2. Kertomukset identiteettien ja/tai yhteisöjen rakentajina

2. Tuhansien myyttien Maa

Ihminen on kaikkialla. Ikkunasta ulos katsottaessa silmiemme eteen avartuu suuri määrä ihmisen luomuksia: surullisen näköisiä punaruskeita tiilitaloja, 1800- ja 1900-luvun ruutukaavojen mukaan sommiteltuja puutaloja ja runsaasti savuttavia polttomoottoriautoja. Lähisukulaisiamme pidämme Korkeasaaressa kaltereiden takana ja vapaa-ajallamme käymme katselemassa niiden varsin yksinkertaisia rutiineja. Geneettisesti mitättömistä eroista huolimatta todelliset erot ovat valtavat. Ihmiset hallitsevat maapalloa ja muita eläimiä, myös lähimpiä sukulaisiamme. Simpanssit ja muut eläimet eivät tietääksemme usko myytteihin. Usko myytteihin on tehnyt ihmisestä maapallon hallitsijan.

Väite voi kuulostaa erikoiselta, kunnes siihen perehtyy tarkemmin. Myytitkö, nuo todenperäisyydeltään epävarmat suuret kertomukset, ovat tärkeä tekijä siinä, millainen maapallon hierarkia nykyisin on? Tietokirjailija ja vapaa toimittaja Jani Kaaro esittelee myyttejä käsittelevässä kolumnissaan "Emme pääse myyteistä eroon, siksi on tärkeää valita myytit oikein" (yle.fi, 4.3.2018) James Lovelockin kehittelemän Gaia-hypoteesin. Hän kertoo, että Gaia-hypoteesin mukaan maapallo on itseään säätelevä järjestelmä, joka muistuttaa elävää olentoa. Kaaro lisää myös, että Gaia-hypoteesin mukaan oma elämämme riippuu tämän elävää olentoa muistuttavan maapallon elämästä. Kertomus Gaiasta voi aluksi kuulostaa hämmentävältä, mutta tarkemmin pohtimalla sen huomaa olevan rakenteeltaan tyypillinen maapalloa koskeva myytti, maailman toimintaa selittävä uskomus. Ihminen on tottunut omaa elämäänsä määritteleviin myytteihin, joten vieraan myytin sisäistäminen vie jonkin aikaa.

Myyttien läpimurrossa suuressa roolissa on ollut niin kutsuttu kognitiivinen vallankumous. Kognitiivisella vallankumouksella tarkoitetaan ihmisaivoissa vuosituhansien aikana tapahtuneita muutoksia, jotka ovat mahdollistaneet kehittyneemmän ajattelun kuin muilla eläimillä. Ihmisapinat eivät ole juuri juhlineet kognitiivisilla saavutuksilla sitten Harry Harlow’n kehityspsykologisten tutkimusten, kun taas ihmisen aivoissa evoluution myötä tapahtuneet, elinympäristön ja tarpeiden muutoksista johtuvat rakennemuutokset ovat johtaneet siihen, että ihminen kykenee abstraktiin ajatteluun ja tulevaisuuden ajatteluun sekä suunnitteluun.

Abstrakti eli ei-konkreettisten asioiden ajattelu ja tulevaisuusajattelu ovat olleet keskeisessä roolissa myyttejä korostavan maailmankuvan synnyssä. Kari Salminen kertoo Ilta-Sanomien sivuilla julkaistussa artikkelissa ”Tunnetko nämä kreikkalaiset tarinat?” (is.fi, 19.8.2018) antiikin kreikkalaisista jumalista ja kreikkalaisten uskosta siihen, että jumalilla oli suuri merkitys yhteiskunnassa – ne joko auttoivat tai vainosivat heitä. Elämän onnistumiset johtuivat jumalten suotuisuudesta ja epäonnistumiset vihasta. Olympos-vuoren huipulla asuneiden jumalten tekemisillä selitettiin kaikki. Jo ennen antiikin kreikkalaisia eläneet Homo sapiensit kokivat tarvetta maailmankaikkeuden selittämiselle ja hakivat turvaa ja selkeyttä elämäänsä jostakin yliluonnollisesta myytistä. Jokin ei-konkreettinen jumaluus ja sen antamat palkinnot ja rangaistukset koettiin käyviksi selityksiksi tapahtumille, joita elämässä kohdattiin. Tulevaisuuttakin ajateltiin, joten jumalten rangaistusten pelossa kannatti käyttäytyä hyvin.

Pysyäkseen ihmisten suosiossa myytin on vaikutettava pitkäkestoisesti monien ihmisten ajatusmaailmaan. Salmisen artikkelissaan mainitsemat kreikkalaismyytit, kuten sodankäynnin oveluutta käsittelevä Troijan hevonen ja epäonnisen ihmiskohtalon kertova Oidipuksen tarina ovat jo saattaneet häipyä joidenkin mielistä, mutta ne elävät nykyisin uusissa konteksteissa, haitallisina tietokoneohjelmina ja psykologisina käsitteinä. Myös esimerkiksi muslimeille myytit Muhammedista ovat pitkäkestoisia ja yhteisiä: niihin on uskottu kollektiivisesti jo useiden vuosisatojen ajan ja ne ovat pysyneet melko samanlaisina. Niiden voi siis ajatella olevan onnistuneita myyttejä. Kollektiiviseen myytteihin uskomiseen liittyy vahvasti käsite intersubjektiivisuus. Intersubjektiiviset myytit ovat useiden subjektien eli tekijöiden tai kokijoiden – ihmisten – välisiä myyttejä, joiden vahvuus ja uskottavuus piilee siinä, että ne koskettavat suurta määrää ihmisiä. Esimerkiksi kristittyjen Raamatun ja sen vaikutusvoiman voi katsoa olevan vahvasti intersubjektiivisella pohjalla.

Nykypäivän sekularisoituneessa maailmassa voi helposti kuvitella, että myyteille ei ole enää tilaa. Monet myytit perustuvatkin uskontoihin ja niiden merkitystä on aikojen saatossa joko tietoisesti pyritty vähentämään tai merkitys on vähentynyt itsestään. Myös välimatkojen lyhentymisen ja globalisaation myötä on ajateltu, että esimerkiksi tiettyä kansaa, kuten juutalaisia, koskevat myytit menettävät merkitystään eikä koko maailmalle ole enää mielekästä löytää yhteistä, kaikkia eteenpäin vievää myyttiä. Intersubjektiivisia myyttejä löytyy perinteisten uskontojen ja uskomusten ulkopuolelta kuitenkin yllättävän helposti, jos vain osaa etsiä.

Intersubjektiiviselle myytille olennaista on se, että sitä ei käytännössä ole olemassa kuin vain siihen uskovien ihmisten mielikuvituksissa. Jos jokainen myyttiin uskova lopettaa uskomasta siihen, myös myytti ja sen voima katoavat. Tarkkaan ajateltuna nykypäivän yhteiskunnasta löytyy paljon intersubjektiivista. Esimerkiksi raha, sosialismi ja oikeusvaltioperiaate ovat kaikki intersubjektiivisia ja siten, mielenkiintoista kyllä, verrattavissa esimerkiksi antiikin Kreikan myytteihin. Jos yksi ihminen pitää kädessään viiden euron seteliä ja uskoo sen olevan arvoton, häntä pidetään poikkeuksellisena. Jos taas seitsemän ja puoli miljardia ihmistä lopettaa yhtäkkiä setelin arvoon uskomisen, ei jäljelle jää enää mitään, jonka perusteella voisi varmasti todeta setelin olevan viiden euron arvoinen. Rahan arvo on siis markkinatalouden aikakaudella myytteihin verrattavissa oleva intersubjektiivinen käsite. Myytit eivät ole kuolemassa, ne vain muuttavat muotoaan ihmisten kulloisenkin maailmankuvan ja tarpeiden mukaan. Rahan ja erilaisten ideologioiden kaltaiset myytit ovat nykyisen yhteiskunnan perusta. Elämää ilman niitä on hankala kuvitella.

Palataan vielä hetkeksi Lovelockiin ja Gaiaan. Ihmiset ovat kautta aikojen halunneet uskoa myytteihin, jotka tuovat heille turvallisuuden tunnetta tulevaisuuteen. Kristityt ympäri maailman ristivät kätensä iltaisin ja pyytävät jumalaltaan onnea ja suojaa seuraavaan päivään ja siitä eteenpäin. Gaia-myytti perustuu siihen, että suhtautuminen maapalloon inhimillisen kaltaisena olentona saa ihmiset miettimään tekojaan enemmän ympäristön kannalta. Jani Kaaro pohtii kolumnissaan, miten ihmisten käyttäytyminen muuttuisi, kun siihen vaikuttaa yhteistä hyvää tavoitteleva myytti sairaana olevasta maapallosta. Entä jos rahan sijaan tai sen ohella uskoisimmekin intersubjektiiviseen myyttiin inhimillisestä maapallosta, jonka terveyden edistämiseksi meidän on tehtävä muutos? Voisiko jälleen yksi myytti osoittaa ihmiskunnan vahvuuden kollektiivisena toimijana ja maapallon kohtalon hallitsijana?

Vastauksen pituus: 6277 merkkiä.