja ajatukset nauramisesta.
Erilaiset ajatukset nauramisesta tekee vaikeaksi sen arviomisen. Vitseille nauraessa ei saa ihmetellä toisten ihmisen reaktioita, koska heillä voi olla aivan toisenlaiset ajatukset samasta vitsistä. Naurua on vaikea estää, koska se tulee meille luontevasti, kun asia on hauska naurajan näkökulmasta. Tästä kertoo Uutistamon-verkkopalvelussa artikkelin kirjoittaja Jarno Hietalahti "Yksilön on hyvin vaikea – usein mahdoton – kontrolloida omaa huvitustaan, kun jotain hassua tapahtuu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että nauru olisi tyystin sattumanvaraista. Naurun takaa löytyy aina jokin syy."
Kaikilla ihmisillä on monia erilaisia naurun syitä. Nauramisen jälkeen on hyvä pohtia, miksi oikein nauroin. Ihmisille on monesti helpompi käsitellä julmuutta huumorin takaa. Huumori peittää hauskuudellaan ikäviä asioitesimerkiksi kuolemaa tai sotaa. Tämän perusteella mustalle huumorille ei ole väärin nauraa. Musta huumori on monesti julmista asioista tehtyjä vitsejä. Niitä liikkuu valtavia määriä ja niissä monesti haukutaan jotain esimerkiksi alempiluokkaisia tai vähävaraisempia. Toisten uskomukset ja seksuaalisuus kuuluvat monesti mustaan huumoriin. Musta huumori ylittää monien hyvän maun rajan.
On mietittävä aina vitsiä kerrottaessa, että pysyykö vitsi hyvän maun rajoissa. Hyvän maun raja ei ole mikään laki vaan se on riippuvainen siitä ketkä vitsin kuulee. Kuulioiden määrä on iso tekijä hyvän maun rajan korkeuteen, koska jos vitsin kertoja tuntee henkilökohtaisesti jokaisen kuulijan niin hyvän maun raja on kertojalla tiedossa. Hyvän maun rajalla tarkoitetaan sitä, että loukkaako tai satuttaako vitsi jotain.
Koulukiusaamiseen liittyy todella usein sivullisten nauramista. Tässä tapauksessa pilkkaamista voimistetaan nauramisella. Nauru ei ole koulukiusaamis tapauksessa suvaittavaa. Koulukiusaus tapaus ei ole ainoa paikka, jossa nauraminen ei ole suvaittavaa. Naurua ei katsota hyvällä kun, joku kompastuu tai kompuroi. Jos Simpsoneissa joku kompuroi tai epäonnistuu jossain, niin Nelsson on usein nauramassa "Haa! Haa!".
Monissa elokuvissa lisätään hauskuutta mokailuilla. Yksi tunnetuimmista suomalaisista hauskoista kaatumuksistaan on Vesa-Matti Loiri. Hänet tunnetaan elokuvissa kaatumis kohdistaan. Maailman yksi tunnetuimmista omalla käytöksellään hauskaksi tekevä henkilö on Mr. Bean. Näytteliöille nauraminen on tarkoituksen mukaista, vaikka toisen mokille ei saisi nauraa. Näyttelijöille saa nauraa, koska he tekevät sen tarkoituksella.
Komedia teoksille nauretaan paljon ja niitä on monenlaisia. Komediaa on yhdistetty lähes kaikkeen. Tieteen termipankin kohdassa mainitaan, että "komedian henkilöhahmot ovat arkisia ihmisiä, jotka toimivat jokapäiväisissä tilanteissa." Ihmisten on helppo ymmärtää ja nauraa asialle, joka on heille tuttu.
Monista julkisuuden henkilöistä kerrotaan piloja, koska ne ovat tuttuja monille. Tällä hetkellä Donald Trumpista tehdään lähes eniten piloja. Pohjois-Korean diktaattorista Kimistä on tehty jo todella pitkään pilailuja. Näille tunnetuille henkilöille pilat ja vitsit tehdään heidän omista sanoistaan tai tekemisistään. Nämä pilat ja vitsit ovat kritiikkiä heidän tekemisistään. Näille vitseille nauramista ei katsota pahalla, koska jokaisella on asiota jotka ei miellytä kaikkia. Ne jotka eivät pitäneet asiasta antavat myös kritiikkiä ja yksi kritiikin muodoista on pilat ja vitsit.
Politiikan erimielisyyksistä tehdään monesti pilkkaa hauskojen pilapiirrosten tavoilla. Kulttuurien välisistä stereotypioista tehdään tehdään vitsejä. Suomalaiset kuvataan todella monesti sisäänpäin kääntyneinä ja he eivät voi seisoa tuntemattoman lähellä ellei he ole alastomana saunassa. Stereotypiota liioitellaan, jotta niistä tulisi hauskempia. Youtube on täynnä stereotypiaa sisältäviä videoita. Näille on helppo nauraa ja ne ei satuta henkilökohtaisesti ketään, koska niihin on helppo samaistua ja ne kertoo asioista jota tunnetaan. Stereopioita esitetään anonyymisti, että se ei loukkaisi ketään.
Sosiaalisessa mediassa on todella suosittua tehdä erilaisia piloja ihmisisille. Piloja on todella erilaisia ja eri kokoisia. Monet pojat tai tytöt on tehny poika- tai tyttöystävälleen pilan. Suhteeseen liittyvään pilaan liittyy usein eroaminen tai kiusaaminen. Näille nauramisen oikeellisuus on todella haastava määrittää, koska olisiko se hauskaa, jos se pila tehtäisiin katsojalle. Videoille nauraminen ei pahenna sen oloo, jolle pila tehdään. Katsoja voi itse päättää oliko oikein nauraa pilalle jonka näki.
Monista asioista tehdään myös hauskoja meemejä. Meemeihin voidaan ikuistaa hauskoja hetkiä. Meemi on kuva jonka ylä- tai alareunassa tai molemmissa on isoa teksitiä, joka kertooa asian lyhyesti. Meemeissä käytetään monesti suoria lainauksia ihmisten puheista. Meemit ovat monesti todella hauskoja, jos ymmärtää niiden pointin. Ne on tarkoitettu monesti tietyille henkilöille tai ihmisjoukoille, koska niissä käytetään usein siäpiirin tietoa. Ne myös usein loukkaavat henkilöä, joste se on tehty. Niille nauramista on mietittävä, koska se voi satuttaa jotakin pahasti.
Blogiin tai muuhun jonkun toisen tekstiin on helppo kommentoida vain nauru emojeilla, vaikka ei oikeasti edes nauraisi asialle. Sosiaalissa mediassa on todella helppo kommentoida nauravansa. Tämän kaltaista naurua on todella vaikea tulkita. Sitä ei tiedä nauraako oikeasti vai ei. Se ei ole mikään hyvä kommentointi tapa, koska se jonka teksitiin kommentoidaan pelkillä nauru emojeilla niin ei opi eikä saa irti mitään uutta kommenteista. Epäaitoa naurua on taas todellisuudessa todella vaikea esitää, koska sen kuulee ihmiskorvalla. Epäaidolla nauramisella voi aiheuttaa yhtä paljon harmia, kun oikealla naurulla.
Nauramisen jälkeen on hyvä miettiä mille asialle tuli naurettua. Voimme oppia uusia asioita itsestämme, kun tiedämme syyn naurullemme. Monilla meistä on asioita joista emme itse tiedä. Voimme oppia niitä asioita, kun tutkimme meidän naurun syitä. Voimme aiheuttaa paljon hyvää nauramalla, mutta yhtä paljon harmia. Nauraminen pitää asiat usein positiivisina ja mielenkiintoisina.
Vastauksen pituus: 816 sanaa, 5491 merkkiä
Nauramisen tärkeys
Nauraminen on ihmiselle luonnollista. Se tekee maailmasta mielekkäämmän paikan. Nauramisella voidaan tarkoittaa hyvää tai pahaa kuulioille. On mahdotonta tietää, mille saa nauraa ja mille ei, koska jokaisella meistä on omat mielipiteet ja ajatukset nauramisesta.
Erilaiset ajatukset nauramisesta tekee vaikeaksi sen arviomisen. Vitseille nauraessa ei saa ihmetellä toisten ihmisen reaktioita, koska heillä voi olla aivan toisenlaiset ajatukset samasta vitsistä. Naurua on vaikea estää, koska se tulee meille luontevasti, kun asia on hauska naurajan näkökulmasta. Tästä kertoo Uutistamon-verkkopalvelussa artikkelin kirjoittaja Jarno Hietalahti "Yksilön on hyvin vaikea – usein mahdoton – kontrolloida omaa huvitustaan, kun jotain hassua tapahtuu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että nauru olisi tyystin sattumanvaraista. Naurun takaa löytyy aina jokin syy."
Kaikilla ihmisillä on monia erilaisia naurun syitä. Nauramisen jälkeen on hyvä pohtia, miksi oikein nauroin. Ihmisille on monesti helpompi käsitellä julmuutta huumorin takaa. Huumori peittää hauskuudellaan ikäviä asioitesimerkiksi kuolemaa tai sotaa. Tämän perusteella mustalle huumorille ei ole väärin nauraa. Musta huumori on monesti julmista asioista tehtyjä vitsejä. Niitä liikkuu valtavia määriä ja niissä monesti haukutaan jotain esimerkiksi alempiluokkaisia tai vähävaraisempia. Toisten uskomukset ja seksuaalisuus kuuluvat monesti mustaan huumoriin. Musta huumori ylittää monien hyvän maun rajan.
On mietittävä aina vitsiä kerrottaessa, että pysyykö vitsi hyvän maun rajoissa. Hyvän maun raja ei ole mikään laki vaan se on riippuvainen siitä ketkä vitsin kuulee. Kuulioiden määrä on iso tekijä hyvän maun rajan korkeuteen, koska jos vitsin kertoja tuntee henkilökohtaisesti jokaisen kuulijan niin hyvän maun raja on kertojalla tiedossa. Hyvän maun rajalla tarkoitetaan sitä, että loukkaako tai satuttaako vitsi jotain.
Koulukiusaamiseen liittyy todella usein sivullisten nauramista. Tässä tapauksessa pilkkaamista voimistetaan nauramisella. Nauru ei ole koulukiusaamis tapauksessa suvaittavaa. Koulukiusaus tapaus ei ole ainoa paikka, jossa nauraminen ei ole suvaittavaa. Naurua ei katsota hyvällä kun, joku kompastuu tai kompuroi. Jos Simpsoneissa joku kompuroi tai epäonnistuu jossain, niin Nelsson on usein nauramassa "Haa! Haa!".
Monissa elokuvissa lisätään hauskuutta mokailuilla. Yksi tunnetuimmista suomalaisista hauskoista kaatumuksistaan on Vesa-Matti Loiri. Hänet tunnetaan elokuvissa kaatumis kohdistaan. Maailman yksi tunnetuimmista omalla käytöksellään hauskaksi tekevä henkilö on Mr. Bean. Näytteliöille nauraminen on tarkoituksen mukaista, vaikka toisen mokille ei saisi nauraa. Näyttelijöille saa nauraa, koska he tekevät sen tarkoituksella.
Komedia teoksille nauretaan paljon ja niitä on monenlaisia. Komediaa on yhdistetty lähes kaikkeen. Tieteen termipankin kohdassa mainitaan, että "komedian henkilöhahmot ovat arkisia ihmisiä, jotka toimivat jokapäiväisissä tilanteissa." Ihmisten on helppo ymmärtää ja nauraa asialle, joka on heille tuttu.
Monista julkisuuden henkilöistä kerrotaan piloja, koska ne ovat tuttuja monille. Tällä hetkellä Donald Trumpista tehdään lähes eniten piloja. Pohjois-Korean diktaattorista Kimistä on tehty jo todella pitkään pilailuja. Näille tunnetuille henkilöille pilat ja vitsit tehdään heidän omista sanoistaan tai tekemisistään. Nämä pilat ja vitsit ovat kritiikkiä heidän tekemisistään. Näille vitseille nauramista ei katsota pahalla, koska jokaisella on asiota jotka ei miellytä kaikkia. Ne jotka eivät pitäneet asiasta antavat myös kritiikkiä ja yksi kritiikin muodoista on pilat ja vitsit.
Politiikan erimielisyyksistä tehdään monesti pilkkaa hauskojen pilapiirrosten tavoilla. Kulttuurien välisistä stereotypioista tehdään tehdään vitsejä. Suomalaiset kuvataan todella monesti sisäänpäin kääntyneinä ja he eivät voi seisoa tuntemattoman lähellä ellei he ole alastomana saunassa. Stereotypiota liioitellaan, jotta niistä tulisi hauskempia. Youtube on täynnä stereotypiaa sisältäviä videoita. Näille on helppo nauraa ja ne ei satuta henkilökohtaisesti ketään, koska niihin on helppo samaistua ja ne kertoo asioista jota tunnetaan. Stereopioita esitetään anonyymisti, että se ei loukkaisi ketään.
Sosiaalisessa mediassa on todella suosittua tehdä erilaisia piloja ihmisisille. Piloja on todella erilaisia ja eri kokoisia. Monet pojat tai tytöt on tehny poika- tai tyttöystävälleen pilan. Suhteeseen liittyvään pilaan liittyy usein eroaminen tai kiusaaminen. Näille nauramisen oikeellisuus on todella haastava määrittää, koska olisiko se hauskaa, jos se pila tehtäisiin katsojalle. Videoille nauraminen ei pahenna sen oloo, jolle pila tehdään. Katsoja voi itse päättää oliko oikein nauraa pilalle jonka näki.
Monista asioista tehdään myös hauskoja meemejä. Meemeihin voidaan ikuistaa hauskoja hetkiä. Meemi on kuva jonka ylä- tai alareunassa tai molemmissa on isoa teksitiä, joka kertooa asian lyhyesti. Meemeissä käytetään monesti suoria lainauksia ihmisten puheista. Meemit ovat monesti todella hauskoja, jos ymmärtää niiden pointin. Ne on tarkoitettu monesti tietyille henkilöille tai ihmisjoukoille, koska niissä käytetään usein siäpiirin tietoa. Ne myös usein loukkaavat henkilöä, joste se on tehty. Niille nauramista on mietittävä, koska se voi satuttaa jotakin pahasti.
Blogiin tai muuhun jonkun toisen tekstiin on helppo kommentoida vain nauru emojeilla, vaikka ei oikeasti edes nauraisi asialle. Sosiaalissa mediassa on todella helppo kommentoida nauravansa. Tämän kaltaista naurua on todella vaikea tulkita. Sitä ei tiedä nauraako oikeasti vai ei. Se ei ole mikään hyvä kommentointi tapa, koska se jonka teksitiin kommentoidaan pelkillä nauru emojeilla niin ei opi eikä saa irti mitään uutta kommenteista. Epäaitoa naurua on taas todellisuudessa todella vaikea esitää, koska sen kuulee ihmiskorvalla. Epäaidolla nauramisella voi aiheuttaa yhtä paljon harmia, kun oikealla naurulla.
Nauramisen jälkeen on hyvä miettiä mille asialle tuli naurettua. Voimme oppia uusia asioita itsestämme, kun tiedämme syyn naurullemme. Monilla meistä on asioita joista emme itse tiedä. Voimme oppia niitä asioita, kun tutkimme meidän naurun syitä. Voimme aiheuttaa paljon hyvää nauramalla, mutta yhtä paljon harmia. Nauraminen pitää asiat usein positiivisina ja mielenkiintoisina.
Vastauksen pituus: 816 sanaa, 5491 merkkiä
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia lähettää mitään.
Dokumenttielokuvan analyysi
Vastaa seuraaviin kysymyksiin:
1. Mistä dokumenttielokuva kertoo?
2. Miten dokumenttielokuvan kerronta rakentuu?
3. Millaisia ajatuksia Valvontakapitalismin vaarat tai muu dokumenttielokuva herätti sinussa?
4. Arvioi dokumenttielokuvan vaikuttavuutta.
5. Jäikö joitain puuttumaan, pitäisikö jotain olla toisin? Arvioi katselukokemusta.
1. Mistä dokumenttielokuva kertoo?
2. Miten dokumenttielokuvan kerronta rakentuu?
3. Millaisia ajatuksia Valvontakapitalismin vaarat tai muu dokumenttielokuva herätti sinussa?
4. Arvioi dokumenttielokuvan vaikuttavuutta.
5. Jäikö joitain puuttumaan, pitäisikö jotain olla toisin? Arvioi katselukokemusta.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia lähettää mitään.
Aineisto ja tehtävät
Kirjoitustaidon tehtävä, PAKOLLINEN, ARVIOITAVA TYÖ
http://yle.fi/plus/abitreenit/2020/kevat/2020-03-12_A_E_fi/index.html
Yllä aineistot ja tehtävät. Valitse yksi ja tee tehtävänannon mukaisesti. Palautus tänne, mieluiten merkintänä, jotta voin tehdä korjausmerkintöjä. Kopioi valmis tekstisi wordista lopuksi siis. Katso, että kopioitaessa kappalejaot ovat paikallaan.
Tarkista seuraavat asiat kielestä:
- pilkut
- isot ja pienet alkukirjaimet
- virkerakenteet kuntoon, ei vajaita lauseita (verbi puuttuu)
- sinäpassiivi pois
- sidoskeinot (teksti jatkuu loogisesti kappaleesta toiseen sidosteisuuden kautta)
- VIITTAUSTEKNIIKKA kuntoon. Tässä puutteet vaikuttavat armottamasti pisteisiin. Käytännössä mahdollisuutta parhaisiin pisteisiin ei ole, jos viittaukset ontuvat.
Yllä aineistot ja tehtävät. Valitse yksi ja tee tehtävänannon mukaisesti. Palautus tänne, mieluiten merkintänä, jotta voin tehdä korjausmerkintöjä. Kopioi valmis tekstisi wordista lopuksi siis. Katso, että kopioitaessa kappalejaot ovat paikallaan.
Tarkista seuraavat asiat kielestä:
- pilkut
- isot ja pienet alkukirjaimet
- virkerakenteet kuntoon, ei vajaita lauseita (verbi puuttuu)
- sinäpassiivi pois
- sidoskeinot (teksti jatkuu loogisesti kappaleesta toiseen sidosteisuuden kautta)
- VIITTAUSTEKNIIKKA kuntoon. Tässä puutteet vaikuttavat armottamasti pisteisiin. Käytännössä mahdollisuutta parhaisiin pisteisiin ei ole, jos viittaukset ontuvat.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia lähettää mitään.
Kohti kirjoitustaidon koetta
Kirjoitustaidon tehtävän avuksi, tee aineesi tätä mallia noudattaen
1. Tutustu Tekstiopin sivuihin 172-174.
Tutki aineistoja. Tee Tekstiopin s. 173 kohdat 1, 2 ja 3.
Näiden kohtien läpikäyntiin voisi mennä tässä vaiheessa noin 50-75 minuuttia.
3. Tutustu tekstin ideointitapoihin Tekstiopin sivuilta s. 132-137. Valitse aihe, josta haluat kirjoittaa. Kokeile kahta esiteltyä tekstin ideointitapaa.
4. Teksti edellyttää omaa näkökulmaa. Mieti, miten voisit kirjoittaa annetuista aiheista. Mikä on se tärkeä asia, jonka haluat tekstilläsi tuoda julki?
5. Tee tekstiopin kohta 4, 5, 6 ja 7 sivulta 173. Tutustu myös Tekstiopin sivuihin 140-141. Valitse yksi rakenne, jotka kokeilet aineessasi. Muista, että voit aina soveltaa malleja, ei tarvitse olla aivan ehdoton. Näihin kohtiin menenee kaikkiaan noin neljä-kuusi tuntia.
6. Kysy neuvoa opettajalta missä tahansa työvaiheessa.
Kirjoitustaidon kokeen suositusmerkkimäärä 6000. Tietokone laskee merkkimäärät. Suosituspituus sivuiksi käännettynä on noin kaksi liuskaa eli kaksi ja puoli sivua tekstiä. Muista aina tehdä tekstiä sellaisessa ympäristössä, jossa se tallentuu tai jossa voit tallentaa sitä välillä. Voit sieltä kopioida aineesi palautusalustalle. Säilytä alkuperäinen aineesi itselläsi koko lukioajan. Silloin voit todentaa, että olet suorittanut kaikki vaadittavat tehtävät lukion aikana. Tämä on hyvä muistaa nykyisinä aikoina, kun kaikki on bittiavaruudessa. Systeemit voivat aina kaatua.
Fonttikoko 12, rivinväli 1.5, fontti calibti tai times new roman tms., kappalejako merkitään rivinvaihdolla eli enterin painallus, kun kappale vaihtuu.